Parisuhteessa toinen sosiaalinen, toinen ei?

Ainakaan jos itse ei ole valmis yhtään muuttamaan itseään. Ainoastaan vaatimaan toista muuttumaan. Erohan tuollaisesta ennen pitkää koituu.

mies kammoaa juhlia, ei oikeen jaksaisi lähteä kylään saati vieraita kutusua. paitsi pari sen kaverin perheen kyläilyä menee aina rennosti senkin mielestä... niin se vaan menee, kun oppii vaan tuntemaan ja tietämään toisen ja erot... joku kompromissi tavallaan ollaan saatu aikaan...vähän vaikea selittää. kai meilläkin tuli joskus riitaa? aiheesta mutta ei ennää

meillä on kyl mies muuttunut ehkä vähän sosiaalisemmaksi ja minä taas oppinut viihtymään kotona enemmän ja jättänyt kutsumatta kylään kavereita... eikä se oo haitannut mua enää juurikaan. sit käyn yksin kaverieni luona...

ei tarvi olla samanlaisia, toiselta voi oppia. jos haluaa.

t.3

Sitten ei enää niin vaan erotakaan.

mies epäsosiialinen, ei saa kylään minnekkään. Sit tänne ei saisi ketään tulla ja me ei saatais lapsen kaa käydä missään.. Ero on jo meinannu tulla, ja nyt vipa mahdollisuus muuttaa itteensä. Nyt varsinkin kaipaa elämää ku olen kotona lasten kanssa..

Meillä minä olen se epäsosiaalinen.

Olen kyllä myöntynyt paljoon, samoin mieheni, mutta välillä suoraan sanottuna tekisi mieli erota ja etsiä toinen samanmoinen rinnalle!



En ymmärrä miten kellään voi olla hauskaa jossakin juhlissa missä pitää olla tekohymy naamalla, tai jos joku tulee minun kotiini, minun reviirilleni, argh...

Tekisi mieli kirjoittaa oveen että pysyykää poissa!

että täytyy ITSE olla valmis muuttumaan eikä vaatia vain toiselta myönnytyksiä. Koska faktahan on se että ei se homma toimi muuten.

-2

Jos ei ole sosiaalinen, voi pysyä kotonaan, mutta miksi kieltää ilo muilta?

Meillä minä kuljen lasten kanssa riennoissa ja mies olkoon yksinään. Välillä ärsyttää, kun on jotain sellaista johon miehenkin on pakko lähteä esim. sukulaisten häät ym. juhlat ja aina tulee sanomista enne lähtöä.

Aika paljon ratkeaa sillä, että miehellä on vilkas sosiaalinen piiri työpaikallaan. Meillä on juteltu ja sovittu siitä, että minua ei haittaa kun mies esim. käy aina välillä työkavereitten kanssa iltaa viettämässä töitten jälkeen (mustahan on oikein mukavaa joskus saada viettää iltaa ihanassa hiljaisuudessa kotona).

Kyllä meille saa kyläänkin pyytää, ja minä olen ihan kohtelias ja annan sitten miehen olla vieraansa kanssa ja olen sitten itse enemmänkin taka-alalla. Minusta on ihan kiva joskus laittaa ruokaa vaikka vieraille - vain sen itse seurustelun ja jutustelun kanssa on vaikeuksia. Mutta sekin on sovittu, että en tahdo, että täällä koko ajan ramppaisi joku.

Niin, ja mieheni ei ole mikään " yltiösosiaalinen" eikä kaveririippuvainen. Hän on minusta se normaali meistä, joka tykkää välillä olla yksin, välillä vaan perheen kanssa rauhassa (oikeastaan useimmiten, kai) ja välillä kavereitten kanssa. Hän taas ei myöskään pidä minua minään outona, vaikka itse tarvitsenkin enemmän rauhaa ja omaa tilaa. Meillä siis hyväksytään erot ja käytännöistä on aina voitu puhua maltillisesti ja sovussa, enkä koe että meistä kumpikaan joutuu

uhrautumaan

missään, vaikka kompromisseja välillä tehdäänkin kumpikin.

jos joku meille tulee kylään. En halua ketään meille, menkää pois!



Kuka kysyi että miksi mies/vaimo ei saa käydä missään lasten kanssa? Koska haluan omia heidät vain itselleni, ja esimerkiksi anoppilaan en uskalla päästää kun anoppi syöttää salaa vauvalla hunajaa samalla lusikalla kun itse syö, eikä mies piittaa paskaakaan.