Puolituttu pariskunta kutsui meidät asumaan kommuuniinsa

Kommuunissa lapsi oppii ottamaan muut huomioon ja jakamaan asioita eikä kahmi epäkypsästi myöhemmässä elämässään kaikkea itselleen. Suositeltava kasvuympäristö, jos ei halua lapsestaan materialistia.

Kaikilla oma keittiö, wc ja olkkari... Tottakai voisin muuttaa. Mun mielestä kaikilla ihmisillä ei tarvitse olla omaa saunaa ;) Eihän tuossa nyt ole mitään kovin ihmeellistä.

Aikansa se on kivaa, on seuraa yms

Mutta kyllä sitä rupee kaipaa omaa rauhaa ja riidelläkkään ei oikein kehtaa kunnolla kun muita asuu samoissa tiloissa.

Mutta en tiedä muuttaisinko itse. Minä tosin olen sellainen ihminen, että vaivaannun helposti sosiaalisissa tilanteissa. Kimppakämpät ei oikein sovi mulle, koska jos vahingossa keitän hernesopan pohjaan, en halua että kukaan oman perheen ulkopuolelta on sitä todistamassa. Mutta jos olet sosiaalisempi kuin minä ja ihmiset tuntuvat saman tyylisiltä kuin te, niin anna mennä vaan! Tuollaisia mahdollisuuksia ei tule kuin kerran elämässä vastaan. (taviksille ainakaan)

Vierailija:

Aikansa se on kivaa, on seuraa yms

Mutta kyllä sitä rupee kaipaa omaa rauhaa ja riidelläkkään ei oikein kehtaa kunnolla kun muita asuu samoissa tiloissa.

Kaikilla on siis esim. oma pieni keittiö, ja sitten on vielä yhteinen iso keittiö, jossa on paremmat ja isommat koneet. Jokaisessa asunnossa / kodissa on oma olkkarikin. Ja sitten on vielä yhteinen työhuone, joka on hiljainen tila, jossa saa tehdä omia hommiaan.

Pesutupa, autotalli, eteinen, varastot, takkahuone ja sauna on yhteinen. Joka asunnossa on oma suihku ja yksi vessa. Tuo asunto, jota meille tarjottiin, oli 3 mh, ja vuokra olisi vaan 600 e kuussa.

Musta tuntuu, että lapsille tuollainen yhteisöllisyys olisi hyvästä.

ap

Keskustellaanko siellä marxismi-leninismistä unkarilaisen punaviinin äärellä?



Onko yhteinen keittiö? Kuulostaa niin isolta että neljälle perheelle on jokaiselle ihan kunnon omat tilatkin. Vaikka se yhteinen olohan siellä olisi sitä ihanaa!

Mulla on tavallaa kokemusta kommuuniasumisesta, kun asuin opiskeluaikan solussa. Kämpässä oli 7 huonetta joissa kaikissa oli 2 asukasta, eli 14 asujaa yhteensä. Sit oli yhteinen olkkari, keittiö, 2 suihkua ja 2 vessaa. Sitten oli vielä talon yhteinen olkkari ja pesutupa ja sauna. Kivaa oli.

Ajattele kaikkia niitä hyviä puolia, mitä siitä saa: lasten kanssa aina seuraa. Hoitajia tarjolla. Mukavia iltoja yhteisissä tiloissa. Luultavasti teillä olisi siinä oma turvallinen pihakin...



Muuttakaa ihmeessä.

Jos ei ole, niin voi tulla kitkaa monesta asiasta.

Kyseessä on vain kapitalistien luoma illuusio, jolla he pyrkivät ajamaan omaa etuaan.



Kaikki omaisuushan on loppupeleissä yhteistä. Se on lainassa vain.

vuokrakämpästä pääsee aina helposti pois jos tuntuu ettei jaksakaan asua kommuunissa. ja tuskin tuossa onkaan kyse mistään loppuelämän asunnosta joten koko hommanhan voi ottaa parin vuoden seikkailuna jota on kiva sitten muistella vanhana.



mutta kannattaa silti harkita siltä kantilta että onko muut perheet tosiaan samalla tavalla ainakin pääpiirteissään ajattelevia kuin te. jos muut on jotain ekoviherpiipertäjiä niin sillä yhdellä kerskakuluttajaperheellä voisi olla aika rankkaa asua samassa kommuunissa. ja tosiaan onhan miehesikin kiinnostunut muuttamaan kommuuniin? lapset on varmasti riemuissaan kun kavereita on jatkuvasti ympärillä.

Olen asunut kommuunissa ja lämmöllä muistelen sitä aikaa.

eli jos vaan vähääkään ap;tä perheineen kiinnostaa niin kantsii kai kokeilla!!! =)