Kirjat ja mielikuvitusko " pilanneet" kyvyn nauttia tavallisesta elämästä?

Minä elän usein mielikuvituksellisissa paikoissa, mm roolipelien kautta tai juuri kirjoja lukien, elokuvia katsellen.



Usein kuvittelen itselleni tapahtuvan mitä suurempia seikkailuita, ja olen yrittänyt niihin ajautuakin (nuorempana).

Tosi on tarua ihmeellisempää, mutta se ei tunnu siltä.

Täytyy vain jatkaa matkustelua fantasiamaailmaan välineiden kautta.

Ja valitettavasti neljä lasta ovat aiheuttaneet sen että on vaikea paeta sinne mielikuvitusmaailmaan, joku on koko ajan repimässä takas. Siksipä mulla onkin nykyään vähän taipumusta masentua tai saada hepuleita :(

Tuntuu pahalta kun ei voi olla siellä missä olis onnellinen. Olenhan minä tietysti onnellinen lapsistakin, mutta tarvitsisin riittävästi " lomaa" heistä että voisin heittäytyä täysillä omiin yksityisiin maailmoihini :)

joiden mukaan meidän tulisi joka päivä kokea suuria seikkailuja ja parisuhteen tulisi päivittäin olla ruusuja, mansikoita ja shampanjaa.

Ei ihme, että nykyihmiset ovat ihan pihalla siitä, mitä arki todellisuudessa on, kun media pyrkii näyttämään siitä liian ruusuista kuvaa.

Aiheesta oli tehty muutama vuosi sitten jokin tutkimuskin, jonka mukaan nuoret aikuiset eivät osaa erottaa median luomaa kuvaa arjesta ja normaalia elämää ja he pettyvät ja masentuvat omaan elämäänsä, joka ei olekaan samanlaista kuin iltapäivälehtien julkimoilla.

Minä olen myös aina lukenut paljon ja elänyt mielikuvitusmaailmassa. Itsellenikin arki on muuttunut elämäksi vasta, kun annoin itselleni luvan aikuistua. Nykyään nuoruuden ihannointi syö sekä lapsuutta että aikuisuutta niin paljon, ettei meille anneta ' lupaa' vain viihtyä normaalissa elämässä, vaan meidän pitäisi elää kolkyt ja risat elämää eläkkeelle jäämiseen asti.



Yrittäkää tietoisesti hakea onnea myös arjesta, uskokaa pois, se palkitsee.

Niin että ei se ainakaan siitä johdu. Mutta mua kannustettin kotona keskittymään vaan kouluun ja harrastuksiin ja kirjoihin, eikä vietetty mitään arkielämää yhessä.



t. toinen aikaisemmin vastanneista

Riittää kun lukee iltapäivälehtien lööppejä. Harmi, etten yhtään muista tutkimuksen nimeä tai tekijöitä, voisi ehkä löytää siitä jotain googlettamalla.

Vierailija:

Niin että ei se ainakaan siitä johdu. Mutta mua kannustettin kotona keskittymään vaan kouluun ja harrastuksiin ja kirjoihin, eikä vietetty mitään arkielämää yhessä.

t. toinen aikaisemmin vastanneista

Tässä puhuvat nyt ihmiset, jotka LUKEVAT paljon KIRJALLISUUTTA ja joilla on LUOVUUTTA ja MIELIKUVITUSTA.



Sama juttu toisinaan täällä, sci-fi ja muu kirjallisuus tarjoavat reaalielämää paljon kiinnostavampia maailmoja. Mutta toisaalta, eipä ole koskaan tylsää, koska voi upota omaan mielikuvitusmaailmaansa niin halutessaan. Minua ei häiritse edes meteli tms, jos haluan olla ajatuksissani.

Kirjallisuutta ja luovuutta huutamalla vai?

Oletteko te jotenkin aina olleet tyytymättömiä elämäänne? Vai miten voitte edes päästää itsenne sellaiseen " puoliksi arki, puoliksi mielikuvitusmaailma" -tilaan?

Vierailija:

Kirjallisuutta ja luovuutta huutamalla vai?

Luova ihminen olisi ehkä keksinyt muun tavan korostaa itseään ja tekstiään kuin huutamisen.

Nelonen lukee kirjallisuutta ja on luonut omasta mielikuvituksestaan itselleen ammatinkin. Olisi aika pelottava ajatus, että kirjallisuus pilaisi jonkun elämän muuttamalla lukijan tavan kokea oman elämänsä. Kirjallisuudella, kuten muullakin taiteella, on pikemminkin tehtävänä tuoda ihmisten elämään lisää sisältöä kuin pilata se viemällä maku arjesta.

Vierailija:

Luova ihminen olisi ehkä keksinyt muun tavan korostaa itseään ja tekstiään kuin huutamisen.

Nelonen lukee kirjallisuutta ja on luonut omasta mielikuvituksestaan itselleen ammatinkin. Olisi aika pelottava ajatus, että kirjallisuus pilaisi jonkun elämän muuttamalla lukijan tavan kokea oman elämänsä. Kirjallisuudella, kuten muullakin taiteella, on pikemminkin tehtävänä tuoda ihmisten elämään lisää sisältöä kuin pilata se viemällä maku arjesta.

ta ei kiinnostaisi. Onko etunimesi muuten Virpi

Mun mielestä elämä ei ole pilalla, jos nauttii mielikuvituselämästään.

Vierailija:

Olen lukenut pienestä pitäen paljon, samaistunut voimakkaasti roolihahmoihin, keksinyt toinen toistaan hullumpia mielikuvitustarinoita elämääni piristämään.

...

Sitten olen hakenut jännitystä elämääni " huonoista kavereista" (joihin suhtauduin kuin kirjoihin, katselin sivusta mutten osallistunut mihinkään; imppaus, narkkaus, dokailu, pahoinpitelyt, varastelut....), nyt isompana renttumiehistä... Edelleen kyky kestää tavallista arkea on surkea!!! Lapsen myötä elämään tuli sisältöä, mutta edelleen kaipaan... jotain... Olenko ainoa?

Kirjat ja mielikuvitus eivät vie ihmistä tekemään tuollaisia. =)))

että kirjat ja mielikuvitus ovat " pilanneet" kyvyn nauttia tavallisesta elämästä. Tästä syystä käytin kysymysmerkkiä. Vai onko kyse levottomasta sielusta, tai adrenaliinin ylituotannosta, vai mistä? Halusinpa vain kuulla muiden mielipiteitä...

Vierailija:

...

Kirjat ja mielikuvitus eivät vie ihmistä tekemään tuollaisia. =)))

öö... tekemään mitä? Hakemaan jännitystä tosielämästä? Miten voit olla niin varma? ;) ap