Onko kellään vastaavaa tilannetta: mies katsoo illat telkkaria ja sinä olet netissä?
Meillä on AINA yhteinen aika sellaista. Mies ei voi olla iltaa niin että telkkari on kiinni, minä voisin olla ilman nettiä. Meillä ei vaan ole mitään puhuttavaakaan enää, ellei puhuta hänestä tai hänen työasioistaan.
Lapsen syntymän jälkeen tämä meni tällaiseksi. Alkaa jo tuntua siltä että lähden etsimään sitä elämää muualta.
Onko neuvoja tai millä te olette saaneet taas suhteen toimimaan?
Kommentit (20)
Ei aina tosin netissä, on ihan työhommiakin tehtävänä koneella. Mutta kun ei tykätä samoista ohjelmista eikä jaksa enää illalla jutellakaan kenellekään, niin parempi olla etäällä.
Tosin mua ei miehen seura vois vähempää kiinnostaakaan. evvvk!!!!
KAIKKI kuivahti kasaan. Seksi on sellaista, että sillon, kun miestä haluttaa niin olisi tavalla tai toisella tyydytettävä, minä en siihen hommaan lähtenyt alun alkaenkaan.
Miestä vissiin ällöttää kertyneet kiloni, dietillä ollan koko ajan ja olenkin ajatellut, että jos koko 12 vuoden suhde kaatuu yksiin kiloihin,niin kaatukoot!
sellaiseksi että minä istun koneella ja mies katsoo telkkaria..kumpikaan ei oikein puhu mitään koko iltana sitten nukkumaan ja ..
eli et ole ainut ap..
tosin ollaan viime aikoina aika usein lauantaisin katsottu dvd:ltä joku leffa yhdessä, että tulisi edes vähän sitä " parisuhdeaikaa" . tänä lauantaina ei katsottu, mies liimailee keittiössä lennokkia ja minä roikun täällä...
Musta tuntuu jo siltä etten enää edes rakasta miestäni. Se tapahtui siis lapsen syntymän (8 kk) jälkeen.
Hän on koko ajan töissä, olen 24 h lapsen kanssa, ei omaa aikaa, eikä muita huveja. Miehellä taas työpaikan ja kavereitten kanssa milloin mitäkin ryyppäjäisiä.
Ahdistavaa!
t. ap
Myös tunne on " mikään ei tunnu miltään" .
Ja sitten vaihdetaan välillä paikkaa!
Olen monta monta kertaa pyytänyt että tulis pois ja vastaus on aina että joo kohta... no se miehen kohta on sitten josku tunnin päästä kun minä nukun jo... eikä se tajua että sillon kun sitä viereeni pyysin en ollut väsynyt.
Mekään ei puhuta mistään, ei ees lasten asioista minä hoidan kaiken yksin mies käy tietty töissä mutta sitten illat touhuu omiaan. Syksyllä taas minäkin menen töihin ja kaikki jatkuu entisellään.
Minä haluaisin miehen kanssa jonnekkin lähteä mutta ei se koskaan jaksa tai yleensä se kyllä on töissä, niin kuin nytkin... päivät se on päätyössään ja viikonloppu öisin kakkostyössä... sunnuntain se sitten nukkuu... =(
Välillä ollaan molemmat netissä eri huoneissa. Samat tv-ohjelmat ei juurikaan enää kiinnosta. Puhuttavaakaan ei enää juuri tunnu olevan.
Itseasiassa niin, että minä olen koneella, katson telkkaria tai pelaan konsolipelejä, ja mies tekee sitten aina jotain mitä minä en sillä hetkellä tee (eli kun minä katson tv:tä, mies on koneella).
Kuitenkin täällä mies olisi milloin vain valmis tekemään jotain yhdessäkin, mutta minä viihdyn ihan hyvin näillä näkymin ruutujen ääressä.
Kesällä sitten enmmän ulkoilua.
Mies laittaa heti telkkarin ja tietokoneen päälle, kun tulee kotiin ja yleensä istuu koneen ääressä siihen saakka, että lapset menevät nukkumaan ja sit siirtyy sohvalle telkkarin ääreen...
tai siis miehen mielestä sitä on liian vähän kun se nyt nais vaikka sata kertaa päivän aikana... =)
Mutta sekin ärsyttää kun se mies sitten mun viereen tulee ja haluisin sen kanssa ihan vaan olla ja jutella niin mies ei pysty kun sillä alkaa heti seisoa... no sitten se menee siihen että me naidaan ja aletaan nukkua.
T:14
Mä olen ihan sika kateellinen kaveri pariskunnalle, niillä on niin onnellista yhdessä. Pusuttelevat ja halaavat.
Mun mies ei edes suukottele mua yleisellä paikalla, ei kuulema kehtaa... Olen vissiin niin susiruma, että miettii mitä muut ajattelevat, jos mua erehtyy pussaamaan.
Ukko ei vie mua ikinä edes syömään, eikä mihinkään. Minä olen se seremoniamestari meidän perheessä, tosin lopetin ne hommat ja nyt ei kukaan pääse mihinkään Olla käkitään kotona ja ihmetellään, kun on tylsää.
Kun ei ole läheisyyttä ollenkaan. Ja minustakaan mikään ei tunnu miltään..
Vierailija:
Mä olen ihan sika kateellinen kaveri pariskunnalle, niillä on niin onnellista yhdessä. Pusuttelevat ja halaavat.
Mun mies ei edes suukottele mua yleisellä paikalla, ei kuulema kehtaa... Olen vissiin niin susiruma, että miettii mitä muut ajattelevat, jos mua erehtyy pussaamaan.
Ukko ei vie mua ikinä edes syömään, eikä mihinkään. Minä olen se seremoniamestari meidän perheessä, tosin lopetin ne hommat ja nyt ei kukaan pääse mihinkään Olla käkitään kotona ja ihmetellään, kun on tylsää.
Lähtekää jonnekin reissuun.
Mökille, laivalle, teatteriin.
Auttaa ainakin välillä.