Lue keskustelun säännöt.
Vaikka haluan olla kotiäiti niin välillä menee hermot!
05.06.2006 |
Tuntuu että parin kuukauden välein pitää huutaa ettei minulla ole omaa elämää ja päivät matelevat ja aina vaan puhutaan miehen töistä -ja hän etenee uralla ja pääsee koulutuksiin jne. Ja sitten taas jaksaa iloisena olla kotona. Koska oikeasti haluan olla kotona, mutta välillä vaan menee tähän hermot kun ajattelee että tätä jatkuu nyt vielä jonkin aikaa. Mieskin haluaisi kuulemma jäädä kotiin, en tiedä pitäisikö sitten vaihtaa vuoroja kun toisaalta luulen ettei hän ymmärrä mitä se sitten on kun ei enää ole työkavereita ja tärkeitä palavereja. Lisäksi koti-isän on vaikeampi saada kavereita, äitikavereita on kuitenkin kerhot ja puistot täynnä.
Kommentit (2)
ainakin minä kyllästyin!
eli oltuani 3vuotta kotiäitinä,sain tarpeekseni.
hankin uuden työpaikan jossa tykkäsin olla heti alusta asti,
mutta kun siellä kävin miltei 3 vuotta, oli mitta täysi!
kiirettä vaan joka päivä, kotona odotti liuta kotitöitä ja kukahan niitä olis jaksanut tehdä rankan ja kiireisen työpäivän jälkeen...
jäin taas kotiäidiksi ja nyt olo mitä mahtavin,
mutta kuinkahan kauan??!! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotona oleminen vaatii isältä paljon enemmän, kun paikat ovat vain täynnä äitejä. Kyllä se joiltain äideiltäkin vaati paljon. Kuten minulta. Minä olin 4,5 v kotona ja se riitti. Olen ollut tämän jälkeen töissä jo 1,5 vuotta ja vieläkin töihin meno maistuu erittäin hyvin.