Kuinka yleistä on, että nainen voi raskauden aikana loistavasti? Ei vaivoja, ei oireita, energiaa riittää...
Onko tällainen odottaja tilastollinen ihme ja poikkeus, vai sujuuko hänen raskautensa niinkuin luonto on tarkoittanut? Pidetäänkö näistä vaivoista niin suurta meteliä, että tuntuu että 99% raskaana olevista niistä kärsii? Vai miten...?
Kommentit (11)
Eikä esikoisen kohdallakaan uskottu, koska " pakkohan" sitä on olla liikkumisvaikeuksia, pahoinvointia, väsymystä, liitoskipuja jne...
Mitään pahoinvointeja tai vaivoja ei ole ollut kummassakaan.
Pientä turvotusta lopussa, mutta ei haitaksi asti.
Mutta niiden oireiden määrä varmaan riippuu lapsen ja äidin koosta, kunnosta, perimästä, ruokavaliosta jne. Esim. lapsi painaa varmasti erilailla 155 senttisen naisen kropassa kuin 182 senttisen, vaikka lyhyempi nainen olisi kuinka hyvässä kunnossa. Toisille vaan tulee enemmän esim. pahoinvointia, ja toisten kipukynnys on matalampi kuin toisten. Musta on ihan järjetöntä sanoa, että joku liioittelee oireitaan tai valittaa niistä turhaan, tai toisinpäin.
Ainoastaan ihan alkuraskaudessa olin ihan tolkuttoman väsynyt, mutta sitä ei kauaa kestänyt. Muutoin oli todella hyvä, energinen ja onnellinen olo. Päivääkään en ollut sairaslomalla ennen äitiyslomaa, kun ei ollut mitäään syytä. Ei ennenaikaisia supistuksia, eikä mitään muitakaan ongelmia.
Ja synnytyskin oli erittäin positiivinen!
Kaiken kaikkiaan kokemuksena todella ihana! Tekisin sen koska tahansa uudestaan:)
ja hehkunut raskauden onnea.
Pahoinvointia ei koskaan.
Täällä kerrotut liitoskivut tuntematon käsite.
Ainut " ongelma" verenpaineen nousu loppuraskaudesta jota en itse tuntenut.
Raskaus ei minulla ole ollut sairaus vaan luonnollinen olotila.
Ps. en vähättele mitenkään toisten kokemia vaikeuksia kaikki olemme yksilöitä ja koemme kropallamme eri tavoin.
Ihana, loistava ja energinen olo ihan vauvan syntymään saakka. Raskaus oli kertakaikkisen ihanaa aikaa=)
ja lopulla jalkojen lievä turvotus. Olen pienikokoinen kiloja tuli 17.liikuin ja ulkoilin paljon. ihaninta oli kun ei enää tarvinnut stressata työasioita,iho ja hiukset olivat hyvässä kunnossa piiitkästä aikaa. pitkään olin toivonut lasta ja olin hyväntuulinen,rauhallinen ja tasapainoinen koko raskauden ajan kun unelma oli vihdoin toteutunut,aiemmin kärsin alakuloisuudesta
Sain tietää raskaudestani vasta viikoilla 18+. Ällistyneenä minulta kyseltiin, että enkö tosiaan tajunnut olevani raskaana, eikö ollut pahoinvointia, selkäsärkyä tms. Ei ollut. Ei yhtikäs mitään.
Ainoastaan menkat puuttuivat ja siihenkin " vaivaan" sain tohtorilta Terolutia...
Ei mainittavaa pahoinvointia, ei liitoskipuja , ei närästystä, ei suonenvetoja, ei selkäsärkyjä, ei niin mitään!
Loppuun asti nukuin yli 12h yöunet yhdellä vessakäynnillä.
Viimeisilläni taapersin päivän helteessä asuntomessuilla, kumartelin mustikoilla toista tuntia ja nukuin teltassa ym.
Synnytyskin meni ihan samalla kaavalla...
Koskaan en ole voinut pahoin.
Koskaan en ole valittanut kipuja (joita on ollutkin tosi vähän)
Närästys on ollut ainoa vaiva.