Säälittää ystäväni, joka on suurperheestä.

ja monella ystävällänikin jotka myös suurperheest, sama tilanne. joten eipäs yleistetä taas...



Tuskin ystävien puuttuminen on siitä johtunut, että vanhemmilla ei ole ollut lapsilleen aikaa? mikä yhteys siinä on?

Päinvastoin: isossa sisarussarjassa kasvaneet oppivat jo pienenä tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen, ottamaan muut ihmiset huomioon, jakamaan ilonsa ja surunsa. Jos jollain on tiiviit välit vanhempiinsa, ei se riipu siitä montako lasta perheessä on. Jos kerran heitä on monta (ja puolisot (?), eikö siinä jokaisella ole jo " paras ystävä" ) ja viettävät pyhänsä yms. yhdessä, niin minusta se kuulosta mukavalta, jopa kadehdittavalta! ;)

Vierailija:

Hänellä ei ole käytännössä lainkaan ystäviä minun lisäkseni. Syynä on se, että hänellä ei ole kykyä solmia pitkäaikaisia ystävyyssuhteita (on hänelle iso ongelma, on siitä monta kertaa puhunut). Sama tilanne on perheen muillakin sisaruksilla (ovat puhuneet siitä myös). Nämä siskokset viettävät vapaa-aikaansa, juhlapyhänsä yms. aina yhdessä, koska muita ihmissuhteita heillä ei ole (paitsi puolisot toki, mutta lapsia ei kenelläkään ole, suurperhekammon takia). Vaikka se on itsessään hienoa, että välit sisaruksiin ovat hyvät, on se kuitenkin tavallaan surullista. He ovat viettäneet lapsuutensa ja nuoruutensa aina perheen parissa, jo ihan pakon sanelemana, eli ovat hoitaneet nuorempia sisaruksia. Nyt aikuisena kaikki kärsivät siitä, että vanhemmilla ei ole ollut heille yksilöinä aikaa, eikä heillä kenelläkään ole ystäviä.

Ja mukavia ihmisiä ovat kaikki.

Nyt aikuisena kaikki kärsivät siitä, että vanhemmilla ei ole ollut heille yksilöinä aikaa, eikä heillä kenelläkään ole ystäviä.





No, minun vanhemmillani ei ollut aikaa vaikka meitä oli kaksi lasta. Enkä kyllä ole sen huomannut vaikuttaneen nyt aikuisena ihmissuhteisiini. Olisi ollut ihanaa jos meitä lapsia olisi ollut useampi..

sosiaalisten taitojen puutteestaan. He ovat itse sen kertoneet. Heille ei tule kutsuja ystävien luo, heille ei kehity perheen ulkopuolisia näkökulmia. He kokevat itsensä yksinäisiksi työpaikoillaan, koska eivät onnistu solmimaan ystävyyssuhteita sielläkään.



Oma lukunsa on se, että olen ollut monasti heidän kanssaan viettämässä juhlapyhiä. AINA tulee riitoja. AINA tapellaan. Odotukset toisia kohtaan ovat mielettömät ja aina kännissä tunteet purkautuvat.



Minä olen onnellinen omista sisaruksistani, mutta olen onnellinen ja ylpeä ja hyvilläni siitä, että minulla on myös ystäviä, jotka antavat minulle perspektiiviä elämään.



Joo, ja sotkin tuossa kaksi teemaa. Vanhemmat eivät ole antaneet näille perheenjäsenille aikaa, mutta se nyt ei liity siihen sosiaalisuuteen. On vain ollut yksi kritiikin aihe tuossa perheessä. Ja sekin vielä, että ainakin kaksi sisarusta on valinnut vapaaehtoisen lapsettomuuden omien perhekokemustensa takia.

en ole koskaan kuullut, että se, että ihmisellä on sisaruksia aiheuttaisi hänelle ongelmia muiden ihmisten suhteen.

suurperheestä vaikka emme ois lähelläkään suurperhetta jos vielä toinen tulis. 11 sisaruksesta on kahden kanssa tekemisissä.

enemmän erittäin läheisiä ystäviä kuin esim. sinulla ap. Veri on vettä sakeampaa. Ne sisarukset pysyvät aina läheisinä vaikka välillä vähän riidelläänkin tai ollaan etäällä. Jos kaveri muuttaa toiselle puolelle Suomea eikä nähdä muutamaan vuoteen, ystävyyssuhde katkeaa helposti. Mutta sisaruussuhde ei katkea koskaan.



Ehkä ystäväsi ei ole osannut ajatella asioitaan tältä kantilta. Kun elämässä on jo niin paljon läheisiä, ei aikaa riitä ns. kavereille.

Onhan se nyt sanomattakin selvää, että PALJON enemmän se avartaa ihmistä, jos hän saa tilaisuuden olla lähellä toisenlaisesta taustasta olevaa ihmistä. Oppii näkemään muita systeemejä, saa peilauspintaa, voi kertoa luottamuksella asioita ulkopuoliselle jne.



Jos on vain ihmisssuhteita oman perheen sisältä, saattavat näkökulmat kapeutua liikaa. Itse olen vankasti sitä mieltä.



Puhumattakaan siitä, että se kertoo paljon enemmän ihmisen avarakatseisuudesta, jos hän on kykenevä solmimaan läheisen suhteen ihmiseen, joka ei ole sukua ja so. läheinen verenperintönsä takia.



Kuinkas se sanonta menikään.. suku on pahin.

ihan yhtä paljon näillä ihmisillä on ystäviä, kuin muillakin, en tajua miten sisaruussuhteet voisi estää tutustumisen toisiin ihmisiin.

Kun tunnette niitä niin paljon.. Vai elättekö onnellisesti uskovassa piirissä?