Miksi lapsen sairaudesta ei ilmoiteta?

vetäisit perinteisen eron yhden lapsen ja useamman lapsen kesken. Että ei yksilapsisessa perheessä ole raskasta jos lapsi sairastaa??????????

Ap:n kanssa samaa mieltä, kyllä kohteliasta on ilmoittaa ennen kyläilyä, että " nuhaisia ollaan, uskallatteko ottaa riskin vai siiretäänkö tapaamista?"

Tiedän tasan tarkkaan, että yksilapsisessa perheessäkin on rankkaa, jos lapsi sairastaa paljon, on korvakierteessä tms. Olimmehan mekin esikoisen aikaan yksilapsinen perhe. Tarkoitukseni ei ollut väheksyä. Ajattele kuitenkin, jos niitä korvakierteisiä on kolme.

mutta ihmettelen myös tuota asennetta, että ei niin väliä jos perheessä on vain yksi lapsi. Miksi sen yhden lapsen terveydellä ei ole väliä. Miksi hänen perheensä ei saisi nauttia siitä, että lapsi pysyy terveenä? Ennemmin kai voisi ajatella, että mitä enemmän perheessä on lapsia, sitä varmemmin he kuitenkin jonkun lapsen hoitopaikasta kai koulusta saavat taudit, joten ei heille tarvitse niin huolellisesti tarvitse ennen tapaamista omista sairauksista kertoa.



Mutta olen todellakin muuten ap:n kanssa samaa mieltä. On todella ikävää, kun hakee lastaan vaikkapa naapurista liekkimästä ja vasta silloin kuulee, että naapurin lapsi on aamulla oksentanut.

Mä käsitin ton kommentin yksi lapsisuudesta toisella tavoin. Usein yksi lapsiset saattavat sanoa, et ei kai se flunssa niin kauhea oo, ainahan nenut vuotavat. tai sellaset ihmiset, joita sairauskierteet eivät oo rasittaneet.

mutta kommentti yksilapsisuudesta ärsytti myös.



Jos meillä on joku sovittu kyläily ja lapsi onkin kipeänä (jokin pienempi joka ei itsessään estäisi ´kyläilyä) soitan aina ja kerron asiasta. Saa sitten kyläilyperhe itse päättää, haluavatko altistua vai ei.

Samaa toivon kyllä jos joku meille on tulossa, varsinkin kun lapsella on astma ja normaali nuhakin saa aikaan jo pahoja oireita ja astmapiipun jatkuvaa käyttöä.

Nyt olen tullut järkiini. Ilmoitan aina, jos meillä on lapset nuhassa ja sitten kyläilijät/kyläiltävät saavat päättää tavataanko.



Mutta kun lapsia alkaa olemaan yhteensä 4 tai enemmän kun kaikki lasketaan yhteen, niin syysaikaan aina jollakin on ainakin vähän nuha. Jos ei meillä niin kaverin lapsilla. Se taas tarkoittaa sitä, että niiden kavereiden kesken, jotka emme nuhasta piittaa ja uskallamme käydä kerhoissa, sosiaalinen elämä säilyy virkeänä. Kun taas nämä nuhakammoiset tavataan kuta kuinkin kerran kesässä. Ei se ole minulta pois tietenkään, mutta naurattaa vaan aikaisempi nuhafobiani.

Meillä kävi esikoisen synnyttyä kyllä yksi aikuinenkin joka mietiskeli sitten ääneen että onkohan hänellä joku vatsatauti kun on maha ollut niiiin sekaisin. Ja meillä siis vastasyntynyt vauva jota oli tullut katsomaan.... Eräs perhe on myös sellainen että aina pitää tarkistaa onko joku kipeänä kun eivät itse jotenkin osaa asiaa ajatella vaan tulevat vain. Ja heilläkin on sentään kolme lasta joten luulisi vähän osaavan ajatella muidenkin näkökulmasta (eivät itsekään halua omaan kotiinsa ketään kipeänä olevia kyläilemään).

Vierailija:

Nyt olen tullut järkiini. Ilmoitan aina, jos meillä on lapset nuhassa ja sitten kyläilijät/kyläiltävät saavat päättää tavataanko.

Mutta kun lapsia alkaa olemaan yhteensä 4 tai enemmän kun kaikki lasketaan yhteen, niin syysaikaan aina jollakin on ainakin vähän nuha. Jos ei meillä niin kaverin lapsilla. Se taas tarkoittaa sitä, että niiden kavereiden kesken, jotka emme nuhasta piittaa ja uskallamme käydä kerhoissa, sosiaalinen elämä säilyy virkeänä. Kun taas nämä nuhakammoiset tavataan kuta kuinkin kerran kesässä. Ei se ole minulta pois tietenkään, mutta naurattaa vaan aikaisempi nuhafobiani.

Olen samaa mieltä! Meilläkin lähes koko talven pientä nuhaa ja ärsyttävää sit pöpökammoisille tehdä aina tautiselostusta et montako kertaa olen missäkin ajassa nenää pyyhkiny. Ilmoitan aina jos meillä on nuhaa tai muuta tautia, mut en ihan täysin ymmärrä niitä jotka on niin viimeisen päälle tarkkoja että lapsen pitäisi olla 100 prosenttisen terve ennen kuin voidaan nähdä. No, heidän kanssaan tapaaminen sitten siirtyy ja siirtyy ja siirtyy...

noi ns. pöpökammoiset on usein niitä, joiden lapset sairastavat muutenkin paljon. Päiväkodissa olijat esimerkiksi yleensä sairastavat. lapsen sairauskierre on todella väsyttävä, ja sanokaa mitä sanotte, mutta erityisesti, jos noita sairastelijoita on paljon. Työssä käyvien vanhempien voi olla lähes mahdotonta olla jatkuvasti poissa töistä, kun aina on jolla kulla vesirokko, mahatauti, flunssa, korvatulehdus... Joo, sairastelu kuuluu elämään, mutta ei me noita pöpjä enää ehdoin tahdoin haluta lisää.



No, meillä mennään kultaista keskitietä. Pieni nuha, varsinkaan jo parantumassa oleva, ei tapaamista kaada. lapset tosiaan ovat lähes aina nuhaisia. Edellisenä päivänä sairastettu vatsatauti sen sijaan takuulla kaataa.

yhdessä päätetään kannattaako kyläillä.

esim. tavallista yskää ja nuhaa en rupea välttelemään,

sen kun saa vaikka päiväkodista seuraavana päivänä!

Ja tiedän myös että oli kurjaa kun oli vain esikoinen ja hän sairasteli. Siis jos ajattelee jotain lomamatkaa niin pilallehan se menee olipa yksi sairas tai kolme. Mutta oikeasti, kyllä nyt on vielä ikävämpää kun kolme täälläkin sitten sairastuu! Onhan tämä sairausaika sillon usein jo kolminkertainen ja teveet päivät senkun vähenee sillä yleensähän lapset peränjälkeen sairastuvat. Ei tämä ole mitään yksilapsisten väheksymistä mutta ei kukaan voi väittää etteikö olisi rankempaa mitä useampi on sairaana!

oli nuhaa tai muuta!!

Ovat saapuneet meille esim. vatsataudissa. Toinen heidän lapsistaan alkoi oksentaa kesken leikin, jolloin tuttavani vain tokaisi että " voi voi.. nyt Aleksikin alkoi oksentaa.. Elmeri oksensi koko eilisen päivän!"



Ja toinen tapaus samalta:

Tulivat kylään ja huomasin nuoremmalla hyvin vetistävän silmän.. Tähän tää tuttava että: Juu, taas sillä on silmätulehdus. Mennään täältä teiltä sit suoraan päivystykseen kun en saanu aamuksi lääkäriaikaa."



Lisäksi tulivat katsomaan vastasyntynyttä vauvaa räkäisinä kuin mitkä, ja tähän mamma vaan totesi että: " joo.. noil on ollut kuumetta jo kolme päivää, tuskin on influenssaa kun kuumetta on vaan 39 ja sekin laskee Panadolilla"

----> meidän vastasyntynyt sai nuhan. Heti 13 päivän ikäisenä!



Nyt vahingosta viisastuneena laitan aina viestiä samana päivänä kun tapaaminen on.. varmistan siis että ovat KOKO POPPOO täysin terveitä. Muuten ei ole meille asiaa.



t. kolmen pienen lapsen äiti.

Ei mielellään edes vähän nuhaisina. Nimittäin meidän lapsille kun tulee se pienikin nuha (jota kaikki niin vaarattomana pitää) niin henki menee aina ahtaalle ja sairaalaan joudutaan lähes joka kerta yöksi tai pariksi. Tai ainakin spiiralle mennään. Kaikilla se ei ole vain pientä nuhaa. Ja silti tuttavat ei ymmärrä, miksi välttelen flunssaisia ihmisiä. Tervetuloa meille katsomaan seuraavan " pikku nuhan" iskiessä, miltä näyttää lapsi, jolla hengittäminen todella työn takana!

kun jotkut tuttavat suhtautuvat rennosti omien lastensa sairauksiin. Tyyliin, meidän Laurilla on vähän nuha, mutta nenä ei juurikaan vuoda, tulkaa vain, ei niitä flunssia voi kuitenkaan välttää. Sitten kun meidän lapsi on se sairastaja, niin taatusti peruutetaan tapaaminen, ettei tule korvatulehdus, kun se on niin kurja.

Ystäväni sai samaan aikaan eskoisensa kuin minäkin. Tapailimme lähes viikoittain kun pojat olivat 2kk - 1,5 vuotiaita. Hänen poikansa oli vähän väliä nuhassa ja kunnolla räkäinen. Pojat ryömivät lattialla ja silmän välttäessä omat tutit muuttuivat yhteisiksi (nyt on moni kauhuissaan). Minun poikani ei koskaan saanut minkäänlaista tartuntaa. Oli vasta 1v 10 kk vanhana ensi kertaa kipeä.

Toinen lapseni sairasti ensimmäisen vuoden aikana 10 räkätautia. Ei mitään pikkunuhia vaan kunnon paksut räät valuivat jatkuvasti. Esikoinen oli kerran samaan aikaan kipeä hänen kanssaan. Hassuinta tässä on, että kakkonen sairasteli jatkuvasti vaikka olimme suurimman osan ajasta vain kotona. Ei räkäisen lapsen kanssa voinut paljon kyläillä. Hän ei siis varsinaisesti saanut tartuntaa mistään. 1,5 vuotiaana räkätaudit loppuivat kuin seinään. Tämän kokemuksen pohjalta en vieläkään välttele nuhaisia vieraita tai kyläpaikkoja (lapset nyt 6 ja 4) Ymmärrän kyllä jos jollekin nuha on jo syy olla vierailematta. Toisillehan tarttuu heti nuhatkin. Mahatauti on se mitä meillä vältellän. Molemmat lapset sairastavat sen 2-4 kertaa vuodessa ja yleensä saavat ihan itsestään ilman että on liikkeellä...

Pelkän nuhan takia on harvoin menemisiä peruttu mutta olen kyllä aina kysynyt voidaanko nuhaisina tulla! Viime talvena " saatiin" kaksikin vatsatautia vierailtamme, joiden mielestä tartuntavaraa ei enää ollut.



Jotkut eivät tosiaan piittaa omista eikä muiden lapsista; sairaat lapset tuodaan perhekerhoon tai kyläilemään yhtään ajattelematta seurauksia. Joillekin lapsille " pelkkä" nuhakin voi olla todella hankala tauti, varsinkin jos lapsella on jokin perussairaus ja sen myötä alentunut vastustuskyky. En tosin ollut ajatellut asiaa tältä kannalta ennen kuin tutustuin sairaalassa äitiin, joka oli siellä pienen lapsensa kanssa 8. kertaa 2kk sisällä " pelkän" flunssan takia. Hänen lapselleen se ei todellakaan ollut mikään " pelkkä" flunssa vaan tarkoitti aina sairaalareissua...



Ja niille, joiden mielestä yhden lapsen sairastaminen on yhtä raskasta kuin useamman: teillä taitaa siis olla vain yksi lapsi eikä mahdollisesti kokemusta siitä millaista on kun on kaksi tai useampia pieniä potilaita kerralla... =)

Minusta ainakin on suuri ero mm. silloin kun molempien vanhempien pitää olla poissa töistä, että saadaan kaksi sairasta lasta hoidettua (toinen sairaalassa tipassa ja toinen kipeänä kotona rotaviruksen jyllätessä). Ja vaikka esikoinen aikoinaan sairastikin paljon (korvatulehduskierre), niin se tuntuu vähäiseltä siihen verrattuna, että nyt aina vähintään kaksi lasta kerralla sairaana (meillä on siis 3 lasta).