Ero edessä ,ajattelin jättää lapset isälle onko kokemuksia viikonloppuäitinä olemisesta?

Mitäs jos isä SAA huoltajuuden, vaikka itse sitä haluaisit? Katsos niinkin voi käydä. Ihme kanttura olet.

Ajattelin että miksi se on aina äiti joka saa lapset, meillä 8 ja 10v pojat osaavat itsekin ilmaista asian mitä haluavat, mut ei olla vielä kysytty heiltä... on ollu aika raskasta muutenkin, pojilla on harrastuksia ja isä on vienyt aiemminkin poikia niihin ja en minä tiedä .........

Itse jouduin työjärjestelyiden takia jättämään erossa lapset isälle ja nyt en heitä itselleni enää saa ja tuska on kaamea. En ole valmis oikeustaisteluihin kun isä myrkyttää lasten mieliä muutenkin kaameilla valheilla ja lapsethan uskoo. Kadun sitä päivää katkerasti kun näin kävi.

En tiedä teidän tilannetta mutta harkitse vakavasti. Varmasti on raskasta lasten kanssa yksin mutta tällä vapaudella en mitään tee ilman rakkaimpiani. Kokemuksesta pyydän: Harkitse vakavasti!



T: äiti ilman lapsia

Isähän voi olla aivan yhtä hyvä lähivanhempi kuin äitikin. Varmasti parempi vaihtoehto kuin huono äiti tai viikko-viikko -vanhemmuus. (Tosin luulen, että tämä on provo, jolla haluat herättää keskustelua.)

En jaksa enää yhtään mitään, isä olisi parempi kuin minä! Tuntuu vaan nyt, että olisi parempi vaihtoehto jättää myös lapset, meillä on jo kylläkin koululaisia, poika ainakin haluaa jäädä isänsä luo!

Vierailija:

Ajattelin että miksi se on aina äiti joka saa lapset

Usein, mutta ei aina.

Ehka jaksat paremmin ilman miestasi? Onko mahdollista saada muuta apua esim. harrastuksiin kulkemiseen?



Luulisin etta kun selviat taman hetkisesta masennuksesta tulisit katumaan lasten antamista isalle. Miten olisi yhteishuoltajuus - pojat viikon sinulla, viikon isalla? Tai sitten etta lapset pysyvat yhteisessa asunnossanne ja sina ja isa vuorottelette?

Suomessa viranomaiset (lastenvalvojat ja muut eroperheiden kanssa työskentelevät) eivät yleensä suosittele mallia, joka Ruotsissa on jo kaikkein yleisin: lapset asuvat yhtä paljon molempien vanhempiensa luona. Tämä edellyttää, että vanhemmat asuvat suht. lähellä toisiaan (koulun/tarhan takia) ja ovat suht. hyvissä väleissä. Ja mikseivät olisi, kun lapsista ei tarvitse tapella.



Viikonloppuvanhemmaksi joutuminen katkeroittaa yleensä tapaajavanhemman, koska lapset ovat molemmille tärkeitä - miehet eivät vain aina eron yhteydessä saa sitä sanottua, lisäksi he olettavat itsestään selvästi, ettei heillä ole mitään mahdollisuuksia saada lapsia asumaan luokseen.



Mieheni on yksinhuoltaja ja pärjää erinomaisesti. Hänen ex-vaimonsa on etä-äiti ja joutuu ottamaan vastaan kaikki ennakkoluulot. Häntä pidetään sopimattomana äidiksi, koska eihän lapsia muuten äidiltä pois oteta. Hänen kohdallaan se osittain voi pitää paikkansakin, muttei varmasti kaikkien etä-äitien kohdalla. He ovat muuten etävanhempina huomattavasti tunnollisempia kuin isät.



Jos ajatellaan, että lapsille on hyvä, että suhteet molempiin vanhempiin säilyvät eron jälkeen, niin kaikki lapset pitäisikin määrätä isän luo asumaan.

Mikä pysyvyys on lapsen elämässä kun viikko isällä,viikko äidillä ..