Ei helevetti noita Indigo - lapsi juttuja. Posketonta huuhaata.
Miten jotkut kertakaikkiaan hurahtavat noihin vanha sielu juttuihin.
Kommentit (11)
Lapsia käy kyllä hiukkasen sääliksi.
Olen nimittäin uskonut henkimaailman asioihin koko elämäni, enkä ole enää mikään pikkutyttö. Tämä ei ole minulle pelkkä usko, vaan tieto, joka minulla on aina ollut. Ja mikä parasta, olen valtavan onnellinen, enkä vähiten visualisoinnin takia. Kaikkea hyvää teidän elämäänne.
Toisille taas todellisuutta. Minä taas en ymmärrä miten jotkut voi pitää sellaista huuhaana joka on päivänselvä asia?
tietenkin jalat maassa pysyen niin, ettei kaikki tapaamiset menis silkaks meditaatioksi ;-)
vielä en ole löytänyt sellaista ystävää...
Perusta vaikka postituslista? Missä päin Suomea muuten majailet?
Minäki kaipaan ystävää, joka ymmärtäis näitä juttuja. Minä asun Pohjois-Pohjanmaalla.
Pääsettekö koneelle vaikka klo 10? Voitais sopia asioista. Nyt on pakko lähtä nukkumaan...
Erottuu joukosta... Ja nostellaan, että kaikki halukkaat löytäis ketjun.
Vaikka olenkin jo hurahtamisestani parantunut, niin kyllä mulle siitä ajasta jäi mieleen muutama melko kummallinen muisto. Tein esimerkiksi sellaisen visualisointikartan talosta jonka haluaisin ja seuraavalla viikolla saatiin tietää aivan ihanasta (silloisen maun mukaan =) talosta joka oli aivan poskettoman halpa kaiken muun hyvän lisäksi. Olin mm. laittanut visualisoinnin eli " aarrekartan" kuvitukseksi ihan huvikseni lupiineja ja koko tontti oli niitä pullollaan. Ja monta muutakin aivan uskomatonta yhteensattumaa siinä kartassa oli todellisuuden kanssa. Ostettiin se talo ja elettiin siinä monta vuotta, ihana oli, mutta pieneksi jäi. En ole ikinä enää uskaltanut tehdä kartta samalla innolla, se oli jotenkin niin spooky kokemus.