Lue keskustelun säännöt.
Pitkä ja tulikiven katkuinen vuodatus ärsyttävästä yksinhuoltajaystävästäni
19.06.2006 |
Joku nyt sanoo varmaan, että hanki oma elämä äläkä arvostele muista, mutta mun on nyt pakko vähän päästää höyryjä pihalle. Olen NIIN kyllästynyt ystävääni/naapuriini, joka on 45 v. yksinhuoltaja, lapsi 3,5 v. eli ihan kypsällä iällä hedelmöityshoidoilla tehty esikoinen. Tiedän, tiedän, mikä minä olen arvostelemaan yksinhuoltajien arkea, koska itse " kaksinhuoltajana" en varmastikaan tajua, miten vaativaa ja stressaavaan se yksinhuoltajan elämä on. Koska en itse ymmärrä tätä, niin naapurini pitää huolen siitä, että kuulen tästä koko ajan.
Tämä naapurini ei tee MITÄÄN muuta kuin marisee. En ole varmaan vuoteen tai pariin kuullut hänen sanovan mitään positiivista elämästä lapsen kanssa. Koko ajan on joku pielessä, raskasta, rasittavaa, vaikeaa. Lapsi ei juurikaan ole (ulkomailla olevan) isänsä kanssa tekemisissä, mutta naapurini omat vanhemmat asuvat ihan kivenheiton päässä hekin. Naapurini ei ole töissä, nyt tosin viimeisten kuukausien aikana hän on opiskellut parina päivänä viikossa, mutta näihin asti hän on pelkästään lorvinut kotona ja lapsi on ollut parivuotiaasta lähtien päiväkodissa. Lapsi menee nukkumaan seitsemän aikaan illalla, joten realistisesti ajatellen heillä on yhteistä aikaa tunti aamulla ja kolme tuntia illalla, neljä tuntia vuorokaudessa. SILTI hän vain kitisee, kuinka raskasta on ja kuinka hänellä ei ole koskaan omaa aikaa ja mitään ei koskaan ehdi tekemään. Lapselleen hän puhuu koko ajan tosi ärtyneesti tyyliin " onko sun PAKKO koko ajan vaivata äitiä, leikkisit yksin nyt." Lapsi on aika epävarma ja varautunut, ja äidin käytös ei taatusti paranna tilannetta.
Nyt mulla pätkähti, kun tämä ihminen varmaan sadannen kerran taas alkoi arvostelemaan meidän päiväjärjestystämme (meillä poika herää aamulla klo 8, vetää tunnin päikkärit 15-16 ja menee nukkumaan 21 kieppeillä) joka on hyväksi ja toimivaksi todettu, koska ilman päiväunia elämä on edelleen yhtä huutoa ja raivoa.) Tosiaan taas sadannen kerran alkoi ankara marina ja kysely siitä, että miksi ihmeessä emme " opeta" lasta olemaan nukkumatta päiväunia ja laita häntä nukkumaan sitten vastaavasti seitsemältä, koska sitten on koko ilta omaa aikaa, jota hän ainakin kipeästi tarvitsee. Miksi ette opeta, teidän kannattaisi kokeilla, ehdottomasti kannattaa jaksaa se pari kolme viikkoa sitä huutoa ja raivoa, jota yliväsynyt lapsi pitää, sitten se oppii, kannattaa opettaa, miksi ette kokeile...
Siis kaikella kunnioituksella, KAIKILLA äideillä on varmasti hetkiä, että tekisi mieli suunnilleen karata tai ainakin huutaa suoraan huutoa. Mulla ainakin. Mutta suurimmaksi osaksi nautin 2,5-vuotiaani seurasta yli kaiken, rakastan kuunnella hänen juttujaan enkä ikinä kyllästy häneen. Olen sen sata kertaa selittänyt, että tämä sopii meille kaikkein parhaiten, että mieskin haluaa ehtiä tavata lastaan kunnolla työpäivän jälkeen, on kiva että esim. isovanhemmat ehtivät viikollakin kyläilemään kunnolla oman työpäivänsä jälkeen ja tapaamaan poikaa - ja mikään ei mene perille. Seuraavaksi sanon kylmästi, että etkö tajua, että jotkut itse asiassa haluavat viettää lapsensa kanssa aikaa, kaikki eivät halua lasta ehdottomasti pois näkyvistä kuuluvista mahdollisimman aikaisin illalla.
Huh. Helpotti...
Kommentit (14)
mutta tuo on aika tavallista heidän keskuudessaan (olen työni takia paljon erilaisten äitien ja vanhempien kanssa tekemisissä.) En tarkoita yleistää tietenkään, ja eikä varmaan voikaan tällä otoksella koska yli nelikymppinen ensisynnyttäjä ei kuitenkaan ole kovin tavallinen Suomessa. Mutta tuohon ikään mennessä on ehkä omat tavat ja oma aika tulleet niin itsestäänselvyyksiksi, että sitten on aika vaikea luopua siitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitähän minäkin että eiköhän se ole aivan tavallista vielä tuon ikäisillä päiväunien nukkuminen! Mulle ei tulisi mieleenkään, että väkisin huudattaisin lasta viikkokausia, että " oppisi" olemaan nukkumatta päiväunia...t. ap
Meillä suomalaisilla on niin kauhea pelko ilmaista mielipiteemme. Jos suuttuu niin siinäpä suuttuu. Eipä tosi ystävä ollutkaan!
Kylläpä kuulostaa ankealta toi naapurisi - siinä menee tosiaan elämä ohitse maristessa ja tosi epäreilua käytöstä lasta kohtaan. Jos olette hyviä ystäviä, voisi olla ihan terveellistä huomauttaa tädille, että nyt olis korkea aika alkaa nauttia elämästä ja lapsesta.
Kyllä täytyy olla tyhmä ihminen, että oikein erikseen maanittelee naapuria huudattamaan lastaan - eiköhän se uni ole lapselle aika tärkeää ja toisaalta perheen (toivottavasti ensisijaisesti lapsen kannalta pohdittu) oma asia miten elämä rytmitetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
- - -
poika herää aamulla klo 8, vetää tunnin päikkärit 15-16 ja menee nukkumaan 21 kieppeillä) joka on hyväksi ja toimivaksi todettu, koska ilman päiväunia elämä on edelleen yhtä huutoa ja raivoa.)
- - -
että mieskin haluaa ehtiä tavata lastaan kunnolla työpäivän jälkeen, on kiva että esim. isovanhemmat ehtivät viikollakin kyläilemään kunnolla oman työpäivänsä jälkeen ja tapaamaan poikaa
- - -
Musta tää on nimenomaan JÄRKEVÄÄ, koska on tosi raivostuttavaan kyläillä normaalin työpäivän jälkeen eli jopa niin myöhään kuin klo 17-18 paikassa, missä meidän Juusopetteri tai Emiliakristiina on iltakitinöissään menossa juuri nukkumaan tai juuri nukahtanut! 10 pistettä ja papukaijamerkki, jatka samaa rataa!
t. yksi kyllästynyt
Aina se jaksaminen ei ole fyysistä ja ulkoapäin kaikki on helppoa ja vaivatonta! Mutta yh:lta puuttuu toinen aikuinen rinnaltaa, joka on henkisesti erittäin raskasta!
Tyhmää kun naapurisi puuttuu sinun päiväjärjestykseesi. Minä varmaan sanoisin suoraan, että pidä vaan huoli omasta mukulastasi, minä pidän hulen omastani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yh:n arjessa raskainta on se, että kaiken, ihan kaiken joutuu hoitamaan yksin. Kiukut vaan täytyy kuunella, ei voi karata paikalta ottamaan omaa aikaa, kun mies tulee kotiin. Ainoa oma aika pienten lasten kanssa on silloin, kun lapset nukkuvat.
Itse olen onneksi oppinut hakemaan arjesta ne pienet ilot, haen aina kaikesta sen positiivisen, jos alkaisin narisemaan, niin siitä ei varmaan tulisi loppua...
Mistään ei löydä valoisia puolia. Naurattaa oikein, kun rouva ajelee autolla lastensa kanssa ja itse roudaan muksujani peräkärryllä, kun ei ole varaa autoon...säälittää tämä kaverini, elämä menee hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joudut hänen kanssaan olemaan tekemisissä, niin yritä kääntää keskustelu johonkin muuhun kuin lapsiin.
Mutta voi j***lauta osan vastaajista idioottimaisuutta. Miltä planeetalta te aivottomat kusipäät oikein olette laskeutuneet???
Nelonen: Mikä sun ongelmasi on? Vaikka täällä puhuttaisiin kärpästen sielunelämästä niin sä alat jankuttaa noista nelikymppisistä ensisynnättäjistä. Oletko itse joku katkeroitunut teiniäiti, vai ihanko sulla vaan muuten viiraa päässä? Koita keksiä uusi laulu. Voisi virkistää sinunkin elämääsi. Ja jos et tiedä mikä elämä on, nin hanki itsellesi sellainen.
Kutonen: Jos sun elämäsi on sitten niin helppoa, nii autat varmaan siskoasi jolla on raskasta?
Kasi: Mikä marttyyri-sankari-äiti sä luulet olevasi?
10: Ja mitäs sun päässäsi liikkuu? Ilmeisesti ei kusen lisäksi yhtään mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2,5 v vetäisee tossa puolen pv:n jälkeen tunnin tai kahen tirsat ja jaksaa siten touhuta ihan hyvin puol ysiin asti, jolloin on nukkuma-aika! Monet meidänkin tuttavista ihmettelee, kun junnu nukkuu vielä päikkärit. Mutta itse olen sitä mieltä, että saa nukkua päikkärit niin kauan kuin haluaa tai niin kauan, kun ne ei häiritse varsinaista yöunta!
Jos vuodesta toiseen valittaa samasta asiasta tekemättä tai yrittämättä tehdä asialle mitään korjausta, siitä saa ärsyyntyä! Eri asia jos yrityksestä huolimatta muutosta ei tapahdu, mutta sain käsityksen että asioiden muuttamisen sijasta kaveri keskittyy valittamaan ja rutisemaan niistä. Sorry jos käsitys on väärä, mutta tältä pohjalta kommentoin.
Äitiys ei naapurillesi ollutkaan ilmeisesti niin ruusunhohtoista, kuin mitä hän ennakkoon kuvitteli :)
Anna ihmeessä lapsesi nukkua reilut päiväunet, hän tarvitsee niitä vielä pitkään! Aikuisillekin aivoille tekisivät pienet päivätorkut hyvää...