toinen lapsi tulossa, mulla on " ikävä" esikoista.

Viimeistään sitten kun sulla on uusi vauva sylissä, tulet huomaamaan, kuinka ihmeellisesti sitä rakkautta riittää molemmille ja nuo ajatukset siitä, ettet ole enää esikoisen kanssa " kahden" katoavat kyllä.



Ja sitäpaitsi, otathan jatkossakin aikaa pelkästään esikoiselle.

peräkkäin. Jää monta ihanaa asiaa kokematta ja jakamatta esikoisen kanssa kun aika menee vauvailuun. Ei ehdi nauttimaan niistä elämän pienistä iloista ja kehityksestä.

Nim. yhden 4-vuotiaan onnellinen äiti

kyllähän se pientä riipaisee, kun 2 vuoden jälkeen vasta laitetaan omaan sänkyyn

vaikka esikoinen olikin jo 7v! Eli ei se ikäero noihin tunteisiin vaikuta.

varmaankin merkki siitä, että olet rakastava äiti :)



Viimeistään siinä vaiheessa kun huomaat lasten nauttivan toistensa seurasta, hakevan ensimmäiseksi herättyään katseellaan toista, tämänkaltaiset ajatukset kaikkoavat.



Muistat vaan myös vauvan synnyttyä, että esikoinenkin on vielä pieni, etkä ala häneltä vaatimaan mitään ISONsisaruksen elkeitä, niin kaikki menee hienosti. Ja lupaan, että sydämesi pakahtuu onnesta kun huomaat kuinka tärkeitä sisarukset toisilleen ovat!



Itse pelkäsin myös, että esikoinen kärsii, mutta kun vaan piti kirkkaana sen ajatuksen, että molemmat ovat pieniä ja antoi paljon huomiota myös vanhemmalle, niin kaikki meni hyvin! Ja nyt voin sydämeni pohjasta toivottaa sinulle onnellista odotusta :)

Meillä poitsu sit 2 ku vauva syntyy ja AIVAN SAMANLAISIA ajatuksia nyt. Että kai se on ihan normaalia. Mäkin murehdin jo valmiiks ku joutuu olee sairaalareissun erossa. Mutta uskon että vauvan tultua jokainen löytää paikkansa...ainakin jossain vaiheessa ja yritetään nauttia nyt vielä näistä keskinäisistä hetkistä taaperoiden kanssa. KAIKKEA HYVÄÄ!

Mutta ei sen sitten tarvinnutkaan mennä yökylään, kun vauva syntyi päiväsaikaan ja isä ehti illalla kotiin. Ja iso olikin sitten nukahtanut kotona mummin kanssa sillä aikaa, kun isä ajeli kotiin päin.



Ikävä oli kyllä sairaalassa kamala, mutta eihän siinä auttanut kuin kestää.



Nyt noita ikävän ajatuksia ei ehdi paljon mietiskelemään. Kahden kanssa on päivät niin täynnä touhua, että asia käy vain mielessä, mutta sitä ei ehdi murehtimaan.



Meillä on sisaruksilla hyvät välit, ja isommasta on kiva, kun talossa on vauva " kaverina" . Ajattelen, että ehkä se on oppinut tykkäämään vauvasta sen vuoksi, että itse halusin jatkaa isomman elämää niin samanlaisena kuin ikinä vain pystyin. Toisaalta opeteltiin etukäteen tekemään tiettyjä juttuja isän kanssa. Sitten kun vauva syntyi, niin oli jo tottunut iltatoimiin isän kanssa tai syömiseen isän kanssa.

Niin meillä tehtiin. Jossain määrin oppikin, mutta ei nyt vielä kaksivuotiaanakaan nuku koko yötä omassa sängyssä. Eikä olla pakotettukaan. Nukutaan sitten kaikki neljä isossa sängyssä aamuyö. Meillä on itse asiassa vierassänkykin, mutta ei ole isäkään sinne paennut. Yksi yö sillä meni hermot ja häipyi sohvalle.



Meillä on onneksi 180 leveä sänky, se auttaa asiassa.

kuten jo huomasitkin? Meillä on lapsia nukutettu vieressä pitkäänkin. (huom! koululaisena jo nukkuvat omisaan) Ja kohta se vauvakin kasvaa jo vähän isommaksi jotta sen isommankin voi viereen ottaa.



Vauva-aikana tais olla vauva pinniksen viereisellä laidalla meidän sängyssä, mun ja iskän välissä oli joskus se isompi lapsi.



En noihin muihin jaksnut keskittyä.

mietin jo ihan tosissani sitä sairaala-aikaa, onko se kova paikka esikoiselle kun äiti katoaa, ja sitten löytyy jostain ihan oudosta paikasta vauva kainalossa. täytynee panna pikkuvauva siihen muovikulhoon kun tulevat miehen kanssa meitä katsomaan..



oli kyllä puhetta että esikoinen menisi omaan sänkyyn nukkumaan joka tapauksessa (puhuttiin ennen kuin tiedettiin raskaudesta). asia on venynyt sen tähden ettei me viitsitty hankkia pinnasänkyä, ja ollaan odoteltu että hän voi muuttaa suoraan tavalliseen lasten sänkyyn.



sekin mua hiukan pelottaa että mitä jos uusi synnytys on yhtä hankala kuin edellinen ja olen samalla lailla huonossa kunnossa sen jälkeen, että mitä ihmettä siitä sitten tulee.. mies toki on sen 2 viikkoa lomalla ja varmaankin ottaa vastuun esikoisesta, mutta kuitenkin. en haluaisi olla sillä lailla pihalla ja töttöröö kuin olin esikoisen syntymän jälkeen (no itseasiassa en haluaisi kokea samanlaista synnytystä enää ikinä, enemmän kuitenkin huolettaa sen jälkeinen aika).



ap

ajattelin sitäkin, josko nyt tulokkaalle hankittaisiin sivuvaunuksi pinnasänky. se hiukan mahdollistaisi koko porukan yhdessä nukkumista, jos tarve vaatii. ruvetaan kyllä kouluttamaan esikoista itsenäiseen nukkumiseen heti kunhan saamme hankittua hänelle sen sängyn, eli mahdollisimman pian.



pinnasänky on kai pakko nyt hankkia päiväuniakin ajatellen, vaikkei esikoiselle ollutkaan.



tutti-asiakin mua arveluttaa. onko kiva esikoiselle kun pikkuvauva saa musuuttaa tuttia ja hänen pitäisi jo vieraantua? entä mahtaneeko tulla imetyksestä mustasukkaiseksi?



ap

noihin tuntemuksiin!! vaikka esikoinen olivi viisi vuotta niin silti jäisi monta ihanaa asiaa kokematta " yksin esikoisen kanssa" eli älä välitä niistä kommenteista. nuo ovat normaaleja ajatuksia tuossa vaiheessa. itse käyn läpi samaa taas kerran, kun kolmas tulossa :) ja esikoinen on tosi iso jo :).

kannattaa ostaa pinnasänky ja muutenkin nyt satsata noihin nukkumajärjestelyihin. Siitä ei tule nimittäin yhtään mitään jos parisängyssä nukkuu kaksi aikuista ja kaksi lasta, josta toista imetetään öisin (nim. kokemusta on ;). Sellainen sivuvaunusysteemi on todella hyvä! Ja vielä parempi jos esikoisella myös oma sänky ja tosiaan, nyt teillä on vielä loistavasti aikaa saada esikoinen opetettua nukkumaan omassa sängyssä ettei sitten tule turhaan sitä muutosta samaan aikaan kun pikkusisaruksen syntymä.



Ja tutista vieroittaminen kannattaisi tehdä NYT, jotta se on jo menneen talven lumia kun sisarus syntyy. Muutoksia ei tosiaankaan kannata lykätä lähemmän la, vaan tehdä ne hyvissä ajoin, jotta syntymän aika olisi muuten isommalle " stressitöntä" aikaa.

meillä ikäeoa 1v4kk, halusimme lapset pienellä ikäerolla.

itkin monta kertaa miten teen " väärin" esikoista kohtaan, kuinka rakkautta riittää, sekä tuota erossa oloa. nyt muksut 3v ja 1v5kk, olleet kuin paita ja peppu jo vuoden. rakkutta riittää, sairaalassakaan en ollut kuin 2 yötä, esikoinen kävi 2x visiitillä.



esikoisen normaali sänky on sivuvaununa meidän 160cm vieressä, kuopus nukkuu aikuisten kanssa perhepedissä (imetän vielä), esikoinen siis miehen puolella, kömpii kyllä liki joka yö miehen kainaloon. toimii meillä hyvin.



huolet pois, luonto hoitaa ja kaikki menee varmasti hyvin. esikoinen mukaan auttamaan vauvan kanssa, tuomaan vaippaa jne.



parasta mitä voi olla on katsoa näitä kahta , kuinka läheisiä he ovat, rakastavat ja tappelevatkin sata lasissa 24/7..

Meilläkin esikoinen täytti juuri 2v, kun vauva syntyi. Ihan samat hommat pyörivät mielessä välillä...



Esikoisella oli ja on kyllä oma sänky, mutta melkein poikkeuksetta joka yö tulee meidän sänkyymme nukkumaan. Eli nyt meitä on siellä neljä nukkumassa. Esikoinen nukkuu keskellä ja vauva on minun vieressäni, seinän puolella. Välillä halin vauvaa ja välillä esikoista. (Ja välillä olen ihan hepulissa, kun joka puolelta potkitaan. Ja olen vähällä lähteä sohvalle nukkumaan... :) Mutta oikeasti, ihan hyvin on mahduttu, 180 cm leveä sänky.)



Esikoinen kyllä tiesi, että on sisko tai veikka tulossa. Ja sitä äitin piti mennä sairaalasta hakemaan. Onneksi mummi pääsi esikoista hoitamaan meille kotiin, kun oltiin synnyttämässä. Ja innoissaan tuli lapsi sairaalaan isin kanssa vauvaa ja äitiä katsomaan.



Onhan tässä välillä hässäkkää ja huonoa omaatuntoa, kun tuntuu, että joskus jää toinen pienemmälle huomiolle ja taas toisen kerran toinen. Mutta loppujen lopuksi, ihmeen hyvin tämä sirkus pyörii! Mustasukkaisuutta yllättävän vähän, lähinnä imetyshetket ovat semmoisia, että pitää isommalle yrittää keksiä tekemistä ja huomioida, ettei tule kiusaamaan. Nyt jo isompi innoissaan vauvalle kertoo, mitä on tänään tehnyt ja näyttää leluja ja yrittää leikkiä vauvan kanssa. <3 Vauva siis nyt 5kk ja esikoinen 2v 5kk.



Joskus on ihan hukassa, mutta enimmäkseen kaikki menee hienosti! Siis minusta. Tiedä sitten, mitä traumoja lapsiraukat saavat oikeesti... :)

kaikki kaikessa vielä pitkään. Mutta niin se vaan meni, että enää ei tuttia tarvita. Olin ajatellut, että nyt syksyllä viimeistään pakko siitä tutista luopua, mutta onnistuikin jo aiemmin. Yksien päikkärien jälkeen vain kysyin lapselta, että vietäiskö tutit oraville. innoissaan oli ja aina, kun tutteja myöhemmin kaipaili, yhdessä muistelimme, kun tutit vietiin. Ja kuinka kiltti lapsi hän olikaan, kun vei tutit tarvitseville!



Kyllä siitä tutista eroon ehtii! Älä huoli. Joko tutit pois jo nyt tai sitten vasta, kun vauva on ollut kotona jo tovin. Hassu juttu, meidän esikoiselle ainakin oma tutti ja vauvan tutti olivat ihan eri asioita!



Vaippa jutussa meille tuli kyllä taantumaa. Oli enää yövaippa käytössä, kun vauva syntyi, nyt taas tarvitaan vaippaa myös päiväunilla. Ja oli kausi, kun tosi usein tuli pissa housuun. (Huomasin selvästi, että silkkojen vahinkojen lisäksi myös tahallaan teki pissoja housuun, jos tunsi saavansa liian vähän huomiota.)



19 again