Mun " elämänfilosofia" , mites muilla?

Olen 30-vuotias lapseton ja naimaton nainen.

Miestä minulla ei ole, koska en ole tavannut sitä oikeaa, enkä halua sitä vähemmän oikeaa.



En halua tehdä kompromisseja (mitä parisuhde väkisinkin pitää sisällään), ellen ole ihan 100% varma, että haluan olla juuri tämän miehen kanssa. Haaveilen kyllä lapsista, mutta tiedän mitkä ovat vaihtoehtoni.



Tällä hetkellä ne ovat " ottaa" joku vähemmän hyvä ja sietää, kestää, joustaa, ymmärtää tai olla yksin ja keskittyä omaan elämääni, uraani, ystäviin, uusiin harrastuksiin, matkusteluun, veljeni ihaniin lapsiin.



Tämä " filosofiani" vahvistuu, kun näen ystävieni pettävän miehiään, kun kerran vuodessa pääsee jonnekkin laivamatkalle, sanovan, että ei me nyt eskon kanssa kahdestaan mihinkään etelään lähdetä, eihän meillä ole mitään puhuttavaa tai ei me voida mennä yhdessä juhlimaan, kun mua rupee aina ärsyttää toi esko.