Lue keskustelun säännöt.
Ainako minun pitää huolehtia muista? :(
18.02.2006 |
Onko muita, jotka ovat koko tuttavapiirin huoltenkantajia? Itselläni on kaikki tällä hetkellä mallillaan elämässä, mutta hankala siitä on nauttia, kun kaikki muut kaatavat huolensa minun niskaani...
Veljelläni on meneillään avioero, mistä syystä sekä veli että vaimo soittelevat minulle vuoron perään ja haukkuvat toisiaan. Veli useimmiten humalassa, ja niissä puheluissa menee sitten hetki jos toinenkin. En ymmärrä, miten kaksi niin mukavaa ihmistä on nyt muuttunut tuollaisiksi riitapukareiksi. Ja minunhan ne välit pitää tietysti sovitella ja selitellä vuoroin kummallekin toisen tekemisiä.
Hyvällä ystävälläni on vakava masennus, häntä yritän pitää elämässä kiinni, mm. siivoan ja käyn kaupassa, kun hän ei itse jaksa. Hänen ongelmiaan vatvotaan aina tuntitolkulla.
Kaiken tämän päälle olen tuki ja olkapää vielä aika monelle muullekin ihmiselle. Alkaa oma jaksaminen jo loppua!
Kommentit (5)
Eikä kukaan kysy, mitä _minulle_ kuuluu. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös suojelemaan itseäni. Pistän välillä puhelimen äänettömälle ja muutenkin aivot narikkaan. En ota vastaan mitään viestintää ulkopuolelta kodin. Olen vaan mieheni ja lasteni seurassa. Hiljenee ihanasti ja kohta taas jaksaa.
Mulle sanoi kerran yksi luonneanalyysin tekijä että mä olen just sellaista tyyppiä jos muut oikein imee itseensä voimaa - jos mä vaan annan sen tapahtua. Ja sitten uuvun itse. Että pitäis kuvitella sellainen kelmu mun ja maailman väliin toisinaan. Mun oman jaksamisen suojaksi. Kelmun suojasta voi katsella maailman menoa, mutta mua ei häiritse mikään, jos en tahdo.
syvään masennukseen silloin kyllä karsiutui jyvät akanoista kun apua tarvittiinkin täällä toisessa päässä. Nyt osaan suojautua paremmin.
Esimerkiksi jos tuo masentunut ystäväni soittaa, niin pelkään, että hän on kotona pilleripurkki kädessään yrittämässä itsemurhaa... Näinkin on ollut.
-ap
minulla äiti käytöshäiriöinen, yksi veli alkoholisti, toinen masiksessa, mun oma tytär oireilee syömisien kanssa - välillä tuntuu että olenko minä syypää tähän kaikkeen kun tän kaiken saan myös kantaa... tukien, kuunnellen, kestäen...