Mistä tohon sunnuntaivekkariin noita ihmisiä värvätään?

kun Sunnuntaivekkari oli pakko nähdä!!! Oman lapsen kuoleman aikoihin oli useita vastaavia tarinoita ja niistä sain voimaa omaan selviytymiseeni..

Että älkääpä nyt olko niin musta-valkoisia ja ehdottomia, en minäkään ohjelmasta aiemmin suuresti pitänyt...

kun Sunnuntaivekkari oli pakko nähdä!!! Oman lapsen kuoleman aikoihin oli useita vastaavia tarinoita ja niistä sain voimaa omaan selviytymiseeni..

Että älkääpä nyt olko niin musta-valkoisia ja ehdottomia, en minäkään ohjelmasta aiemmin suuresti pitänyt...

kun Sunnuntaivekkari oli pakko nähdä!!! Oman lapsen kuoleman aikoihin oli useita vastaavia tarinoita ja niistä sain voimaa omaan selviytymiseeni..

Että älkääpä nyt olko niin musta-valkoisia ja ehdottomia, en minäkään ohjelmasta aiemmin suuresti pitänyt...

kun Sunnuntaivekkari oli pakko nähdä!!! Oman lapsen kuoleman aikoihin oli useita vastaavia tarinoita ja niistä sain voimaa omaan selviytymiseeni..

Että älkääpä nyt olko niin musta-valkoisia ja ehdottomia, en minäkään ohjelmasta aiemmin suuresti pitänyt...

Onhan siellä muuten ollut melko normiperheitäkin, joissa ei ole sen pahempia sairauksia. Ovat käyneet läpi parisuhdekriisejä tms. Ei ketään sinne ohjelmaan pakoteta, eikä ketään pakoteta katsomaan. Minusta Sunnuntaivekkari on tv:n ohjelmatarjonnan asiallisemmasta ja lämminhenkisemmästä päästä. Monta muuta ohjelmaa voisi moralisoida paremmalla syyllä.

Kaksplussan palstalta... Heillä se Miisa-tyttö.

Jos saisi kertoa omaan tahtiinsa, niin tarina voisi kestää vaikka kuinka pitkään, eksyä sivupoluille jne.

Heillä on ollut aika raskasta. Minä en itse jaksaisi kertoa.

Se elämän raskaus on paljolti omasta asenteesta kiinni

riipoo se tekopyhyys. Perheistä yritetään tehdä sankareita. Aina sama kaava: perhe, joilla on sairas/kuollut lapsi tai lapsia tai jokin sairaus vanhemmilla. Rankkaa, mutta silti sankarillisesti selviävät. Koskaan ei normiperheitä.



Ja kysymykset: Miten tapasitte, millainen perhe teillä oli, olihan onnellinen lapsuus....



Ja aina oli onnellinen lapsuus. Alkoholisti, mielenterveys tms. ongelmista kärsineitä ei oteta mukaan.

En todellakaan menisi mihinkään Sunnuntaivekkariin tilittämään. Sairauksien kanssa voi viettää normaalia elämää, se normaalin määritelmä vain on erilainen kuin muilla. Meillä ei ole hankalaa, rankkaa ja vaikeaa kuin muiden ihmisten mielestä.

Mutta ketä kiinostaa katsoa " normiperheen" vanhempia tilittämässä sitä, kuinka hankalaa oli lapsen vauva-aikana kun pikku-Jyrillä oli jopa flunssa kerran?

Vierailija:

riipoo se tekopyhyys. Perheistä yritetään tehdä sankareita. Aina sama kaava: perhe, joilla on sairas/kuollut lapsi tai lapsia tai jokin sairaus vanhemmilla. Rankkaa, mutta silti sankarillisesti selviävät. Koskaan ei normiperheitä.

Ja kysymykset: Miten tapasitte, millainen perhe teillä oli, olihan onnellinen lapsuus....

Ja aina oli onnellinen lapsuus. Alkoholisti, mielenterveys tms. ongelmista kärsineitä ei oteta mukaan.

Vierailija:

riipoo se tekopyhyys. Perheistä yritetään tehdä sankareita. Aina sama kaava: perhe, joilla on sairas/kuollut lapsi tai lapsia tai jokin sairaus vanhemmilla. Rankkaa, mutta silti sankarillisesti selviävät. Koskaan ei normiperheitä.

Ja kysymykset: Miten tapasitte, millainen perhe teillä oli, olihan onnellinen lapsuus....

Ja aina oli onnellinen lapsuus. Alkoholisti, mielenterveys tms. ongelmista kärsineitä ei oteta mukaan.

Mutta minä en silti jaksaisi olla kertomassa siitä tuossa ohjelmassa. Mulla ei vaan yksinkertaisesti olis voimia sellaiseen, ainakaan nyt eikä ainakaan silloin jos meillä olisi ihan samanlainen tilanne kun heidän perheellään.





Ja minulla on kyllä kokemusta samantyyppisistä asioista kun tuolla ohjelman perheellä.

arvostellut lapsentekoikää, moralisoinut lapsen yksin sairaalaan jättämistä tai ruvennut pohtimaan että loppuiko äidiltä maito vai ei.

Av-mammat ovat aikuistuneet vihdoinkin!

Enemmän kuin siitä, että Petri Valtteri ja Niina Johanna Espoosta ovat tänään kertomassa siitä, kuinka he vaihtoivat juuri helmenharmaan Renault Meganensa uuteen Ford Mondeoon autoliikkeen lainalla, ja oli kovin vaikea päätös että ottaako tälläkin kertaa helmenharmaa auto, vaiko ehkä sittenkin sininen. Lisäksi pariskunnalle aiheuttaa ongelmia päättää, että ostetaanko esikoiselle Jere-Petterille mönkijä, vaiko sittenkin jotain muuta. Lisäksi perhe kohtasi suuren tragedian, kun perheen uusi vauva Sohvi Adalmiina olikin tyttö, ja he joutuivat ostamaan punaiset vaunut Jere-Petterin vanhojen sinisten tilalle. Voi sitä tragediaa!

sosiaalipornoa tämä on lisätty vain sokerikuorrutus.

yh-äiti, joka miettii onko varaa lapsen retkirahaan vai syötäisiinkö sittenkin viikonloppuna muutakin kuin puuroa.

Paljon vaikeampaa, kuin jollain yh:lla

kamalaa, että oikein kilpaillaan sillä, kenellä on erityisen vaikeaa. Ja vähätellään muiden ongelmia. Ja eronneet eivät tähän ohjelmaan sovi, aina on jokin " onnellinen" pariskunta. Ikäänkuin parempia ihmisiä kuin muut.

Parhaassa tapauksessa voi elää melkein normaalia elämää lähes terveenä, mutta esim 10 vuoden päästä elossa on enää noin 60 prossaa siirron saaneista.



Jos lapsi on ollut ennen siirtoa huonossa kunnossa, hänen mahdollisuutensa ovat ehkä jopa huonommat. Ja mitä pienempi lapsi, sitä isompi riski. Maksansiirto on potilaan kannalta suurimpia leikkauksia mitä on, isompi operaatio kuin munuaisensiirto tai sydänsiirtokaan (toisaalta silti yleensä maksansiirron saaneilla on vähemmän hylkimistä kuin noilla muilla).



Ei se siis todellakaan tee terveeksi! Ja varsinkin ensimmäiset puoli vuotta on kriittisiä. Kaikki voi mennä hyvinkin, mutta kyllä lähes kaikilla on jotain komplikaatioita.