Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa! Suloisesta esikoisesta tuli hirveä vauvan synnyttyä!!
06.05.2006 |
Olemme täysin uupuneita: saimme vauvan sektiolla viikko sitten. Esikoinen oli mukana sairaalassaoloajan perhehuoneessa (kävi tietysti pari kertaa mieheni kanssa ulkoilemassa yms.) mutta hän siis sai osallistua koko ajan tapahtumaan.
Esikoinen on 2.5 vuotias, oppinut puhumaan varhain ja jäsentelee puhuen asioita todella hyvin. Juttelee kaikenlaista, mm. että " kun minä olin pieni niin join vain äidin maitoa ja sitten kasvoin näin isoksi" ja " pian pikkusisko kasvaa ja leikkii minun kanssa" ja " tarhassakin Nellillä on pikkusisko" jne, jne. Eli mielestämme kohtalaisen hyvin hahmottaa tilanteen.
Hän saa jakamatonta huomiota koko ajan, mieheni on isyyslomalla. Hänen kanssaan on aina oltu paljon, luettu ja puuhasteltu, on säännölliset uimahallikäynnit, ulkoilut yms. ja mikään ei ole nyt muuttunut... paitsi että vauva tuli taloon.
Vauva on helppo, hän nukkuu ja syö - toistaiseksi ainakin. Eli ei vie juurikaan esikoisen aikaa.
MUTTA... esikoisemme on muuttunut aivan kamalaksi ja nopeasti. HÄn riehuu, itkee, puree meitä. Hän saa hajottamiskohtauksia, purkaa tavaroita kaapeista ja laatikoista. Hän kiukuttelee ja vaatii. Hän tekee kaikkea, mitä ei ihan oikeasti ole KOSKAAN ennen tehnyt ja jos jotain pientä uhmaa on ollut, niin siitä on selvitty puhumalla.
Kuulun niihin ihmisiin, joka ei huuda, läpsi eikä tukista lastaan koskaan. Tähän asti on selvitty hyvin. Mutta mitkä järkevät kasvatuskeinot ottaisin käyttöön, entä mitä kirjoja kannattaisi lukea, onko niistä apua?!?!
OLEMME OIKEASTI PULASSA. Vaikka kotona on vasta muutama päivä takana, pelottaa esikoisen reaktiot. Pelkään että hän tekee jotain vauvalle, vaikka toistaiseksi hän onkin ollut vauvaa kohtaan neutraali.
Auttakaa, antakaa vinkkejä! Olen ikuisesti kiitollinen.
Kommentit (6)
Tiedän tarkalleen mitä tarkoitat! Poika oli melkein tasan kaksi kun tyttö syntyi neljä kuukautta sitten. Pojan käytös muuttui järkyttäväkis ja hän todella myös yritti satuttaa siskoaan. En tiedä osaanko mitään neuvoa antaa, kovasti niitä itsekin yritin hakea. Mutta jos helpottaa, niin tilanne ON normaali ja teidän on yritettävä vaan ymmärtää esikoista. Tottakai pitää myös puuttua ja rankaista jos tekee pahaa. Itselleni oli vaikea keksiä rangaistusmenetelmiä kun fyysistä kuritusta en kannata ja mikään ei meinannut tehota. Isyysloman loputtua oli aivan hirveää, esim. imetys ja muut vauvaan sitovat toimet saivat esikoisen käyttäytymään ihna järkyttävästi. Jotenki ollaan selvitty ja tilanne on nyt helpottanut, mutta sekunniksikaan en voi jättää lapsia keskenään ilman valvontaa ja vieläkin esikoinen tekee paljon kakkea kiellettyä. Tuntuu ettei silläkään ole merkitysta vaikka myös hän saa runsaaasti huomiota ja aikaa. Voimia!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olisi tullut täällä kuuloonkaan..
Meillä kans kiltti, rauhallinen ja hyväntuulinen 2,5v (toinen lapsi) muuttui ihan kamalaksi vauvan syntymän jälkeen. Uhma sekä mustis ei ole kovin kiva yhtälö tämän ikäisillä.
Kärsivällisyyttä.
OYSissa saa perhehuoneen, mutta toki vain jonottamalla siinä missä muutkin. Tosin OYS eli Oulun yliopistollinen sairaala yrittää järjestää kaikille sektioiduille yhden hengen huoneen, jos ei perhehuonetta ole. Sinne laitetaan miehelle oma sänky. Tämä helpottaa hoitajia, kun mies auttaa äitiä.
Kiitos teille myötäelämisestä. Tämä on todellakin kovaa ja rankkaa. Mieheni on erityisen kovilla, hän joutuu hoitamaan esikoista todella paljon, koska en saa nostella. Minuakin hän välillä auttaa ja pyrkii myös hoitamaan vauvaa. Minä taas haluaisin osallistua ja olen koko ajan itkuinen, kun olen niin rajallinen.
Antakaa vain lisää vinkkejä, jos on. Kiitän kaikkia, jotka vastaavat. Myötätuntokin auttaa, tuntee että ei ole ainoa.
Se on huomionhakua, tyyppi on saanut jakamattoman huomion tähän saakka ja yhtäkkiä sen saakin joku vieras nyytti.
Toivottavasti joskus helpottaa, meillä on ihan samanlaista. Tosin melkein tuollaista oli jo ennen vauvan syntymääkin, nyt vain vielä pahempaa.