Lue keskustelun säännöt.
Muita, joita ajatuskin edellisestä työpaikasta PUISTATTAA?
20.01.2006 |
Minua puistattaa. Olin epämääräisen ahdistunut koko viime vuoden ollessani edellisessä työpaikassa, ja nyt työpaikan vaihdon myötä olen tajunnut, miten PASKA PAIKKA edellinen mesta olikaan! Siis ihan kylmät väreet menee, kun ajattelen entistä pomoani ja paikan ilmapiiriä. Kaikki kulminoitui siihen, kun näin entisen työkaverini sattumalta ja vaihdoimme pari sanaa. Helvetti, miten onnellinen olenkaan kun pääsin sieltä pois!
Näihin työtovereihin törmääminen on ikävä muisto, jota valitettavasti en voi välttää kun samassa kaupungissa ollaan.. mutta pieni paha siihen nähden että pääsin pois! Ja kyseessä on naisvaltainen työyhteisö.
Kommentit (7)
Ei tarvi mennä enää siihen työhön...
Pomokin jää eläkkeelle 10 vuoden päästä.
Eli pitäisi kai n. 5 tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tahtomattani korkeassa asemassa työpaikallani ja jouduin hoitelemaan kaikenlaisia ikäviä juttuja. Olin jatkuvasti ahdistunut ja itkin usein kotona. Jätettyäni kys. työn ja työpaikan elämäni on muuttunut PALJON valoisammaksi. Tiesin sen tosin jo siellä edellisellä työpaikallani. Nyt nautin työstäni, vaikka olen yhä aivan samalla alalla (mutten johtotehtävissä)!
mutta pianhan saan ilmoittaa pomolle, että raskaana ollaan ja takuu varma juttu on etten kolmeen vuoteen nokkaani sinne takaisin pistä. Asiakkaana voin piruuttani käydä muutaman kerran. Piste !!!!!!!
Tai ei edellinen, mutta muutaman vuoden takainen työpaikka. Siellä oli eräs helvetillinen työntekijä, jonka vuoksi olin koko ajan ihan hermoraunio.
Nykyisessä työssä en vähästä nurise, on sen verran parempi paikka kuin edellinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli aivan kamala. Pomolla ei ollut minkäänlaisia esimiestaitoja ja käytännön työssäkin aivan taitamaton. Koko työpaikan ilmapiiri oli todella kireä ja epämiellyttävä tästä henkilöstä johtuen. Olinkin loppuraskaudessa sairaslomalla tämän ihmisen vuoksi. Voin henkisesti niin huonosti kun pelkästään ajattelin pomoani. Kunpa ei koskaan tarvitsisi häntä enää nähdä, mutta kyllä se päivä koittaa, on niin pieni kaupunki. Eläkeikään hänellä 4 vuotta aikaa. Päätin, että sinne en palaa. Mieluummin vaikka huonommin palkattuun työhön, jossa työilmapiiri on kunnossa. Ei sellaista kiusausta ja ilkeilyä ja nakittamista tarvitse sietää. Huh, kun puistattaa ajatuskin tästä työpaikasta. Ylemmät esimiehetkin tietävät tilanteen, mutta firmassa on vallalla tapa, että asiat painetaan villaisella ja koitetaan vain kestää. Muakin lohdutettiin, että nythän sä pääset äitiyslomalle huilaamaan.Jotain puhutteluakin koitettiin pomolleni pitää, mutta vaikutus kesti vajaan viikon, sitten taas entinen meno valloillaan. Työterveyshuolto ja työsuojelupiiri tietoisia asiasta, mutta melko voimattomia. Työterveyshuolto kehotti ottamaan saikkua (saadaan olla omalla ilmoituksella 5pv.) aina välillä, että jaksaa. Onpa kannattavaa firmalle. Näin sitten tehtiin, ja pomo ihmetteli, miten jo maanantaina voi tietää, että vatsatauti kestää perjantaihin saakka...
mulla vaan paluu edessä entiseen vanhempainloman loppuessa, hirvitää jo...