Mikä pitää luterilaisena?
Olen huomannut täällä keskustelupalstalla luterilaisia, jotka myöntävät kirkkonsa opettavan toisin kuin mitä he itse uskovat tai mitä Raamattu heidän mielestään opettaa. Mutta siitä huolimatta he pysyttelevät edelleen luterilaisina.
Minusta itsestäni tuntuisi ristiriitaiselta kuulua johonkin kirkkoon, jonka opetukset ovat toiset kuin mistä Raamattu puhuu. Ei Raamatussa puhuta mitään seurakunnasta kansankirkkona, joka sulkee miltei koko väestön jäsenyyteensä. Ei ole puhetta lapsikasteesta (jopa luterilaisen kirkon papitkin sen myöntävät, jotkut käyvät tosin salaa upotuskasteella, mutta pitävät sen omana salaisuutena). Kummeista ei puhuta mitään, eikä rippikoulusta ja konfirmaatiosta. Jotkut papeista ovat vapaamuurareita eli pimeyden palvelijoita. Kaikkea tällaista.
Ihmettelen vain: miksi?
Kommentit (70)
Kaikki seurakuntalaiset ovat epätäydellisiä. Mutta tässä onkin kyse ennen kaikkea jumaluusopista. Vastaako se alkuseurakunnan mallia.
Tämä on ollut minulle aina tärkeintä. Jos ihmisiin alkaa katsoa, niin silloin mennään metsään.
Jos olisikin kysymys jostain pienistä yksityiskohdista, mutta luterilaisuuden suhteen minun täytyy valitettavasti todeta, että sen teologinen pohja suurissa kysymyksissä on merkittävästi erilainen kuin alkuseuraseurakunnalla.
" Olen huomannut täällä keskustelupalstalla luterilaisia, jotka myöntävät kirkkonsa opettavan toisin kuin mitä he itse uskovat"
Niinpä, ja varsinkin kun huomasi että opetus Jeesuksesta on ihan eri mitä uskoo. Koska kaikki Kristinuskot opettaa että Jeesus olisi Jumalan poika/Jumala niin en mä voi silloin olla Kristitty.
Aikasemmin täällä oli puhetta siitä Jumala ohjelmasta missä keskusteltii ja siinä se yks poika sano hyvin että jos ei usko Jeesuksen kuolleen ristillä syntiemme tähden, niin ei voi olla Kristitty. Siksi en pysynyt lutherilaisena. :D
En siis tarkoita, että olisit muistanut minut nimimerkkinä, vaan että kysymys oli suoraan sellainen, että minä voin siihen vastata. Usein tulee kirjoitettua, että " en ole sitä tai tätä, mutta vastaan kuitenkin" .
Olen luterilainen ja käyn paljon helluntaiseurakunnassa. Miksi näin?
Ensinnäkin olen teini-iässä eronnut luterilaisesta kirkosta. Arvostelin paljon luterilaista kirkkoa. Eräs ortodoksinen ystäväni sanoi, että minulla ei ole oikeutta arvostella luterilaista kirkkoa, koska en siihen kuulukaan. Kun muutenkin Helsinkiin muutettuani etsin taas kotiseurakuntaa ja muistin tämän ystävän kommentit, niin liityin luterilaiseen kirkkoon taas 23 vuotiaana.
Tämän jälkeen olen aina ajatellut, että en viitsi seilata seurakuntien välillä edes takaisin, joten en ole viitsinyt erotakaan.
Toisaalta kuten Silkkiuikku kirjoitti, niin on luterilaisessa seurakunnassa paljon hyvääkin. Vaikka siellä ollaan mielestäni liiankin liberaaleja, niin toisaalta useissa vapaissa suunnissa ollaan liian tiukkoja. Helposti vähänkin näkyvää syntiä tekevää potkitaan pois. Esimerkiksi tupakointi on usein synnin mitta ja jos joku tupakoi, niin hän ei välttämättä pääse seurakuntaan mukaan joissain paikoissa. Sellaisen olisikin parempi liittyä lestadiolaisiin, kun he kerran saavat tupakoida:) Minä itse en tupakoi, mutta tämä on helppo esimerkki suhteellisesta syntisyydestä.
Toinen on Raamatun tutkimus. Vaikka tähän liittyy paljon myös pahaakin. Eli Raamattua tutkitaan ja siihen on paremmat mahdollisuudet kuin monessa muussa seurakunnassa. Mutta toisaalta löytyy niitä, jotka tutkivat Raamattua epäpuhtaasti etsien sen, mitä siitä voisi ottaa pois.
tuhve:
Eräs ortodoksinen ystäväni sanoi, että minulla ei ole oikeutta arvostella luterilaista kirkkoa, koska en siihen kuulukaan.
Ortodoksi ystäväsi saattoi näin sanoa, mutta ole vapaa. Sinulla on täysi mielipiteen vapaus ja voit toki puuttua epäkohtiin, vaikket kuuluisikaan arvostelemaasi kirkkoon.
Mitä taas tulee löysyyteen tai tiukuuteen, niin oletko koskaan nähnyt tiukkuuden kauneutta. Tiukkuushan on uskoa (mikäli tiukkuudella/uskolla on peruste Raamatussa). Ja usko taas on kaunista.
En ole kokenut helluntaiseurakuntaa mitenkään tiukaksi.
Löysyyttä saatetaan pitää sellaisena coolina ja rentona meininkinä, mutta mitä virkaa sillä on. Löysyyshän vain kertoo siitä, ettei usko. Että kaikki käy. Ja kun kaikki käy, niin mitä sitten.
Tämä oli tällaista luovaa kirjoittelua aiheesta.
Minuakin kiinnostaa!
Itse en kuulu mihinkään sillä minkään seurakunnan käsitys uskosta ei vastaa omaani. En halua kuulua mihinkään " suurinpiirteinsuunnilleensinnepäin" seurakuntaan.
Minusta se on väärin, itseään ja jumalaansa kohtaan. Harkitsin kyllä liittymistä erääseen seurakuntaan vaikka heillä ei täysin ollut sama ajatus kuin minulla, mutta aika lähelle.
Ei vahvasti uskova ihminen tarvitse ääliöryhmää ympärilleen! Yksin pärjää vallan mainiosti, koska tietää olevansa ainakin rehellinen itselleen ja omalle jumalalleen. (Kirjoitin pienellä kun joku käski tuolla toisessa ketjussa, ole hyvä!)
Ja tämä oli juuri tällainen " en minä itse mutta pitääpä sanoa että..." -vastaus ;D
Jos joku oikeasti valitsee uskontonsa sen perusteella saako tupakoida tai värjätä tukkaa niin huh,huh, sanon minä!
Kun sanoin, etten ole kokenut helluntaiseurakuntaa mitenkään tiukaksi, tarkoitin sillä negatiivista tiukkuutta. Esim. sitä, ettei henkilö saisi olla oma itsensä. Minä olen saanut olla aina oma itseni kyseisessä seurakunnassa.
Mutta kyllä helluntaiseurakunnasta löytyy tiukkuutta, jos sillä tarkoitetaan kaunista uskoa. Ja se on hyvä juttu!
kuulun itse Vapaakirkkoon, enkä ole sen kanssa kaikesta samaa mieltä. Varsinaisia " oppiristiriitoja" ei tosin ole, sillä Vapaakirkko ei yleensä ole näkemyksissään kovin jyrkkä suuntaan eikä toiseen. Mutta on joitakin painotuksia tai toimintatapoja, joihin en ole heti huutamassa aamenta. Mutta ei se haittaa minua, sillä seurakunnassa on tilaa olla ja hengittää, vaikka oma näkemys jostakin asiasta poikkeaisikin siitä, mitä (useimmat) muut ajattelevat.
Tällä samalla periaatteella voisin kuvitella pysyväni luterilaisena, jos olisin luterilainen.
Vapaakirkon ja helluntaiseurakunnan jumaluusoppi on pääosin sama (yhteistyötäkin tehdään tiiviisti näiden seurakuntien välillä). Joitakin pieniä sävyjä saattaa olla erotuksena.
Molemmat ovat tehneet kuitenkin selkeän pesäeron luterilaisuuteen jo pelastumiskysymyksessä (ja monissa muissakin keskeisissä oppikysymyksissä). Joten ei se nyt ihan sama asia ole, onko vapislainen vai luterilainen.
Minusta vapislaisuudessa on positiivista tiukkuutta. Ja hyvä että on.
lupicaia:
Ei vahvasti uskova ihminen tarvitse ääliöryhmää ympärilleen! Yksin pärjää vallan mainiosti, koska tietää olevansa ainakin rehellinen itselleen ja omalle jumalalleen. (Kirjoitin pienellä kun joku käski tuolla toisessa ketjussa, ole hyvä!)
En minä ketään KÄSKENYT kirjoittamaan pienellä.. Itsehän taisit ko ketjuun vastata, että jumalasi nimi on Jumala. Huom ensimmäisen pieni kirjain, ja toisen iso.. :) Minunkin jumalani nimi on Jumala, koska uskon että täällä kaikkialla " killuu" joku suurempi voima, josta kaikki on lähtöisin - toisaalta suhtaudun jotensakin epäilevästi esim raamattuun ja kaiken maailman käskyihin ja kieltoihin, jotka Jumala olisi ihmisille säätänyt. Minulle jumalia on vain yksi, ja niinpä en kutsu häntä Pekaksi, vaan ihan Jumala riittää.
Ai niin, ja en muutes kuulu luterilaiseen kirkkoon tai mihinkään muuhunkaan. Pelkän tavan vuoksi on minusta järjetöntä kuulua.
AllisenAsi:
Molemmat ovat tehneet kuitenkin selkeän pesäeron luterilaisuuteen jo pelastumiskysymyksessä (ja monissa muissakin keskeisissä oppikysymyksissä). Joten ei se nyt ihan sama asia ole, onko vapislainen vai luterilainen.
Pikemminkin etsitään sitä, mikä on yhteistä ja tehdään myös yhteistyötä, samoin kuin helluntailaistenkin kanssa. On myös hyvä muistaa, että luterilaisuuteen mahtuu paljon erilaisia liikkeitä ja painotuksia. Perinteiseen kaiken kansan kirkkoon ei yhteyksiä ole niin paljon kuin herätysliikkeisiin tai muihin aktiivisempiin suuntauksiin. Tässäkin tosin (mielestäni) suuntaus on se, että kansankirkko ei halua yhteistyötä hihhulien kanssa, vaikka hihhulit ehkä haluaisivatkin.
Tiedän kyllä, että Vapaakirkolla on joitakin luterilaisuudesta eroavia oppikysymyksiä (esim. kasteeseen tai seurakunnan jäsenyyteen liittyen). Käytännössä näillä asioilla ei kuitenkaan ole juuri merkitystä. Keneltäkään ei tulla kirkon ovella kyselemään, oletko käynyt kasteella, eikä sillä ole useimmilla paikkakunnilla mitään merkitystä esim. seurakunnassa toimimisen kannalta.
Minulle henkilökohtaisesti on periaatteessa sama, olenko vapislainen vai luterilainen. Tai miksei helluntailainenkin. Olen jonkin verran käynytkin luterilaisen kirkon tilaisuuksissa (esim. Kansanlähetys) ja ne ovat hyvin saman tyyppisiä kuin Vapiksen tilaisuudet.
No, jos joku alkaisi julistamaan luterilaista teologiaa vapaakirkossa, niin kyllä siihen puututtaisiin. Luterilaisuudessa on tietenkin eri suuntaukset. Herätyskristillisten kanssa on enemmän yhteistyötä.
Minkälaisia käskyjä ja kieltoja tarkoitat försti? Ja miksi suhtaudut epäilevästi Raamattuun?
försti:
- toisaalta suhtaudun jotensakin epäilevästi esim raamattuun ja kaiken maailman käskyihin ja kieltoihin, jotka Jumala olisi ihmisille säätänyt..
sen takia olen pysynyt :-) Nuorempana kävin paljon Vapiksella ja helluntaisrk:ssa, jopa siinä määrin ettähell.srk:n pastori sanoi minulle (kaikessa ystävyydessä ja kunnioituksessa) että mikset liittyisi meihin kun ajattelet asioista samalla tavalla. No, juuri viikko pari aikaisemmin Jumala oli minulle tämän asian varmistanut ja vääntänyt rautalangasta, ja niinpä näytin pastorille Raamatusta paikat, joiden kautta Jumala oli minulle puhunut. Pastori totesi että eihän tuohon ole vastaan sanomista. Myöhemmin sitten ymmärsin miksi Jumala niin johti, vaikka vapaissa suunnissa olisi niin paljon ' hauskempaa' :-D
olen löytänyt henkilökohtaisen uskon ev.lut kirkon kautta. Tein ns uskon ratkaisun 13 vuotiaana kuunnellessani yhtä sunnuntai jumalanpalvelusta radiosta. Karismaattisuus ja yhteiskristilliset tilaisuudet on tuntuneet myös aina omilta. Ajattelen myös niin, että täydellistä seurakuntaa ei ole ja siksi olen edelleen ev.lut kirkon jäsen ja koen yhteenkuuluvuutta toisten uskovien kanssa seurakunnnasta riippumatta. Ev. lut kirkon piiristä löytyy näitä liberaaleja suuntauksia, mutta myös napakkuutta esim. eri herätysliikkeiden parissa. Omia ajatuksiani lähinnä on kansanraamattuseura.
Vapaakirkon oppinäkemyksiä löytyy mm. sivulta http://www.svk.fi/index.php?sid=231
Luterilaista oppia on ainakin Katekismuksessa http://www.evl.fi/katekismus/
Voisihan noita ruveta referoimaankin, mutta en jaksa. ;) Mutta mitä olen noihin perehtynyt, niin ei niissä minusta monikaan asia ole ratkaisevan erilailla tulkittu. Yksi ero on kastenäkemys; perinteisen luterilaisen näkemyksen mukaan Jumala lahjoittaa pelastuksen kasteessa, Vapaakirkossa taas katsotaan että kaste seuraa jo olemassa olevaa uskoa. Vapiksella ja muissa vapaissa suunnissa myös puhutaan enemmän uskoontulosta ja siihen liittyvistä asioista, kun virallinen evlut linja tuntuu varovan suoraa puhetta. Herätysliikkeiden kanta tähän on selkeä ja ne ovat tässä kohdin hyvin samoilla linjoilla kuin vapaat suunnat.
GaramMasala:
Minkälaisia käskyjä ja kieltoja tarkoitat försti? Ja miksi suhtaudut epäilevästi Raamattuun?försti:
- toisaalta suhtaudun jotensakin epäilevästi esim raamattuun ja kaiken maailman käskyihin ja kieltoihin, jotka Jumala olisi ihmisille säätänyt..
Käskyillä ja kielloilla tarkoitan vaikkapa kymmentä käskyä, koraanin oppeja..
Raamattuun suhtaudun epäilevästi lähinnä seuraavasta syystä : Vanhan ja Uuden testamentin ristiriitaisuus on vähintäänkin hämmentävää. Kuinka Vanhan testamentin Jumala, tuo mahtipontinen ukkeli, voisi olla sama kuin Uuden testamentin Jumala, rakastava isä? Ja sitten taas Koraanissa on ihan eri ääni kellossa..
Kyllä varsinkin Uudesta testamentista löytyy lukemattomia kauniita ajatuksia ja hyviä elämänohjeita, mutta että se olisi Jumalan sanaa.. Vaikea uskoa!
Silkkiuikku:
Yksi ero on kastenäkemys; perinteisen luterilaisen näkemyksen mukaan Jumala lahjoittaa pelastuksen kasteessa, Vapaakirkossa taas katsotaan että kaste seuraa jo olemassa olevaa uskoa. Vapiksella ja muissa vapaissa suunnissa myös puhutaan enemmän uskoontulosta ja siihen liittyvistä asioista, kun virallinen evlut linja tuntuu varovan suoraa puhetta.
Mielestäni tämä näkemysero, josta puhuit, on merkittävä. Luterilaisessa kasteessa pelastuksen väitetään tulevan ilman että kyseinen henkilö edes tajuaa mitä kristinusko on, vapislaisessa kasteessa pitää ensin kuulla Jumalan Sanaa, ymmärtää se ja ottaa se tosissaan, tulla uskoon ja mennä sitten upotuskasteelle. Eikö tämä ole merkittävä ero?
Jos rakastan Jeesusta, vihaan vääryyttä. Ja vääryyttä on kaikki se, mikä ei ole Jumalasta. Lapsikaste on täysin ihmisten rakentama, kulttuuriksi noussut traditio. Raamatussa ei ole, vaikka kuinka etsisi, pienintä vivahdettakaan, joka antaisi lapsikasteelle pätevyyden.
Perhekuntakastekertomuksetkin puhuvat uskovien kasteen puolesta, kun niiden ympäristöä tarkastelee vähän laajemmin, eikä vain yksittäisen jakeen valossa (mistä sitten tekee omia vääriä päätelmiä).
Suvaitsevaisuus ei tarkoita sitä, että suvaitsee vääryyttä.
AllisenAsi:
Mielestäni tämä näkemysero, josta puhuit, on merkittävä. Luterilaisessa kasteessa pelastuksen väitetään tulevan ilman että kyseinen henkilö edes tajuaa mitä kristinusko on, vapislaisessa kasteessa pitää ensin kuulla Jumalan Sanaa, ymmärtää se ja ottaa se tosissaan, tulla uskoon ja mennä sitten upotuskasteelle. Eikö tämä ole merkittävä ero?
nimenomaan se perinteinen luterilainen näkemys. Käytännössä kuitenkin luterilaiset " tosiuskovat" puhuvat uskoontulosta ja tarkoittavat sillä ihan samaa asiaa kuin vapaat suunnatkin.
Olemme varmaan joskus ennenkin puhuneet täällä tuosta kasteasiasta. Sinä olet hyvin vahvasti omalla kannallasi, minä taas ymmärrän molemmat näkemykset. Olen perehtynyt niihin ja niiden perusteisiin tarkkaan. Ei kuitenkaan jämähdetä tähän kastekyksymykseen, sillä tiedän että keskustelu on luultavasti hedelmätön. :)
Silkkiuikku:
Sinä olet hyvin vahvasti omalla kannallasi, minä taas ymmärrän molemmat näkemykset.
Vaikka olisikin herätyskristillisestä luterilaisuudesta kyse, niin oletko siis sitä mieltä, että Raamattu opettaa tässä asiassa kaksi tietä, ja molemmat ovat oikeassa? Pystytkö sydämessäsi sanomaan Jumalan edessä lapsikasteelle " Amen" ?
Pointtini on, ettei mikään kirkko tai seurakunta ole täydellinen, vaan kaikilla on omat puutteensa, sokeat pisteensä ja haavansa. Minusta on tärkeää valita seurakunta, joka tuntuu omalta ja jonka toiminnassa on mielellään mukana. Mielestäni seurakuntaa ei pitäisi edes kovin kevyin perustein vaihtaa, sillä aina vaihtaa vajavaisen toiseen vajavaiseen.
Siis vastauksena kysymykseeni, että luterilaisessa kirkossa on paljon hyvää ja vahvuuksia, joita puolestaan saattaa muilta puuttua. Siinäpä yksi hyvä syy olla luterilainen. Ja näin vastaa ei-luterilainen. :)