En koskaan hoitaisi muita kuin omia lapsiani

aikuinen ei voi olla niin kuin niitä lapsia ei olisikaan

Parisuhteessa jotain pielessä, jos äitipuoli kantaa kaiken vastuun. Lapsia he kuitenkin vain ovat. Saa olla aika mielenkiintoinen ihminen, joka ei kykene huolehtimaan muiden lapsista ilman maksua. Olen sitä mieltä, että tietenkin biologisen vanhemman tulee kantaa kortensa kekoon. Mutta tietenkin toistenkin lapset ansaitsevat huomiota. Ihan ventovieraidenkin.



Ainakin minä välitän koko maailman lapsista. Maksan " lapsilisää" unicefin kautta, sekä pyrin muiden järjestöjen kautta parantamaan lasten elämää kaikkialla. He ovat meidän kaikkien lapsia. Jokaikinen pieni räkänokka ja rimppakinttu.



Eikä se lopu milloinkaan... Minun ei-biologisen veljeni biologinen äiti kuoli hiljattain, minun biologinen äitini, siis tämän veljeni entinen äitipuoli, oli suurimpana lohduttajana suurimman surun hetkellä. Vaikkei ole enää mitään virallista sidettä tähän nuoreen aikuiseen. Mutta oikea välittäminen ei lopu koskaan!

onnea elämään vaan. Miksi kukaan hoitaisi sinun lapsiasi? Etenkin kun kasvatat niistä itsekkäistä paskiaisia esimerkilläsi.

Joko minä hoitaisin tai isä hoitaisi, eikä kukaan muu.

ja he asuvat yhdessä, myös hän on vastussa lapsista. Tai sitten lapset tapaavat isää vain kodin ulkopuolella päivällä. No, elämä tulee opettamaan sinuakin, olet tainnut kasvaa pullossa.

Miksi ihmeessä mieheni mahd. uusi vaimo olisi minun lapsistani vastuussa? Ei hänen tarvitse olla enkä haluaisi että hän koskaan olisikaan. Kammottava ajatus.

Tottakai uusi kumppani kuuluu lasten arkeen...! Jos ottaa kumppanikseen ihmisen, jolla on jo lapsia, niin saattaa joutua huolehtimaan hänen lapsistaakin. Vaikka kumppani olisi etä-vanhempi, niin lähivanhempi voi sairastua/kuolla tmv. ja etä lapset muuttavat saman katon alle. TÄHÄNKIN tulee varautua, jos ottaa lapsellisen ihmisen kumppanikseen...!!!



Mitä järkeä on elää suhteessa, jossa toinen on ns. " yksinhuoltaja" , vaikka saman katon alla asutaan...? Mihin ap. asettaa " rajat" ? Voitko tehdä samalla kumppanin lapselle voileivän kun omallesi/yhteiselle lapsellenne? Jos kumppanisi joutuu yllättäen töihin, voitko vahtia lasta " ilman maksua" kolmen tunnin ajan, vai pitääkö hänen soittaa paikalle MLL:n lastenhoitaja siksi aikaa...?



PÄÄVASTUU toki on biologisella vanhemmalla, mutta ei äiti-/isäpuoli voi elää täysin erillistä elämää kumppaninsa lasten kanssa!!! Perhe on yksikkö, johon kuluuvat meidän (ja mahdollisten meidän lapsien lisäksi) myös " sinun" ja " minun" lapset. MIKSI varsinkin äitipuolilla on tapana yrittää pyyhkiä kokonaan pois miehen aiemmista suhteista olevat lapset? Sitä en ymmärrä... Jos omaa pinen sydämen, niin sitten voi pokailla vain lapsettomia miehiä/naisia, niin saa säilyttää sen " ydinperheen" joka käy koko ajan harvinaisemmaksi...



Suuri kunnioitus ja hatun nosto niille, joilla on niin laaja sydän, että osaa rakastaa rakastamansa ihmisen lapsia, vaikka nämä hänen edellisestä suhteestaan olisivatkin...!!!:) Lapset ovat (tai ainakin pitäisi olla...) aina tärkeintä vanhemmilleen. Ap ei varmaan voi hoitaa miehensä koiraa tmv. lemmikkiäkään, sillä eihän hänen lahonnut sydämensä kykene rakastamaan mitään mikä on hänen miehelleen tärkeää, paitsi itseään... Narsisti...

Nimittäin jos osaisitte katsoa hieman oman napanne ulkopuolellekin, niin voisitte ymmärtää, mitä tekee lapsen itsetunnolle se, että talossa asuu ihminen, joka ei halua olla tekemisissä heidän kanssaan! Vieläpä, jos tämä ihminen on yhtä läheinen vanhemmalle kuin lapset itse. Huhhuh, oi olla kylmiä ihmisiä maailmassa.

Vain pätevällä syyllä saisi eron. Tai no ehkä laki olisi liian tiukka ratkaisu, mutta vaikkapa yleinen moraalin nouseminen! Kaikki ovat nykyään hedonisteja, vain se että itsellä on hyvä olla merkitsee jotakin.



Kumppania vaihdetaan useammin kun sukkia, lapsia tehdään kenen kanssa sattuu. Kun hetki ollaan leikitty perhettä, erotaan kun muka parempi on kärkkymässä kulman takana. Lapset ovat ne jotka häviävät.



Lapset ovat ne, jotka eivät sovi enää perheeseen kun ovat sen yhden mulkun jälkeläisiä. Ja kun koittavat sen yhden mulkun luokse asumaan, niin ei sinnekkään sovi, kun äitipuoli haluaa säilyttää oman perhe idyllin, mihin ei ukon entisten panojen pennut kuulu.



Minä en ole uskovainen, mutta tahtoisin että ihmiset arvostaisivat enemmän avioliittooan ja lapsiaan. Ei pidä luovuttaa heti kun tulee vastoinkäymisiä. Mummuni sanoi; Ei se vaihtamalla parane! Uskokaa kun sanon, että vastoinkäymisten jälkeen, liitto on entistä ehompi, ja siinä oleva rakkaus monikertaistunut!!!:) (Ja unohdetaan nyt päihteiden väärin käyttäjät/väkivaltaiset tapaukset... Suurin osa kuitenkin elää ns. normaalissa suhteessa?)

Mä en tule ikinä eroamaan miehestäni, mutta jos sellainen ihmeellisyys tapahtuisi, en haluaisi, että miehen mahd. uusi kumppani olis millään tavalla vastuussa lapsistani!!

Minä ja mieheni ainoastaan.



Onneksi ei tarvitse pelätä, että koskaan eroaisimme :0)



Terv. se joka kerran teki aloituksen otsikolla " Onko muita, jotka ovat 100% varmoja, etteivät koskaan eroa miehestään" ?

(kiitos muuten kaikille vastanneille. Samaa mieltä kanssani taisi olla viitisenkymmentä!!)

Hyvä, että joku uskaltaa sanoa tällaista ääneen!

Vierailija:

Vain pätevällä syyllä saisi eron. Tai no ehkä laki olisi liian tiukka ratkaisu, mutta vaikkapa yleinen moraalin nouseminen! Kaikki ovat nykyään hedonisteja, vain se että itsellä on hyvä olla merkitsee jotakin.

Kumppania vaihdetaan useammin kun sukkia, lapsia tehdään kenen kanssa sattuu. Kun hetki ollaan leikitty perhettä, erotaan kun muka parempi on kärkkymässä kulman takana. Lapset ovat ne jotka häviävät.

Lapset ovat ne, jotka eivät sovi enää perheeseen kun ovat sen yhden mulkun jälkeläisiä. Ja kun koittavat sen yhden mulkun luokse asumaan, niin ei sinnekkään sovi, kun äitipuoli haluaa säilyttää oman perhe idyllin, mihin ei ukon entisten panojen pennut kuulu.

Minä en ole uskovainen, mutta tahtoisin että ihmiset arvostaisivat enemmän avioliittooan ja lapsiaan. Ei pidä luovuttaa heti kun tulee vastoinkäymisiä. Mummuni sanoi; Ei se vaihtamalla parane! Uskokaa kun sanon, että vastoinkäymisten jälkeen, liitto on entistä ehompi, ja siinä oleva rakkaus monikertaistunut!!!:) (Ja unohdetaan nyt päihteiden väärin käyttäjät/väkivaltaiset tapaukset... Suurin osa kuitenkin elää ns. normaalissa suhteessa?)

todellinen hyvä äiti on sellainen, joka on hyvä äiti myös muiden lapsille. Eikä hän tässä tarkoita varmaankaan pelkästään uusperhetilanteita, vaan kaikkea muutakin yhteisvastuuta lapsistamme.