Mikä pitää luterilaisena?

No täällähän käy kastekeskustelu kuumana. No kai se on hyvä, että jaksetaan vielä ottaa kantaa näihin asioihin. Itse olen luterilainen. (Senkin saa kuulemma anteeksi) heh heh, (no ehkei tällä palstalla, mutta .....) Se mikä luterilaisuudessa viehättää on se, että kaikki arvostellaan Raamatulla ja että on selkeä oppi. Esim Tunnustuskirjat. Olen jonkun verran käynyt myös " hellareiden" piireissä. Ollut heidän kanssaan evankelioimassa kadulla ym. Pidän heitä ihan uskovina veljinä ja siskoina. Se mikä minua siellä on vaivannut on se, että saarnaaja voi pitää puheen, Raamatunkohtanaan joku yksittäinen kohta esim vanhasta testamentista. Puhe lähtee liikkeelle että armostahan me pelastutaan, mutta ellet toteuta tätä kohtaa et ole kunnon uskovainen. Sitten vain mielikuvitus on rajana, millaisia oppirakennelmia ympärille rakennetaan. Olisi helppoa nostaa kaikki ikävät asiat esille ja antaa tulla täydeltä laitaa.



Kasteen kanssa minulla ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia. Oikeastaan mitä vanhemmaksi tulee mitä pitempään on uskossa sitä enemmä oppii arvostamaan luterilaista kasteopetusta. Ajattelen, että Raamatussa meille on kerrottu kaikki mitä me tarvitsemme pelastuaksemme. Raamattu ei puhu missään " uskovien kasteesta" on vain kaste. Kun Raamatussa sanotaan, että kastettiin perhekunnittain, uskon että mukana oli myös ihan pieniä lapsia. Uskon, että jos pienten lasten kastaminen olisi ollut turmioksi, olisi siitä annettu selkeä ohje ja varoitettu niin tekemästä.

Samoin kirkkohistoria puhuu hyvin samaa kieltä. Katolinen kirkko jolle traditio on hyvin tärkeä, (yhtä tärkeä kuin Raamattu) pohjaa käytäntönsä alkukirkon käytäntöön. Mistään ei löydy merkintää, että käytäntöä olisi muutettu niin, että jossain vaiheessa olisi siirrytty lapsikasteeseen. Semmoinen muutos ei olisi voinut tapahtua hiljaisella sopimuksella, ei ainakaan niin ettei siihen olisi joku jäljestä päin viitannut. Ja jos kaikki kohdat Raamatusta käy läpi ne voi hyvin ymmärtää lapsikasteesta käsin. Se on jotenkin sisään luettuna koko systeemiin ja pidän sitä hyvin Raamatullisena.



Se mikä minua tällä palstalla ihmetyttää on tämä vihamielisyys. Luterilaisessa kirkossa on paljon korjattavaa. Sen voin myöntää. On siinä kuitenkin paljon hyvääkin ja se on minulle hengellinen koti. Eräs juutalainen rabbi sanoi, että suhtaudu toisen uskontoon, niin kuin toivoisit omaan äitiisi suhtauduttavan. Samaa periaatetta voi varmaan soveltaa uskoonkin liityvissä asioissa, jos oikeaa kanssakäymistä ja vuorovaikutusta halutaan.



Uskon että meille uskoville tulee vielä aika jolloin joudumme tulemaan näiden raja-aitojen ylitse. Uskovat yhteen. Sama Jeesus kelpaa meille kaikille ja samaan Taivaaseen olis mahduttava. Olo on vähän kuin sillä kirkolliskokouksella Istanbulissa. Valtakunta oli hajomassa ja turkkilaisten suurhyökkäys kolkutteli kaupunginporteilla. Kirkonmiehet kiistelivät mitä tapahtuu kärpäselle, kun se putoaa ehtoolismaljaan. (no ehkä sen vertaaminen kastekeskusteluun on vähän huono), mutta täällä mualimassa ei ole paljon niitä ihmisiä jotka olisivat oikeesti huolissaan toisten pelastuksesta ja jos ne vielä käyttävät tarmonsa keskinäiseen tappeluun, niin piru sille nauraa.



No ehkä tämän voi lopettaa Lutherin ajatukseen " vaikka huomenna tulisi maailmanloppu, tänään istutan omenapuun"

Tässäseison:

Se mikä luterilaisuudessa viehättää on se, että kaikki arvostellaan Raamatulla ja että on selkeä oppi. Esim Tunnustuskirjat.

Minua luterilaisuudessa häiritsi se, että jokainen pappi tuntui opettavan vähän eri tavalla. Sitten oli liberaalipappeja, jotka kielsivät keskeiset luterilaisetkin opit.

Luterilainen oppi on mielestäni erittäin sekava. Välillä puhutaan, että kasteen armosta tässä pelastutaan kaikki kastetut. Toiset taas vaativat herätystä. Ja paljon muitakin outouksia oli.

Minun piti valvoa seurakuntalaisena pappien puheita, että pysyvätkö he teologisesti oikeilla raiteilla. Muistan kun kerran piti rukoilla kuolleitten puolesta. Silloin minä jätin rukouksen rukoilematta.

Helluntailaisuus on minusta selkeää.

Puhe lähtee liikkeelle että armostahan me pelastutaan, mutta ellet toteuta tätä kohtaa et ole kunnon uskovainen.

Saarnaajat kannustavat uskovia pyhityselämään. Se on ihan oikein. Mutta tuo sinun ehdollistava toteamus on kyllä sinun oma vaatimuksesi. Kyllä jokainen saa kasvaa rauhassa. Ainakaan minä en ole kokenut mitään tuollaista.

Oikeastaan mitä vanhemmaksi tulee mitä pitempään on uskossa sitä enemmä oppii arvostamaan luterilaista kasteopetusta.

Minä olen ollut uskossa jo reilun vuosikymmenen, ja tuntuu, että osaan arvostaa alkuseurakunnan esimerkkiä vuosi vuodelta yhä enemmän.

Tulipa tästä epäsuorasti mieleeni, että eräs pappi muuten kerran yritti pönkittää luterilaisuuden oikeellisuutta sillä tosiasialla, että luterilainen kulttuuri on ollut Suomessa niin pitkään. Eli ikä on tae oikeellisuudesta. No, tämä pappi ei tullut ajatelleeksi, että maailman vanhimman ammatin edustajiakin on ollut ennen ja nyt.

Raamattu ei puhu missään " uskovien kasteesta" on vain kaste.

Eipä tuo puhu kolmiyhteisyydestäkään. Sekä kolmiyhteisyys että uskovien kaste on Raamatun opetuksen perusteella luotuja teologisia käsitteitä, jotka auttavat ymmärtämään Sanaa.

Kun Raamatussa sanotaan, että kastettiin perhekunnittain, uskon että mukana oli myös ihan pieniä lapsia. Uskon, että jos pienten lasten kastaminen olisi ollut turmioksi, olisi siitä annettu selkeä ohje ja varoitettu niin tekemästä.

Näinhän moni luterilainen uskoo, mutta kyseessä on vain olettamus. Siitä ei ole mitään näyttöä Raamatun sivuilla. Perhekuntakastekertomuksia jos tutkii vähän laajemmin, niistä voi pikemminkin löytää viitteitä siihen, että kastettavat olivat uskoon tulleita.

Ohjeita ei ole kaikista vääristä tulkinnoista Raamatussa, koska niitähän on maailma täynnä (ja koko ajan syntyy mahdollisesti lisää). Väärät tulkinnat pitää todeta vääriksi Jumalan Sanan perusteella. Lapsikaste on alunperin paavin ja katolisen kirkon juttuja. Lutherkin myöntää suoraan, että kasteen olemme saaneet paavilta.

Se mikä minua tällä palstalla ihmetyttää on tämä vihamielisyys.

Minua ei vihamielisyys ihmetytä. Ymmärrän sen erittäin hyvin. Se on inhimillistä. Kun minulle puhuttiin aikoinaan uskovien kasteesta, tunsin jääväni pahasti alakynteen heikon Raamatun tietämykseni vuoksi, ja tämä asema herätti minussa kielteisiä tuntemuksia.

Ei minulla ole mitään tarvetta olla vihamielinen. Kirjoittelen näitä juttuja ihan rauhallisella mielellä. Minun kirjoitustyylini on vain dynaamisen suora ja tehokas. Tämä saattaa ärsyttää joitakuita. Mutta jos en kirjoittaisi näin, en olisi se mikä olen eli AllisenAsi. Toivon että osaisitte arvostaa erilaisia ihmisluonteita. Jumala on luonut meistä jokaisesta erilaisen, ainutlaatuisen yksilön.

Entäpä aavikolla asuvat kristityt.

Ihminen ei voi elää ilman vettä. Eiköhän Jumala johdata kasteasiassa. Minusta tämä menee saivartelun puolelle. Tiedän myös että Jerusalemkin on julistettu niin vedettömäksi paikaksi, ettei siellä muka voitu kastaa upottamalla. Höpö, höpö. Genesaretinjärvi, Jordan, kymmenet tekoaltaat, lähteet ja kylpylät olivat alkuseurakunnan päivänä täyttä todellisuutta.

Onko sinusta miljoonien aavikoilla tai muilla vastaavilla alueilla eläneiden kohtalo saivartelua. Minä en puhunut Jerusalemista yhtään mitään. Kyllä alkuseurakunnan aikana kastetut upotettiin veteen, onhan se päivänselvää. Mutta ei todellakaan ole sivuseikka se, että kaikilla ei ole ollut mahdollisuutta kylpeä vedessä, vaan suuri osa maapallon pinta-alasta on sellaista, että se on mahdotonta. Pelastus ja kaste ei ole veden määrästä kiinni.

Ympärileikkaus ei ole vertauskuva kasteesta vaan uudestisyntymisestä. Kaste ei ole ympärileikkauksen vastine.

Kasteessa vanha ihmisemme haudataan ja naulitaan ristille Kristuksen kanssa (Room.6:4) " ja olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala..." (Kol.2:11,13). Paavali ottaa esille juuri ympärileikkauksen puhuessaan tässä kasteesta. En tiedä miksi sinä puhut selvää sanaa vastaan.

Samalla tavalla kuin aikuisetkin. Ensin he kuulevat evankeliumin, ymmärtävät että ovat syntisiä ja että Jeesus on sovittanut heidän syntinsä. Sitten he ottavat tämän sovituksen vastaan eli uudestisyntyvät ja ottavat upotuskasteen.

Tässä keskustelussa on puhuttu siitä miten lapsella on usko ja lapsen usko on esimerkkinä myös aikuisille. Miksei lapselle kuuluisi myös kaste? Miksei hän uskovaan perhekuntaan kuuluvana, voisi saada kastetta alkuseurakunnan mukaisesti?

Mihin minä perustan sen, että alkuseurakunta kastoi vain aikuisia (ja uskoon tulleita lapsia)? Lyhyesti: Raamattuun. Ei siellä ole pienintäkään vivahdetta, että sylilapsia olisi kastettu. Eikö tämä ole vahva todiste?

Ei ollenkaan. Minulle se todistaa siitä, että siitä ei ole tarvinnut erikseen mainita, koska se on ollut itsestään selvä asia. Silloin siitä olisi ollut erityismaininta, jos uskovan perheen lapsia ei olisi saanut kastaa. Kun Paavali sanoo Nooan arkin olevan myös vertauskuvaa kasteesta, niin kyllä siellä arkissa olivat myös Nooan lapset. Pietari sanoo lupauksen kasteesta koskevan myös lapsia:

38. Niin Pietari sanoi heille: " Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

39. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."

Tuo lupaus koskee myös lapsia. Jumala ei petä lupauksiaan ja voin luottaa niihin.

Otan vielä esille kastetta ilmaisevan kreikan kielen verbin baptizo. Sehän merkitsee upottamista, painamista veden sisään. Sanoille valella ja pirkotella on kreikan kielessä oma sanansa, eikä niitä käytetä Uudessa Testamentissa puhuttaessa kasteesta.

Kyllä, mutta ei tämäkään tarkoita sitä, että jos vettä ei ole tarpeeksi saatuvilla, ihmisiä ei voitaisi kastaa. Kaste ei ole riippuvainen veden määrästä, vaan sitä mitä Jumala siinä lupaa yhdistettynä Sanaan ja veteen. Jos otetaan esimerkiksi ehtoollinen, opetuslapset kastoivat leipäänsä syödessään. Perinteisellä juutalaisella aterialla, jollainen Jeesuksen viimeinen ateria oli, Jeesus otti keskimmäisen leivän kolmesta leivästä ja mursi sen kahtia. (Juutalaiskristityt korostavat, että nuo kolme leipää kertovat Jumalan kolmiyhteydestä. Puolet leivästä tavataan kätkeä. Samalla tavalla messias kätketään maan poveen, kunnes hän nousee ylös ja kerran Hän saapuu kunniassaan OT). Pääsiäisviiniksi oli säädetty, että se oli punaviiniä ja siinä oli oltava yksi osa viiniä ja kaksi osaa vettä. Alkukirkko käytti tätä tapaa pyhässä Ehtoollisessa (Risto Santala, Kristinuskon juuret, Messias uudessa testamentissa). Leipä kastettiin haroshet-kastikkeeseen ja lisänä oli mausteita. Nyt Raamattu kertoo meille tästä ateriasta joitakin yksityiskohtia. Käytettiin leipää ja viiniä. Ja tiedämme että leipää kastettiin johonkin. Nyt minä kysyisin, että onko sinun ehtoollisesi pätevä, kun teillä helluntaiseurakunnassa ei ymmärrykseni mukaan käytetä viiniä vaan mehua? Ja ette kasta leipää mihinkään kastikkeeseen, vaikka Raamatussa kerrotaan, että Jeesus teki niin (Jeesuksen esimerkki).

Sinun ei tarvitse vastata noihin kysymyksiin. Mitä haluan tuolla esimerkillä sanoa, on se että kristinusko ei perustu ulkonaisiin rituaaleihin. Se ei perustu siihen onko leipä sanan varsinaisessa merkityksessä samaa kuin Jeesuksella oli tai onko viini viiniä. Kristinusko perustuu siihen mitä Jumala on luvannut. Jos haluamme viettää ehtoollista, ja meillä ei ole viiniä saatuvilla, mehukin käy (vaikka Raamatussa ei missään mainita mehua, vaan aina puhutaan viinistä tässä yhteydessä). Mikä ehtoollisessa on merkityksellistä on se mitä leipä ja viini oikeasti merkitsevät meille. Leipä (vrt.manna) on Kristuksen ruumis ja viini on Kristuksen veri, jotka ovat meidän edestämme annetut.

Sama asia kasteessa. Kasteessa on merkityksellistä se mitä vesi kuvaa ja mitä Jumala sen kautta lupaa. Kun kasteessa on läsnä vesi ja Jumalan sana, kaste on voimassa, ei sen vuoksi, miten me siinä teemme, vaan mitä me siinä haluamme tehdä (tulla Jumalan lapsiksi) ja sen vuoksi mitä Jumala sen kautta antaa meille, kun me lähestymme häntä kastamistarkoituksessa. " 21. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta," 1 Piet.3:21

Jos ajatellaan, että Jumala ei ole kyennyt toimimaan kasteessa, kun siinä ei ole ollut riittävästi vettä, joudutaan todella ongelmallisille poluille. Jumalalle riittää se, että halutaan kastaa, halutaan tulla hänen tykönsä. Sillä [bold]kasteessa ei ole kysymys muodollisuuden täyttämisestä hänelle, vaan siitä mitä Jumala on luvannut ja täyttänyt meidän edestämme[/bold], kun haluamme luottaa hänen lupauksiinsa.

Tämä on minun näkemykseni asiasta. En näe kovin järkevänä tästä asiasta väittelemistä. Minulla on puhdas omatunto tässä asiassa ja rauha sydämessä. Kun olen rukouksessa kysynyt tätä Herraltani, hän on vastannut aina rauhalla. Minä en näe uudestikastamista Jumalan tahtona, mutta en käy tuomitsemaankaan, koska se ei ole minun asiani. Haluan sydämestäni yhtyä Jeesuksen rukoukseen Joh 17:20,21: " ..että he kaikki yhtä olisivat." Olen miettinyt, että kannattaako tätä keskustelua jatkaa. Mitä tämä oikeasti palvelee.

No niin terve taas!

No itselleni Lutherin keskeisimpien teosten lukeminen selvitti monia juttuja Raamatun keskeisimmistä opetuksista. Esim se, että pelastutaan armosta eikä siinä ole mitään omia tekoja. ( Lain ja evankeliumin erottaminen). Tuo esimerkkini helluntailaisesta opetuksesta piti sisällään juuri sen esimerkin, miten armolle laitetaan ehtoja.



Tuosta kaste asiasta vielä sen verran, että minun silmin " uskovien kasteessa" yritetään tehdä sen ulkoisesta muodosta (upottamisesta) opinkohta ja se olennainen asia, mikä määrää onko se pätevä vai ei. Tuo perhekunta perustelu tuntuu kovin ontuvalta,kun kirkko alusta asti on tulkinnut sen juuri toisin.

Asiaa voi minun mielestäni lähentyä myös siltä kannalta, kenen opilla on Jumalan siunaus? Kenen piireissä on elävää Raamatullista hengellistä elämää? Tämä on ainakin minut pistänyt ajattelemaan. Jumala kun ei näytä tukevan ja ruokkivan hengellisesti vain yhtä porukkaa, vaan kaikkia, joille Jeesuksen sovitustyö kelpaa. Esim. meillä kirkossa on semmoinen kummajainen kuin lestadilaisuus, joka pitää itseään ainoana oikeana ja perustelut (ainakin näin ulkopuolisen silmin) ???? mutta kun kuuntelee heidän julistustaan. Ompa niin Kristuskeskeistä Raamattuun perustuvaa puhetta anteeksiantamuksesta, että ei voi sanoa kuin AAMEN. Samaa voin sanoa esim helluntailaisten todistuspuheenvuoroista. Iloitsen sydämmestäni, miten Jumala on tehnyt suuria jonkun elämässä. Esimerkkejä voisi luotella vaikka kuinka monta. Sen tähden minä en ainankaan uskalla, enkä halua lähteä vihan vimmassa toisia moittimaan. Asiallinen keskustelu taas on ihan ok. Kosto on aika huono motiivi.

Tämä antaa suuntaa myös Jumalakuvalle. Antaako Raamattu meille semmoisen kuvan Jumalasta, että hän kyttää meidän pienimpiäkin virheitä ja on valmis potkaisemaan meidät pois pelastettujen joukosta heti kun on mahdollista. ( että kasteen ulkonaninen muoto ei ollut oikea, pois vaan).

Raamattu opettaa, että Jumala on Rakkaus, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat.





No en itsekkään allekirjoita kaikkea, mitä luterilaisessa kirkossa tapahtuu. Pappejakin on moneen lähtöön. On myös vilpittömiä uskovia pappeja, jotka on huolissaan ihmisten pelastuksesta ja Raamatullisuudesta

Hei kaikki!



Kun avasin tämän keskustelukokonaisuuden, halusin synnyttää keskustelua, ja siinä näköjään onnistuinkin. On hienoa, että olemme saaneet keskustella. Näin olemme välittäneet toisillemme tietoa. Kiitokset kaikille osallistujille.



Koen että nyt minun on aika väistyä pois tästä keskustelusta (tätä voisi varmaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle), sillä olen mielestäni tuonut esiin sen, mitä minulla on ollut sanottavana.



Luovutan kasteasian Jumalalle. Hän puhukoon hiljaisuudessa kunkin sydämelle. Pidetään sydämet avoimena.



Tänään on pääsiäinen. Jeesus ei jäänyt hautaan. Hän elää!

Löysin mielenkiintoisen ja selkeästi jäsennellyn nettisivun aiheesta

" Kristinuskon historiaa ja kasteen vaikutus historialliseen kehitykseen" .

Tätä voivat kiinnostuneet tutkiskella kaikessa rauhassa.



Linkki on osoitteessa:

http://www.netmission.fi/index.php?id=136

Kasteessa vanha ihmisemme haudataan ja naulitaan ristille Kristuksen kanssa (Room.6:4) " ja olette herätetyt uskon kautta,



3 Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. 4 Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.





Tässä keskustelussa on puhuttu siitä miten lapsella on usko ja lapsen usko on esimerkkinä myös aikuisille. Miksei lapselle kuuluisi myös kaste?

Lapselle kuuluu kaste sitten kun hän ymmärtäen tekee henkilökohtaisen ratkaisun Jeesuksen puoleen.

Mutta ihan vauva on sellaisenaan Jeesuksen oma, kun ei tiedä vielä synnistä ja sellainen on vauvan usko tarkoitettu vertauskuvaksi meille.

eihän vauvalla ole entistä elämää joka tulisi " hukuttaa kasteen hautaan"

jolloin vauvat ei tarvitse kastetta.



Se kasteen " armo" asia, sitä ei ole.





http://www.netmission.fi/index.php?id=136#nukuttanut



" Kasteen armo" nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan

Monet ihmiset elävät, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu, Jeesuksen ristin vihollisina, ilman Jumalaa ja toivoa maailmassa. Eikö olisi tärkeämpää olla puhumatta lapsikasteesta ja keskittyä julistamaan henkilökohtaista uskoa Jeesukseen Kristukseen.



Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan aikaan vain kastettua pakanuutta.



Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei julistanut ihmisille " kasteen armoa" , vaan hän julisti heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän sanoi: " Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).



On suuri vastuu Jumalan edessä, jos nukuttaa ihmiset uskomaan " kasteen armoon" , eikä julisteta, että synnistä on tehtävä parannus.



joten jääköön tämäkin jokaisen mietintään,



siunattua pääsiäispäivää jokaiselle, todellakin tämä on tärkein



HAUTA ON TYHJÄ!!

JEESUS ELÄÄÄÄÄÄÄ JA VAIKUTTAA TÄNÄÄNKIN.

Miksi kastamme lapsia?



Kastamme siis ihmisiä, koska jokainen ihminen tarvitsee Jumalan armoa syntisyytensä takia. Mutta miksi kastamme lapsia? Eiväthän lapset ole syntisiä eivätkä voi uskolla omistaa Jumalan armoa? Vai ovatko ja voivatko?



Psalmi 51:7 puhuu tylyä kieltään siitä, mitä ihminen on, syntinen jo syntyessään. Tämä kohta on varsin yksiselitteinen. Samasta asiasta puhuu Room 5: ensimmäisestä ihmisestä lähtien on synti vallinnut maailmassa. Niin kuin jokainen ihminen on syntinen, niin hän myös kuolee. Pieni lapsi voi kuolla ja se on kolkko osoitus siitä, että synnin ja kuoleman tuhovoima koskettaa häntäkin.



Usein muistutetaan siitä, että pieni lapsi ei voi uskoa, koska hän ei ymmärrä. Eikö? Miksi siis Johannes Kastaja Elisabetin kohdussa ilahtui nähdessään Marian, jonka sydämen alla oli Jeesus-lapsi? Mitä tämä muuta osoittaa kuin sen, että Jumala voi täyttää Pyhällä Hengellä myös pienen lapsen? Ja mitä kykyjä vaaditaan lahjan vastaanottamiseen? Tuotiin meidänkin vauvaikäisille lapsillemme lahjoja, vaikka he eivät osanneet vielä kauniisti kiittää. Pieni lapsi on meille esikuva eikä uskovan ihmisen raakile.



Voisiko Jumala tuomita kadotukseen pienen lapsen? Moni sanoo ettei voi ja sanoo, ettei lapsi siksi tarvitse kastetta. Eräs vastaavanlainen järkeilijä on juuri julkaissut kirjan siitä, mitä Jumalan sopii tehdä ja mitä ei, kiistänyt iankaikkisen kadotuksen olemassaolon kokonaan. Kannattaako tälle tielle lähteä, kun järkemme ei tajua Jumalan todellisuudesta kuin mitättömän hitusen?



Pieni lapsi on siis syntinen ja tarvitsee Jumalan armoa. Hänen kykynsä ovat tosin vaillinaiset, mutta Jumala voi antaa lahjansa hänellekin. Siksi kastamme lapsia.





Mihin kaste velvoittaa?



Helposti unohdettu puoli kastekysymyksessä on, että kaste - oli se annettu minkä ikäiselle hyvänsä - velvoittaa elämään Jumalan yhteydessä.



Roomalaiskirjeen ensimmäisissä luvuissa Paavali kuvaa Jumalan ehdottoman ja ilmaisen armon. Sen jälkeen hän korjaa luvussa 6 mahdollisen väärinymmärryksen: Onko nyt niin, että ihminen saa tehdä vapaasti syntiä, kun kerran kaiken saa anteeksi? Apostoli vastaa itse ottamalla esille - kasteen: Miten Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen kastettu ihminen voisi olla kuuntelematta Herransa ääntä ja taistelematta syntiä vastaan? Koko tärkeä kuudes luku teroittaa kahta asiaa: Kaste välittää yhteyden Herraan ja se velvoittaa taistelemaan syntiä vastaan.



Ymmärrän hyvin lapsikasteen kieltäjien harmistuksen heidän katsellessaan, miten kastetut suomalaiset elävät. Nyt kuitenkin haukutaan väärää puuta. Kun ihminen ei elä Jumalan yhteydessä, syy siihen ei ole lapsena saatu kaste. Syy on ihmisen jumalattomuus, joka saa kääntämään selän Jumalan armolle.





Mihin kastetta tarvitaan?



Olen työssäni paljon tekemisissä nuorten kristittyjen kanssa. Monella heillä on, jos maailma vain seisoo pystyssä, kuljettavanaan jopa 80 vuoden ajan Jumalan tiellä. Sillä tiellä on edessä paljon vaikeuksia. Jokainen tarvitsee aivan varmasti kaikki ne eväät, jotka Jumala on kulkijalle tarkoittanut. Tärkeä voiman lähde on se, että meidät on kasteessa otettu Jumalan lapsiksi. Tuntui miltä tuntui, taivas on auki ja Isä odottaa lastaan kotiin.



Kun omat voimat loppuvat ja erilaisten kokemusten lämmittävä liekki hiipuu, Jumalan täydellinen armo kantaa heikkoa lasta. Ei Herra omaansa unohda.



Lainaus Erkki Koskenniemen Raamattuluennolta.

3. Kaste pelastaa ja ei pelasta



Keskeinen ja usein unohdettu kohta on 1. Kor. 10:1-11, jossa Paavali vertaa uuden liiton kansaa vanhan liiton vaellukseen Egyptistä Luvattuun maahan. Silloinkin kaikki saivat kyllä " meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi" , mutta kaikki eivät päässeet perille, koska lankesivat epäuskoon. Pelastiko Jumala nämä ihmiset Egyptistä ja faraon sotajoukolta? Pelasti kyllä, sillä hän pani heidät matkalle kohti Luvattua maata. Pääsivätkö he perille? Eivät, koska he lankesivat epäuskoon. Aivan samoin on kasteen laita: Siinä jokainen kastettu on saanut omalle todellisen ja varman Jumalan pelastusteon, johon voimme turvallisesti nojata. Mutta toisaalta - me emme ole vielä perillä, vaan matka taivaaseen on pitkä ja vaarallinen. Ja katsellessamme ympärillemme näemme monia kastettuja, jotka eivät nyt tee matkaa taivaaseen vaan kadotukseen. Siinä on meille valtava tehtävä, johon saamme heittäytyä täysillä! Tässä näen omalla kohdallani valtavan Jumalan antaman työkutsun toimia kansankirkossamme.



Lainaus: Erkki Koskenniemeltä ja löytyy:



http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/Kastekeskustelua.htm

Aikanaan kirkkoisä Augustinus kirjoitti lauseen, joka kannattaa toistaa: " Kasteen puuttuminen ei välttämättä kadota, mutta kasteen halveksiminen kadottaa." Augustinus tarkoitti, että me ihmiset olemme sidottuja Jumalan asettamiin armonvälineisiin, jotka ovat Jumalan sana ja sakramentit. Ne ovat meille se ainoa keino päästä osalliseksi Jumalan armosta tai tuoda Jumalan armo toisille ihmisille. Mutta Jumala on kaiken yläpuolella eikä ole sidottu mihinkään. Hän voi tehdä poikkeuksen ja pelastaa ilman armonvälineitä tavalla, jota me emme tunne. Emme siis sano, että lapsi, jota ei ehditty kastaa, joutuu varmasti kadotukseen. Tämä ei tarkoita, että voimme jättää lapset kastamatta - se olisi juuri sitä kasteen halveksimista. Kastamme aina, kun se on mahdollista. Jos mahdollisuutta syystä tai toisesta ei ollut, jätämme kastamattoman lapsen hyvän Jumalan käsiin ja sanomme: Hän päättää, mitä hän tekee, eikä hän tee koskaan mitään väärää. Tämä sama koskee pakanoita, jotka eivät kuulleet evankeliumia tämän elämän aikana. Meidän tehtävämme on viedä heille evankeliumi. Mutta emme sano, että ne miljoonat, jotka eivät kuulleet evankeliumia, joutuvat varmasti kadotukseen. Jätämme tuomion Jumalalle. Tämä on vapautta ahdistavista kysymyksistä, johon meillä Jumalan sanan perusteella on oikeus.



Lainaus Jari Rankisen luennosta.