Onko villit lapset kasvatusvirheiden tuloksia?

toisaalta kyllähän poikien geeneissä on riehumisen tarve. Se puskee esiin sitä voimakkaammin, mitä kauemmin on käyttäydytty nätisti.



t. kahden pojan äiti

Meillä kotona 3 erittäin villiä poikaa. Ollaan todella tiukkoja kasvatuksessa. ollaan käyty poikien kanssa perheneuvolassa hakemassa apua, koska ovat siis todella ylivilkkaita. En tiedä mistä se tulee, koska olemme mieheni kanssa olleet molemmat kuulemma rauhallisisa lapsia.

Mitäpä jos ovat ihan normaaleja pikkupoikia joilla on hauskaa keskenään? Hui, kiljuuko ne? Ja oikein hyppii? Soita sossuun!

Ei ole poikageenejä tai tyttögeenejä joissa on villiys/kilttiys

Onko ihan oikeasti näin? Missä kohtaa?

Geeni virhe. . . Lapset on lapsia. Miksi heidän pitäisi olla kuin tikku p. kassa? Katseleppa muita eläinkunnan pienokaisia. Jos ne ei nuku niin ne nujakoi. Rauhoittuvat sitten vanhemmiten. Itse pidän kovan kurin ja olen nk. tiukka kasvattaja. Esikoiseni on kiltti ja helppo, hyvin käyttäytyvä. Toinen on taas tuli ja leimaus, draamakuningatar, vihainen kuin ampiainen, epäkohtelias toisinaan, yms. Ja keskenään he käyttäytyvät kuin pienet koiranpennut; leikkien, ilakoiden, painien, keskenäisiä rajoja kokeillen. Ihania lapsia, joskin välillä väsyttävän raivostuttavia :)

Jos vilkkaus = levottomuus ja keskittymiskyvyn puutetta, ei siitä ole ihmiselle mitään hyötyä.

Puuhakas ja toimelias ihmisen on hyvä olla. Kaiken toiminnan ei tarvitse näkyä fyysisenä likkeenä.

Huono käytös taas useimmiten on kasvatuksen puuttumisen tulos.

Vilkkaus ja huono käytös eivät ole synonyymeja eivätkä ne aina kulje käsi kädessä.

Ja joukossa tyhmyys tiivistyy.

Lue Liisa Keltikangas-Järvisen kirja Temperamentti. Selvittää tosi hyvin kasvatuksen ja perimän yhteistä vaikutusta ihmisen persoonan muotoutumisessa. Pitäisi jutun avautua vähän tyhmemmällekin. Suosittelen kaikille vanhemmille tuota kirjaa!

Ja sen että joukossa tyhmyys tiivistyy, olen saanut usein huomata! En epäile etteikö lapsilla olisi keskenään hauskaa, mutta aika mielipuoliselta se meno joskus vaikuttaa.



Meillä toimii " moottorina" eräs saman talon ekaluokkalainen poika, jota nämä pienemmät 5-6 -vuotiaat tuntuvat kovasti ihailevan, kun se kuulemma uskaltaa tehdä kaikkea " tosi rohkeeta" , pelaa jalkapalloa ja sillä on 2 vahvaa isoveljeä... Meno on sen mukaista.

Ihan yhtä järkevä kysymys...

Itse olen pitkälti Jari Sinkkosen linjoilla, lukekaapa hänen kirjojaan. Uusin on nimeltään muistaakseni Pojasta mieheksi tms.



Mutta siis ajatus on, että pojilla on syntyjään erilaiset leikit ja tavat ilmaista itseään. TIETENKÄÄN se ei mene yksi yhteen niin, että KAIKKI pojat olisivat samanlaisia ja tytöt toisenlaisia. On poikia, jotka ovat rauhallisia ja tykkävät näperrellä nukkeleikeissä ja tyttöjä, jotka reuhuavat mieluiten painileikeissä.



Mitä tulee ap:n kysymykseen, niin paha sanoa. Voi olla kyse siitä, että kotona sallitaan suuriäänisempi reuhuaminen kuin mitä muut pitävät suotavana. Mikä ei sekään merkitse, etteikö pojilla olisi kuria ja rajoja, ne ovat vain erilaiset kuin teillä.



Voi olla, että kyse on ylivilkkaushäiriöstä.



Mene ja tiedä.

Mulla on kaksi poikaa ja tyttö ja kaikki kilttejä kunnon kotikasvatuksen takia. Harvinaisen kilttejä pojaksi, kuten eräs hoitajamme sanoi.

Vierailija:

Mulla on kaksi poikaa ja tyttö ja kaikki kilttejä kunnon kotikasvatuksen takia. Harvinaisen kilttejä pojaksi, kuten eräs hoitajamme sanoi.

Vierailija:

Vilkaskin lapsi voi olla kiltti ja...