Lue keskustelun säännöt.
Miksi en osaa asettua paikoilleni?!
19.01.2006 |
Viime vuonna piti muuttaa kahdesti ja sitä ennen ollaan useampana vuonna muutettu joka vuosi. Välillä töitten takia (ja huvin vuoksi) paikkakunnalta toiselle, välillä muuten vaan samalla paikkakunnalla vaikkapa asunnosta toiseen, ihan vaan paremman taikka erilaisen toivossa. Nyt asutaan jo kolmannessa maassa.
Sovittiin miehen kanssa oikein helpottuneina, että tänä vuonna ei sitten muuteta! Ihanaa, kun ei tarvitse pakata ja purkaa ja taas pakata ja purkaa jne. No nyt ei ole vielä edes tammikuu ohi, ja minä jo haaveilen muutosta! Tämä asunto on kerrassaan kiva, ei mitään vikaa. Valittiin oikein sillä silmällä, että tähän voisi koettaa saada lapsenkin. Ollaan juuri ehditty asettua tähän mukavasti, saada taulutkin seinille, opittu lähialueen kadut ja kaupat sun muut... Pitäisi siis olla kaikki hyvin, ja minulla taas vaan sellainen olo, että no johan tämä paikka taas jo nähtiin - minnekäs sitten seuraavaksi? Aargh!
Mies on juuri syksyllä asettunut uuteen työhönkin ja puhunut nyt siihen malliin, että tässä hän nyt viihtyy ja voisi olla vaikka kuinka kauan... Itselläni loppui vuoden vaihteessa pätkätyön pätkä, enkä ollenkaan uskalla ajatella, että edes hakisin mitään muuta kuin korkeintaan syksyyn saakka kestävää tältä paikkakunnalta, kun " eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka taas muutettaisi..."
Onko kohtalotovereita? Kasvaako tällaisesta joskus itsestään, vai olenko tuomittu kulkuriksi?
Kommentit (2)
Minulla oli oikein onnellinen ja tavallinen lapsuus turvallisessa kodissa, kivalla pienellä paikkakunnalla. Tykkään käydä siellä päin edelleen ja tavallaan tunnen kuuluvani sinne, mutta kuitenkaan en tahtoisi enää asua siellä. Vanhempani ovat ihania ihmisiä (joskin joskus vähän ärsyttäviä), muissakaan ihmissuhteissa ei ole ollut mitään tavallisuudesta poikkeavia ongelmia. En siis tajua, mitä kohdattavaa minulla oikein on.
Sukujuurenikin ovat oikeastaan kaikkialta muualta ympäri Suomea (Savosta, Oulusta, Hämeestä, Helsingistä), kuin Karjalasta...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tuomittu kulkuriksi. Ellet käsittele menneisyyttäsi.
En tiedä, mitä menneisyydessäsi on tapahtunut, kun olet noin levoton. Jos käsi sydämellä sanot, että ei mitään, niin sitten kysyn yhden asia sinulta: oletko karjalaista sukujuurta.
Epävirallisten tilastojen mukaan evakkojen lapsille on jäänyt sama vaihe päälle. Hyvin suuri osa (meistä) ulkomailla asuvista on evakkosukupolven jälkeläisiä.