Onpa huono tunnelma tänään.

Onpas taas vihamielinen tunnelma täällä... Äiti-ihminen ei saisi olla kiinnostunut miesten katseista tai harmitella näiden katseiden puutosta kun kulkee lapsen kanssa, silloin on pinnallinen eikä kypsä äidiksi. Tai ainakin täällä tänään ammutaan heti alas.



Ei saisi olla haluamatta lapsia yleensä, pitää haluta ja saada lapsia ja haluta synnyttää niitä, ja pitää haluta imettää niitä rinnat pitkällä ja vatsanahka lerppuen (tästäkään ei saisi tuntea haikeutta, sillä KYLLÄ ELÄMÄSSÄ ON MUUTAKIN KUIN ULKONÄKÖ, oletkohan nyt ihan sopiva äidiksi kun ulkonäköäsi murehdit).



Ei saisi olla huolissaan päiväkotien ruokavaliosta, sillä se on naurettavaa hysteeristä vouhotusta, (meillä lapset ovat kyllä ihan hyvin kasvaneet kun saavat -hui- jacky-makupalaa).



Tuntuu taas, että yksi ja ainoa hyväksytty äidin malli täällä on sellainen joku rempsakka, maanläheinen ja maalaisjärkinen mamma, joka huoleti syöttää lapsensa tukeviksi sillä ruualla mitä eteen tulee, lapset ovat muutenkin elämän suola ja muusta viis. Eteenpäin painetaan arjen ilojen voimalla, ja entinen elämä ennen lapsia on kaukaista muistoa vain, sieltä ei tarvitse enää mitään haikailla.



Missä on suvaitsevaisuus, valinnanvapaus, vaihtelu? Ei kai me oikeassa elämässä kuitenkaan olla tuollaisia, ehkä täällä anonyymisti tulee oltua niin kärkevä??!!