Mua ihmetyttää että olenko tosi riippuvainen äidistäni vai

kai sinulla on kuitenkin ikäisiäsi ystäviä?

Äidin kanssa olemme läheisiä, ja menisin sinne yöksi jos mies joutuisi esim. viikonlopuksi jonnekin.

Juttelemme päivittäin ja käymme yhdessä syömässä tai shoppailemassa usein.

En tiedä kuinka normaalia, mutta ok minulle.

No, mulla on äitini kanssa samantapainen suhde kuin ap:lla. Tosin yökylässä ollaan puolin ja toisin senkin takia, että etäisyyttä on liikaa päivän kyläilyille. En mitenkään pidä tätä " kummallisena" . Meillä on näin, kaikki ovat tyytyväisiä, ja se on siis meille " normaalia" .

Ne jotka puhuvat päivittäin puhelimessa vanhempiensa kanssa tai käyvät vanhempiensa luonna yhtenään eivät ole vielä itsenäistyneet tai aikuistuneet kokonaan.

Aikuistumiseen kuuluu että alkaa elää omaa elämää eikä roiku enää äidin helmoissa, pärjää yksin kotona myös pimeällä jne.

Minä esim. asun tuhansien kilometrien päässä vanhemmistani ja olen asunut koko aikuisikäni, niin että kyllä sitä on aika pakkokin olla itsenäinen heistä. Mutta mun äitini asuu maalaiskylässä ja on aika yksinäinen ihminen. Hänellä on kyllä siellä kavereita, mutta ei mitään hengenheimolaisia, jotka ymmärtävät hänen " kotkotuksia" samalla tavalla, kuin minä. Samoin minulla on paljon kiinnostuksen kohteita, joista omat kaverini eivät perusta, mutta äitini kyllä. Lisäksi äiti sattuu olemaan hieno tyyppi - ystävystyttiin uudella tavalla mun asuttua pidemmän aikaa ulkomailla, kun vietettiin sitten yksi kesä yhdessä. Soitellaan melkein joka päivä, koska meillä on aina paljon juteltavaa keskenämme, ja tietää, että linjan toisessa päässä on toinen yhtä hupsu.

Vierailija:

Aikuistumiseen kuuluu että alkaa elää omaa elämää eikä roiku enää äidin helmoissa, pärjää yksin kotona myös pimeällä jne.

viihtyvät toistensa seurassa...! Ettei toinen ole yksinäinen tmv. ja " roiku" toisessa... Kukaan tuskin pitäisi kummallisena, jos joku kertoisi viettävänsä noin aikaa siskonsa/kälynsä kanssa...? Miten se eroaa jos äiti kysyseessä...?:)



Mutta muista ap, että pidät huolen siitä että PYSTYT olemaan myös yksin...! Jos esim. miehesi reissussa, niin että pystyisit asumaan ilman ongelmia vaikkapa viikon yksinäsi/lasten kanssa.

Jos " pelkäät yksinäisyyttä" , niin hakeudu hoitoon, sillä osa ihmisistä ei osaa olla päivää ihan yksikseen kotona, ilman puhelinta ymv. ja se vaatii hoitoa...;) Jokaisen tulee viihtyä myös yksikseen, ja pidemmän aikaa kun tunti pari...!

just...

entäs sitten noissa lämpimimmissä maissa?? Esim Espanjassa on sitten kaikki epäkypsiä ja pikkukakaroita kun asuvat kolmekin sukupolvea samassa taloudessa??

Etäiset välit kertoo vain ja ainoastaan ei hyvistä väleistä!! Ei aikuismaisuudesta!

Olen täysin päinvastaista mieltä jonkun edellä kirjoittaneen kanssa, että sellainen, jolla ei ole läheiset välitä vanhempiensa kanssa, olisi aikuinen. Minusta hänellä on jotain vialla. Suomessa kyllä usein käy niin että menee välit poikki. Monissa muissa Euroopan maissa pidetään paljon yhteyttä vanhempiin ja lähisukuunkin (sedät ja tädit ym.)



Ap:lle sanoisin, että ole onnellinen, että sinulla on ystävyys äitisi kanssa ja voit viettää aikaa hänen kanssaan. Vanhempamme eivät ole pysyvästi luonamme, miksei sitten nauttisi siitä ajasta yhdessä kun voi. Asun itse ulkomaila, muutaman tuhannen kilometrin päässä äidistäni, joten emme näe usein, mutta pidämme muuten yhteyttä. Ja välillä mietin, että näemme niin harvoin, että pitäiskö muuttaa vähänksi aikaa taas Suomeen...

Toivottavasti samanalainen suhde sulla ja lapsillasi!

äläkä välitä mitä kaverisi sanovat tai ajattelevat.

Ja pystyn kyllä olemaan ihan yksinkin kotona, mutta ei joka päivä jaksa yksinkään kotona kököttää :) Äitini kanssa voidaan puhua kaikista asioista. Isäni on reissuhommissa ja on äidillenkikin seuraa kun olemme siellä käymässä. :)

Oo säkin ap ylpee suhteestas äitiin ja kato tästä lähtien kieroon niitä kamujas :)

Elämän kiviset polut ovat vieneet viereltäni niin monta läheistä ja tuttua, että haluankin pitää läheiset välit äitiini. Joskus se tuntuu vaan niin erilaiselta kuin muilla. Joskus myös kyseenalaistan itsenäisyyttäni, mutta viihdyn myös itsekseni...



Olishan se elämä aika kamalaa ilman äitiä, mutta yhtä kamalaa se olisi jos menettäisin parhaat ystäväni, joita kuitenkin muutamia on.