Lue keskustelun säännöt.
Hemmottelemmeko vauvamme piloille? Sukulaiset väittävät niin!
26.05.2006 |
Hemmottelemmeko vauvamme piloille, kuten meille jatkuvasti huomautetaan. Puolivuotiaamme on kieltämättä oikea sylivauva, häntä on pidetty paljon sylissä, mutta en koe sitä ongelmaksi. Vauva ei viihdy yksin lattialla, alkaa huutaa heti jos jätetään lattialle yksin. Otan hänet aina syliin, olen aina ottanut, ja hän ei ole vielä oppinut olemaan ollenkaan yksin.
Lattialla hän suostuu olemaan, jos minä olen vieressä ja leikin hänen kanssaan. Jos menen tekemään ruokaa, vauva alkaa itkeä. En siis toisin sanoen voi tehdä kotitöitä, jos olen vauvan kanssa kahdestaan kotona, koska keskityn silloin vauvaan täysillä. En koe tätä ongelmaksi, mutta sukulaiset syyttävät minua paapomisesta.
Toisaalta joka paikassa sanotaan, että pienen vauvan itkuun pitää vastata heti - niin teenkin ja sitten minua syytetään paapomisesta.
Vauvamme ei myöskään viihdy sylissä niin, että istun tuolilla, vaanminun pitää kävellä koko ajan... Senkin teen, kun kerran vauva niin haluaa. Aika paljon tulee käveltyä päivän mittaan...
Teenkö jotenkin väärin, kun toimin näin?
Kommentit (16)
Meillä kaikki lapset olleet tuossakin suhteessa aivan erilaisia. Kun yksi halusi olla jatkuvasti sylissä ja kannatutti itseään koko ajan, niin esim. toinen taas oli aivan erilainen, eikä kaivannut syliä melkein koskaan.
Teet juuri oikein!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hänellä on kyllä maailman hyväntuulisin lapsi. Meillä ei poitsu suostunut olemaan samalla lailla sylissä, oli ihan pienestä asti koko ajan menossa.
Sitten kun alkaa omin avuin liikkumaan niin ei enää viihdy sylissä vaikka tahtoisitkin...
Miksi yksivuotias ei tee sitä tai tätä?
Miksi lapsi herää 57 kerta yössä?
Miksi minulle tuli avioero?
Miksi...miksi...miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva 7 kk kyllä älähtää, kun hänet pistän lattialle mutta kun suuntaan huomion muualle esim. antamalla kivan lelun käteen, niin jaksaa toista tuntia pelmuta ja naureskella itsekseen - toki tarkastaa aina välillä, että äiti/isi on näköetäisyydellä.
Jos alkaa oikeasti itkemään, kun laitan lattialle niin totta kai otan heti syliin, mutta pientä käninää kyllä hetki kuunnellaan...
Jos sulle sopii, niin senkun kantelet, tosiaam sekin aika koittaa, että sylissä ei enää viihdytä.
Oletko muuten kokeillut Bumboa, aivan verraton ainakin meillä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei lapsi siitä pilalle mene ja jos et itse koe asiaa ongelmana niin mikäs siinä sitten, sen kun hemmottelet vaan :)
itse en kyllä moista touhua jaksaisi, toki otan vauvan syliin jos itkee mutta en ala edestakaisin kävelemään tms. terveen lapsen kanssa. eikä tuollainen olisi nykyään edes mahdollista minulle, meillä kun on kaksi muutakin lasta niin pakko se on välillä laittaa vauva lattialle tai sitteriin vaikkei hän siinä niin viihtyisikään. kotitöitäkin on pakko tehdä vauvan hereilläollessa, muuten saisin raataa kuin orja kaikki illat ja viikonloput jos tekisin niitä vain silloin kun mies on kotona huvittamassa vauvaa.
Mullekkin aikoinaan sanottiin, että pidin vauvaa liikaa sylissä... no laskin vauvan sängyn päälle ja tietty hän alkoi huutamaan... ja lopetti kun otti syliin. Mieluummin tyytyväinen vauva, kuin se että kuuntelee turhaa itkua. Ja myöhemmin kun vauva oppi liikkumaan, eipä enää viihtynytkään sylissä! Nauti vauvastasi, vielä kun voit (sylissä pitämisestä)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeen pistää vihaksi. Se on vauvan luonteesta kiinni viihtyykö hän lattialla vai ei, kuinka paljon hän tarvitsee läheisyyttä jne.
Noin pieni ei osaa manipuloida ja noin pientä ei voi " totuttaa" . Ne vanhemmat jotka ovat " totuttaneet" lapsensa olemaan niin kiltisti ja nätisti joka paikassa eivät ole tajunneet että heille on sattunut lapsi joka on ns. " totutettavissa" .
Jos vauva huutaa lattialla niin hulluhan se äiti on joka hänet siihen vaan jättää huutamaan. Siis joskus voi olla syy että on pakko hetkeksi jättää huutamaan mutta ei vauvaa totutusmielessä jätetä yksin huutamaan - se aiheuttaa ainoastaan sen että vauva ei opi luottamaan mihinkään ja saa pahoja traumoja.
Meillä oli keskimmäinen sellanen lapsi jonka pystyi totuttamaan melkeinpä mihin vaan, esikoinen oli vähän hankalampi mutta kuopus oli asia aivan erikseen. Siis hänpä ei tottunut koskaan olemaan yksin vauvana, hän huusi, itki, karjui, hänen kanssaan piti kävellä että olisi rauhottunut - usein ei rauhottunut siihenkään. Vaunut olivat kauhun paikka, samoin auto. Ja meidän keskimmäinen oli vasta 1v8kk sillon eli olisin kyllä kernaasti katsonut että vauva olisi ollut vähän hiljempaa joskus ja että hänet olisi joskus voinut jättää esim viltille tai sitteriin. Mutta ei kun ei.
Kannoin vauvaa ekat 4kk liinassa 5t/päivä, imetin kaikki yöt jne, hän heräili x kertaa yössä jne. Huusi, eikä koskaan ollut itsekseen. Vaan nyt tyttö on 13kk, nukkuu pääsääntöisesti yönsä putkeen, on ihanan iloinen pusutteleva, haliva tyttö, joka tutkii kaikkea avoimin mielin. Ei pahemmin itkeskele, leikkii ja touhuaa isosisarusten kanssa. Eli olen 100% varma että tein ainoan mahdollisen oikean ratkaisun että vastasin vauvana hänen tarpeisiinsa.
Tehkää juuri niin kuin olette tehneet. Jos vauva haluaa olla sylissä niin sillon hän todella tarvitsee sitä. Vauvaa ei voi hemmotella!
niin, olisipa meilläkin ollut niin että vauva ainoastaan " ei viihdy" sitterissä... Mutta kun vauva pää punasena karjuu niin että oksennus tulee niin siinä ne isommatkin sisarukset jo sanoo " äiti-kiltti, ota toi syliin" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat tehtyä kotityöt, käytyä vessassa ja lähes mitä vaan (ei ruuanlaittoa, palovammavaaran vuoksi) SAMALLA kun lapsesi on tiukasti sylissäsi!
Suosittelen kokemuksen syvällä rintaäänellä!
Ja vastaus kysymykseesi: Vauvaa ei voi koskaan pitää liikaa lähellä. Olet vauvan äiti, vauvan KUULUU olla lähelläsi 24/7
-mm-
Itkevää lasta ei tietenkään saa jättää itkemään, mutta jos vain seurankipeänä korottaa ääntään, voi hetken odotellakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä sylissä vaan jos itsestä tuntuu hyvältä ja vauvasta. Et tee mitään väärin. Älä kuuntele jokaista sukulaista, niiltä löytyy kyllä mielipiteitä aina (omiltakin, vaikka rakkaita ovat).
Tuollaisia kommentteja kun tuli, sanoin aina: " Minä olen tästä lapsesta niin kauan haaveillut ja nyt kun hänet olen saanut, pidän vaikka 24 h vuorokaudessa sylissä jos hän haluaa." Yleensä kommentit loppuu siihen.
ps. Nyt neiti on mitä reippain kaksivuotias, ja ei todellakaan mikään äidin helmoissa nyhjääjä! Pikkusiskoa/veljeä odotellaan lähiaikoina, ja sylissä saa hänkin olla mahdollisimman paljon.
Tuskin muuten on ongelma.
Ja ainoa lapsi on erilaisessa asemassa kuin ne seuraavat. Vielä sinulla on aikaa ja mahdollisuus sylitellä vauvaa.