Sinä joka laitoit lapsesi päiväkotiin jo 1-vuotiaana, perustele? ev

Jokainen tehköön omat päätöksensä ja ne ei kyllä kuulu sinulle...

Kaikkien kannalta parempi, että lasten äidilläkin on joskus ihan oikea ammatti ja työ.

kuin yksin kotona.

Poikani oli 10kk

1 kerralla palasin opiskelemaan (lapsi 1v 1 kk) ja toisella kerralla töihin (lapset 5 ja 1v 4 kk). Mies ei ole halunnut jäädä hoitovapaalle ja siksi lapset on viety hoitoon.



En ehkä olisi raaskinut viedä näin aikaisin, mutta mulla on ollut mahdollisuus opintojen ja osittaisen hoitovapaan ansiosta pitää lapsia hoidossa lyhyttä päivää, pitää silloin tällöin vapaapäiviä sekä pitää kunnolliset lomat, usein 6-8-viikkoa kesälomaa + pari viikkoa joulun tienoossa.

Minulla on unelmaduuni. Saan tehdä tärkeää työtä, saan siitä hyvää palkkaa ja tunnen, että minua tarvitaan.



Lasten etu on aina edellä, mutta en usko, että he kärsivät päivähoidosta. Päinvastoin, luulen että vanhempi (3v) jopa on nauttinut. Nuoremmasta en osaa ihan varmasti sanoa, mutta ei hän hoitoon ole mitenkään rankasti ole reagoinutkaan.

Meidän perheen ratkaisu oli se, että minä menen töihin, jotta voimme elää: maksaa vuokraa ja ostaa ruokaa.

Moitä perusteluja tässä oikein tarvitaan? Päivähoitoon lapset yleensä laitetaan siksi, että vanhemmat menevät töihin/kouluun.



Minun lapsilleni hoitoonmeno oli hyvä ja mukava asia.

Emme asu Suomessa, joten pojan syntymän jälkeen mulla tulot 0. 9 kuukautta siis sinniteltiin vain miehen palkalla ja sitten oli mun pakko lähtea töihin.

Eli pääsyy raha. Lisäksi olin aika tylsistynyt kotona.

Äitiysloma oli ohi ja lasta ei voinut jättää yksin kotiin.

En ollut koskaan ajatellut kotiäitiyttä minkäänlaisena vaihtoehtona itselleni, ja hoitovapaa kuului ' kotiäiti' kategoriaan. Ei siinä sen kummempaa syytä ollut.

Myöhemmin olen tosin monesti miettinyt, että olisiko elämä mennyt toisin, jos olisin istahtanut alas puntaroimaan vaihtoehtoja. No, mennyt on mennyttä, eikä sitä voi muuttaa. Oppia siitä tosin voi.



Nyt olen kotiäiti. Vielä vähän aikaa ja olen nauttinut tästä(kin) elämänvaiheesta.

lasten kanssa kotona.

mahdollistaa tarjota lapselle enemmän elämyksiä, matkoja, turvatun tulevaisuuden, mahdollisesti välttymisen auto tai asuntovelalta, mahdollisuuden lähteä vaikka ulkomaille opiskelemaan, oppii sosiaaliseksi, tottuu tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen..... siinä muutama esimerkki.

Mies kun ei ole yleensä valmis uhraamaan uraansa lasta kotona hoitaakseen. Mua tympii, kun se ei ole TODELLINEN vaihtoehto. Kyse on mun mielestä asenteesta ja perinteestä. Mies pääsee ilman huonoa omaatuntoa ja syyttelyä. Miesten ei tarvitse perustella sitä miksi lapsi viedään hoitoon alle kaksivuotiaana. GRRRRR!!!

sen verran ehdin siirtää tuloani, että sovin tulevani kokopäiväisesti, kun lapsi on 1v, tosin töitä tein jo aiemmin, mutta lapsen kanssa. Meillä on lisäksi 2 lasta, joista vanhempi oli silloin 5,5v ja vauva siis 1v, kun vauvakin meni hoitoon. Päiväkodissa ei vanhempi ollut saanut enää olla virallisesti osapäivähoidossa, vaan joko koko päiväisenä taikka kokonaan kotona. Vanhinta lasta taas ei kokonaan olisi voinut jättää pois päiväkodista, koska täällä ei oikeasti ollut ainuttakana muuta lasta lähiseuduillakaan päivisin.



Nuorempi oli myös hyvin meneväinen vauva ja tomera päiväkotiin menijä - ja hoitajien lemmikki ;)

kun lapset 10 kk . ikäisiä. En saanut hoitovapaata, koska olin Akatemian tutkimusprojektissa. Jos olisin jäänyt hv. lle olisi myös työ mennyt alta. Että silleen!

Tyhmä kysymys mutta tulipa vastattua :-)

Pystytkö muuttamaan elämäntilannettamme, jos perusteluni ovat väärät tai mielestäsi huonot. Hyväksytkö tilanteemme, jos perustelen paremmin?



Meidän perheemme asiat kuuluvat meidän perheellemme.

Useimmiten miehen kotiinjäämisen este on se, että se ei ole taloudellisesti kannattavaa. Mihen palkka on monessa perheessä parempi kuin naisen.





Meillä valinta oli itsestäänselvä. Minä jäin kotiin, koska mieheni on yrittäjä. Hänellä ei ollut mahdollisuutta tehdä toisin.





16

Samasta syystä menee päiväkotiin muunkin ikäisiä lapsia.