Miksi vanhemmat kieltävät, mutta kun lapsi ei tottele, eivät sitten tee asialle mitään?!?

Oikein säälittää eräs tuttu pikkupoika. Hänen äitinsä jatkuvasti pihalla huutaa ja kieltää, että X älä tee tota, Et ihan varmasti tee X niin, Sä tiedät ettei saa tehdä jne. No lapsihan (3v) tekee. Ja sitten - ei mitään. Äiti antaa mennä vaan, ei rankaise lasta, ei edes ota pois esim sitä lapiota jolla poika juuri heitti vettä toisen lapsen päälle tai sitä ämpäriä mitä kiellettiin ottamasta. Lapsi itsekin on ihan pihalla, että mitä tässä piti tehdä: hän luuli olevansa tuhma ja saavansa rangaistuksen, mutta sen sijaan saakin hiljaisen hyväksynnän. Ja äiti kääntyy pois hyysäämään vauvaa tai (yleisemmin) juttelemaan muiden äitien kanssa. Mitä siis tekee poika? Lisää pahaa, jotta saisi äidin huomion! Pojan isä osaa edes vähän kurinpidon alkeita, ja häntä lapsi totteleekin, mutta kun on äidin kanssa pihalla ei käytöksellä ole mitään rajaa. Onneksi lapsi on luonnostaan mukava, ei ilkeä vaikka onkin - yllätys yllätys - kuriton.



Tätä samaa näkee jatkuvasti kaikkialla. Kielletään, mutta tottelemattomuudesta ei tule mitään seuraamuksia. Luulevatko aikuiset, että lapsi " kärsii" seuraamuksista? (Esim nuhtelusta, tavaran poisottamisesta, tilanteesta poistamisesta, jäähystä jne.) Oikeasti lapsi kärsii epäjohdonmukaisuudesta paljon enemmän!