Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa..
13.05.2006 |
Erosta on pari viikkoa. Miten se tuntuu jo ikuisuudelta.
Minä jäin yksin lasten kanssa. Viikot menee arkirutiineissa, mutta viikonloppuna ahdistaa. Rintaa puristaa.
Yritän hillitä itseni, en ole kovin hyvä siinä ollut koskaan. Tekisi mieli tarttua luuriin ja sanoa suorat sanat. Että mikä vitun oikeus, sinulla on paeta kaikkea ja jättää mut yksin tän kaiken keskelle.
Suurimmaksi osaksi aikaa kaikki menee hyvin, mutta sitten iskee tää ahdistus. Rupee miettimään miten mä tein kaiken sen miehen eteen ja siitä kiitos oli vaan " soronoo" .
Miten se voi unohtaa kaiken parissa viikossa? Mitä miehen päässä ylipäätään pyöriin.
Mä en voi ymmärtää..
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisitko jälkikasvun vaikka mummolaan yhdeksi yöksi ja sitten joku ystävätär teille, joka jaksaa sun kanssa setviä tota, kuunnella ja ottaa vastaan sun itkut? Ja kannustaa sua. Tai sitten jos se ei onnistu, niin edes mesessä tms. jaksaisi tukea sua lasten nukkuessa vähän tiiviimmin?
Musiikki auttoi minua. Toisille voi toimia vaikka jokin fyysinen laji, jossa saa purkaa aggressioitaan ja turhautumiaan.
Usko mua, puolen vuoden päästä aurinko pilkistää jo sunkin elämääsi. Jos liiaksi ahdistaa, puhu ihan neuvolassa tai omalääkärillä asiasta. Voit kenties saada kotiavustajan auttamaan sua arjessa ensi alkuun tms.