Miehen kaverin vaimo ei tajua..

Kai kaveri huomaa ettette havittele samaa kuin he?

Uskomatonta mutta totta! No, usein he ovat juuri näitä kotipaikkakunnalle jääneitä tyyppejä, joita ei opiskelu kiinnosta. Ehkä hyväkin, että ovat tyytyäväisiä omaan elämäänsä, mutta hassua, että eivät ymmärrä, ettei ole yhtä ainoaa onnelliseksi tekevää elämäntapaa.

Koska jos ei ole, niin mitä väliä sillä on, mitä hän ajattelee? Eri asia tietysti on, jos joudut jotenkin miehesi vuoksi olemaan tiiviisti tämän pariskunnan kanssa tekemisissä.



Siltikin antaisin neuvon, että elä täysillä omaa elämääsi, äläkä mieti liikoja, mitä toiset mahdollisesti ajattelevat. Sehän on tärkeintä, mistä itse pidät ja mikä tekee sinut onnelliseksi (tai teidät, kun kyseessä on pariskunta). I



tse en kyllä jaksaisi olla kovin kiinteästi tekemisissä ihmisen kanssa, joka olisi noin rasittava kuin tämä miehesi ystävän vaimo. En sittenkään, vaikka osaankin antaa useimpien ihmisten sanomisten mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

Jos ei kerran uskalla sanoa että " ai jaa, te teette noin - no, ei oo ihan meidän juttu. Me taas aateltiin tehdä niin ja näin..."

Vähän kateelliselta kyllä kuullostit. Entäpä jos nainen on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, ja haluaisi teille samaa? Keinot ovat ehkä väärät. Se, että hän on asettunut aloilleen pikku paikkakunnalle ja on onnellinen siellä, ei tarkoita sitä että jossain suuremmalla paikkakunnalla ja tosi kaukana elämä olisi yhtään sen parempaa.

" meille" paremmin, sen kummemmin vertaamatta tykkääkö asua maalla vai kaupungissa.. Mieluummin opiskelen hyvän ammatin, matkustan, elän, laitan kotia, haaveilen hienosta talosta, omantyylisistä häistä, perheestä sitten kuin se on ajankoht. kuin kökötän pienissä ympyröissä hehkuttamassa omaa napaani... Siis pointti on se, etten kehtaa sanoa et " voi vitsi, tää teidän elämä on kaukana meidän unelmasta" !



ap

Joksus ihiminen voi olla onnellinen hyvinkin vaatimattomissa oloissa. Joskus tuntuu että taitaa olla useimmiten näin.

Ei voi mtn

kommentoida kuin ihaillen hänen juttujaan. Elämämme on todellakin erilaista: minä olen koulutettu, asun nykyään kaupungissa, olen hyvässä työssä, asun kalliissa pk-seudun rivarissa, matkustelemme paljon jne. Hän taas asuu pikkukylässä, vanhassa talossa, lukion jälkeen jäi koulut, ei työtä, neljä lasta ja jatkuvia riitoja tyhmän junttimiehensä kanssa. Kaikin puolin elämäni on minusta hyvää ja en vaihtaisi sitä hänen elämäänsä koskaan. Usein hän esimerkiksi ihmettelee, kuinka me mahdutaan tähän 92 m2 kämppään, kun he " kuolisivat tänne" . Tekisi mieli sanoa, että tämäpä on maksanut 5-kertaa enemmän...



Olimme nuorena hyviä ystäviä, mutta elämämme ovat todellakin muualla. Toivottavasti hän on kuitenkin aidosti tyytyväinen elämäänsä ja onhan siinä jotain, mitä minulta puuttuu: tukiverkosto! Me olemme täällä omillamme ja hänellä on suku ja mummut lähellä.

omia kokemuksia eräästä frendistäni.... :D Melkeinpä ainoana erotuksena kuvaamaasi on se, että meillä - niin kaverilla kuin itsellänikin - on valmistumiset ja naimisiinmenot ja talopaketit vasta edessä. Mutta sehän ei tarkoita, ettenkö siitä huolimatta jo nyt saisi osaani hehkutuksesta, kuinka siellä maalla on ihana elää - sitten JOSKUS... :D



Ja minähän luonnollisesti olen vain kateellinen ja katkera ;) Aivan varmasti ainakin tämän frendini mielestä!

kaverini on tuollainen, luulee että kehun omaa elämääni ja leuhkin, jos kerron vaikkapa jostakin iloisesta tapahtumasta elämässäni tai asioista joihin olen tyytyväinen. Eikö saa olla tyytyväinen, eikö saa iloita ja jakaa ilonsa?

Annat itsestäsi, alittaja, niin paljon fiksumman kuvan sanomatta noin junttimaisiin kommentteihin mitään takaisin. naisellahan on alemmuuskompleksi (!) jota koittaa kovasti kieltää selittämällä noita uskomattomia asioita. varmaan menee hermo, en ihmettele. mutta ole ihmeessä sitä se fiksu jatkossakin ja ole tyytyväinen omaan elämäänne äläkä anna hänen kommenttien häiritä. katkera kuin katkera. en muuttaisi myöskään ikinä matkustelevaa kaupunkielämää kerrostalossa, johonki landeomakotitaloon.

niin miksi hänen puheet sitten ärsyttävät? Luulisi sinun olevan ennemmin salaa tyytyväinen toisen kurjuuteen? Katso peiliin ja mieti mistä todella on kyse.

" En kehtaa sanoa.." ? No miksi IHMEESSÄ et jos se noin rassaa?

Miksi sanot " miehen kaverin vaimo!? Eikö olisi helpompaa: tuttavaperheen mamma tms?

Hän tietää että suhtaudut hän pikkupikkuelämäänsä alentuvasti vaikket sitä ääneen sanokaan. Hän on epävarma ja haluaa puolustella pikkupikkuelämäänsä suhtautumisestasi huolimatta.

Surullista että joudutte olemaan tekemisissä.

sano, että se on juuri sellaista kuin te haluatte.



Kun hän kysyy milloin rakennatte okt:n sanot, että ette halua sellaista, koska ..., kun kysyy aiotteko pitää samanlaiset häät kuin heillä sanot, että ette, koska haluatte omannäköiset häät tai ette tunne tarvetta mennä naimisiin, koska teillä on kaikki hyvin näin, jen.

En millään lailla mollaa heitä/ ole mollannut tai pidä itseämme parempana.. En halua et joku tulee riitelemään..



Olen NIIN MONESTI niellyt sanani kun hän ylistää perus-pikku-taloaan ja kehuu että ei IKINÄ haluaisi tyyliin kaksikerroksista, puutaloa/ kivitaloa/ rinnetalo ja vain heidän pikku-talopakettinsa on niin upea jne jne.



Samoin häissä, en ikinä suoraan sanottuna haluaisi samanlaisia häitä... Johon on vanhempien varoilla kutsuttu kaikki mummot ja isomummot ja kukaan ei tunne toisiaan..puvut ja kaikki NOT.



Vaikka näin ajattelen, en ikinä kehtaisi puhua itsestämme samaan leuhkivaan tyyliin! Tyyliin, koskas menet opiskelemaan? Koska menet yliopistoon? Koska hankit desing-asunnon? Mememememe me! Ei oo mun juttu...



Kiitos sympatioista!



ap