Lue keskustelun säännöt.
Keinoja tosi herkän lapsen kasvatukseen?
05.10.2006 |
Meillä 5v tyttö ja todella herkkä pahoittamaan mielensä. Esim. toiset ei ota leikkeihin päiväkodissa -> pahoittaa mielensä niin että kotonakin vielä tuhertaa itkua jos asia tulee mieleen ja alkaa siitä kertomaan. Toinen esimerkki on että jos on vähänkään kipeä, tuntuu se hänestä ihan toivottomalta ja kyselee itkun kanssa että " loppuuko tämä kipu ikinä?" .
Todella siis masentuu (!?) pienistäkin elämän vastoinkäymisistä. Pelkää myös sairastuvansa ja oksentamista ihan hysteerisenä kun on pari kertaa ollut oksennustaudissa nyt isompana ja muistaa ne taudit. Pari kuukautta sitten oksensi synttärien jälkeisenä yönä (kun oli syönyt karkkia niin paljon) eikä ole sen koommin karkkia syönyt kuin ehkä yhden kun on tarjottu. Pelkää syövänsä liikaa ja oksentavansa sitten.
Kuuroille korville kaikuu meidän sanomiset, on yritetty sanoa ettei tarvitse huolehtia, äiti ja isä kyllä sen tekevät hänen puolestaan jne.
Onko muilla tällaista herkkähipiäistä lasta ja mistä narusta te olette vetäneet hälventääksenne turhia huolia? Mielestämme lapsen pitäisi saada olla vielä " huoleton" ja nauttia lapsuudesta. Mistä nämä pelot tulevat? Perusasiat pitäisi olla kunnossa kotona, muuten on puhelias ja reipas tyttö.
Kommentit (2)
Joo..pitäis osata jotenkin ottaa ne huolet käsittelyyn. Ja onhan niitä käsiteltykin mutta tuntuu että kun niistä puhutaan että se lisää huolehtimista ja aiheuttaa enemmän ajatuksia peloista. Mä alan olla jo sitä mieltä että lasten kasvatuksessa tarttis psykologista asiantuntemusta, pelkällä maalaisjärjellä ei tunnu tulosta tämän lapsen kohdalla ainakaan tulevan :-(
Tsemppiä sullekin raivostumisten käsittelyyn. Ne ehkä on silleen näkyvempiä ja aiheuttaja selvillä paremmin joten toivottavasti ovat myös helpompiä käsitellä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimittäin hyvin herkkä raivostumaan joka asiasta, jos ei mene hänen mielensä mukaan. Täytyy vaan yrittää myötäelää lapsen kanssa, eikä torua tai arvostella. Kuunnella ja ottaa osaa hänen huoliinsa, sillä ne ovat lapselle ihan totta ja todellisuutta. Eli ei ainakaan kannata sanoa että älä nyt turhasta huolehdi/raivostu, sillä lapsi ei osaa analysoida asioita aikuisen tavalla. En tiedä, auttaisiko yhtään sinun tapauksessa lukea Ross W. Greenen opus Tulistuva lapsi, itselleni se avasi aivan uusia näkökulmia erilaisten temperamenttien omaavien lasten kasvatukseen.