Onko toisen lapsen (vauvan) kanssa helpompaa jos ensimmäinen lapsi on päiväkodissa?

ja silloin voi tosiaan keksitty nauttimaan vauvasta, kun kaikki sujuu jo rutiinilla ja on hyvin organisoitunut, että ehtii vaikka mitä :-)

Esikoinen kilpaili pikkukakkosen synnyttyä huomiosta niin, että päiväkoti oli HELPOTUS.

Toisaalta, jos ei ole terve (siis se esikoinen), niin silloinhan hänen on usein syytä olla päiväkodissa, vaikka se arkea hankaloittaisikin.



Jos vauva taas on sairas (siis ei mikään korvatulehduskierrelapsi, vaan ihan oikeasti niin sairas, että se häiritsee perheen normaalia arkea), niin silloin päiväkoti voi helpottaa arjen pyöritystä. Taaperon paikka ei ole sairaalassa katsomassa kun vauvaa huutaa kauhusta ja kuuntelemassa kun vauvan tilasta keskustellaan vakavaan/surulliseen sävyyn.

Vierailija:

Esikoinen kilpaili pikkukakkosen synnyttyä huomiosta niin, että päiväkoti oli HELPOTUS.

Mutta miltähän siitä huomionkipeästä ja epävarmasta esikoisesta tuntui? Uskon kyllä että näennäisesti helpotti hänelläkin, mutta pitkän päälle, miten tuo mahtaa vaikuttaa perheen sisäisiin suhteisiin, kun hankala esikoinen laittetaan vauvan tieltä vieraille hoitoon?

Vierailija:

Toisaalta, jos ei ole terve (siis se esikoinen), niin silloinhan hänen on usein syytä olla päiväkodissa, vaikka se arkea hankaloittaisikin.

Jos vauva taas on sairas (siis ei mikään korvatulehduskierrelapsi, vaan ihan oikeasti niin sairas, että se häiritsee perheen normaalia arkea), niin silloin päiväkoti voi helpottaa arjen pyöritystä. Taaperon paikka ei ole sairaalassa katsomassa kun vauvaa huutaa kauhusta ja kuuntelemassa kun vauvan tilasta keskustellaan vakavaan/surulliseen sävyyn.

Että miten niin " ei terve" ...?

jos esikoinen on ollut jo pitkään päiväkodissa ENNEN kuin pikkukakkonen syntyy!

Mutta kyllä vaan pystyin päivittäin käymään suihkussa, tekemään ruoan, syöttämään, siivoamaan, leikkimään, pesemään pyykit jne., vaikka esikoinen oli 1v5kk toisen lapsen syntyessä.



Toisen ollessa 2v3kk syntyi kolmas lapsemme ja kolmas on nyt 1v11k ja neljäs kasvaa masussa....kummasti vaan kerkee enempi ja enempi asioita tekemään ja hoitamaan.



Esim. toisen vauvan syntyessä tuntui mahdottomalta valmistaa " monimutkaisempia" ruokia (kuten lasagnea joka tehdään alusta loppuun asti ns. itse, siis ei mitään valmiita kastikeaineksia) ja mitään ei pystynyt leipomaan, jos ei mies ollut kotona.



Nykyisin mikään ei ole " ongelma" , siivoan jopa koko kämpän alusta loppuun jos sattuu iskemään energiapuuska.



En nyt missään nimessä tarkoita, että meidän äitien pitäisi kyetä tekemään sitä sun tätä....tarkoitan ihan vaan sitä, että kait noissa asioissa oppii kehittymään tehokkaammaksi tekijäksi eli kyllä muakin mielessäni huvittaa muistella sitä aikaa, kun oli vielä vaan esikoinen (ja toinenkin), kun ajatteli ettei mihinkään pysty, kaikki on niin vaikeata..tukka paskasena yöpuvussa odotin miestä kotiutuvan, että pääsin päivän suihkuun ja sain jotain kunnon ruokaakin suuhuni yms. ;-)

Helpottaa huomattavasti, kun isommat lapset leikkivät jo keskenään ja pienemmällekin on aina " ohjelmaa" .Äiti voi nopeasti vaikka vessaan välillä, jota ei voinut ekan lapsen kanssa kuvitellakaan.

Varmaan olis helpompaa joo, mutta kenen kannalta viisasta?! Äidin vai lapsen? Onhan se helppoa, kun ei tarvi pyörittää sitä arkea kuin vauvan kanssa... kyllä se kuule on parempi sen esikoisenkin opetella vaan siihen, että perheessä on nyt myös vauva ja tyytyä kohtaloonsa. Arjen touhut riittää lapselle, uskokaa nyt jo hyvät ihmiset!



Siis ihanko joku ei edes vessaan ole ehtinyt, kun on lapsi?! :D Hih, voi teitä... jos ei muuten ehdi, niin vauva mukaan vessaan!



terv. neljän äippä

Kun esikoinen on kotona, niin tällä on rauhassa aikaa totutella uuteen perheenjäseneen. Olin itsekin ajatellut, että esikoisen olisi parempi pysyä tarhassa vanhojen kavereidensa kanssa, mutta vauvan tulo olikin sen verran iso asia, että oli paljon parempi viettää mahdollisimman paljon aikaa vain perheen kesken. Myös sisarussuhteen kehittymisen seuraaminen on ollut aivan ihanaa! Huomata, kuinka esikoinen pikkuhiljaa alkaa pitää pikkuisesta ja heidän välilleen alkaa kehittyä jo jonkinlaista kommunikaatiota. Tottakai on myös tärkeää, että esikoinen tapaa myös säännöllisesti ikäisiään kavereita.

ja vaativassa iässä. siinä vaiheessa kyllä tuntuu, että >85 % ajasta menee sille ykköselle ja se vauva menee siinä sivussa, ja jos ykkönen on jossain muualle, on suorastaan lomapäivä - ja huvittaa vaan neuvolassa ne esikoisvauvan äidit, jotka eivät vauvan hoidolta ehdi kuulemma suihkussa käydä :-)

Esikoisen ei tartte seurata tuntikausien imetys rumbaa, eikä häntä siis kiusata " turhalla" mustasukkaisuustouhulla. 3-vuotiaamme on selvästi tyytyväinen sekä isoveljeyteensä että siihen että hänellä on " omat juttunsa" , joita vauva ei ikäänkuin uhkaa.

jos olin siis vaan vauvan kanssa - jos esikoinen oli paikalla en ehtinyt mitään, kun ei nukkunut päiväunia, eikä voinut laittaa sitteriinkääm eikä jättää kovin pitkäksi aikaa silmistään.

4

Tuskin pari-kolmevuotias osaa arvostaa päiväkotiin menoa, kun kodin touhut riittävät useimmille mainiosti. Lisäksi sisaruussuhteen lämpiäminen vaatii aikaa ja läsnäoloa. Parivuotias kaipaa vanhempiensa läheisyyttä ja osaa jo ihmetellä, miksi äiti on vauvan kanssa kotona ja hän ei saa olla. Hankalia ja tylsiä päiviä on varmasti kotona, mutta känkkäränkkäpäiviä ja ikäviä päiviä on yhtälailla hoidossakin- vanhempi vaan ei ole niitä näkemässä!

Voi olla kolmevuotiaita, hoitoon tottuneita, jotka kaipaavat ystäviään tarhasta. Jos niitä on hankala hankkia lähistöltä (ei muita lapsia naapurustossa, ei puistoja tai kerhoja), voi olla että päiväkoti vaikka osapäiväisesti on jollekin perheelle hyväkin ratkaisu.