kumpi parempi, vai joku kolmas keino? syömisestä...

Jos hän edes söisi sitten lisukkeita, salaattia, perunaa, riisiä jos ei muuten pääruoasta tykkää? Mutta ei tietenkään jälkiruokaa, jos ei ole suolaista ruokaa syönyt. Jos hän ei kertakaikkiaan suostu syömään mitään, niin sanoisin että älä sitten syö, mutta ei se ole mikään syy sille että pääsisi pöydästä aiemmin kuin muut. Istukoon pöydässä hiljaa syömättä. Ja välipalaa ei tietenkään tipu, seuraavalla aterialla taas syödään.



Tuon ikäinen ymmärtää kiukutella ruoasta jos siihen annetaan mahdollisuus. Ja toisaalta moni tuon ikäinen alkaa jo laihduttaa = pidä silmällä, että lapsi jotain syö! Selitys siitä, että ruoka on pahaa, tuntuu oudolta, koska vaikka makuaistimme muuttuu kokoajan, muutos tapahtuu hitaasti. Ei voi käydä niin että sinun tekemäsi tutut ruoat, joita hän on vuosia aiemmin syönyt, että ne yhtäkkiä kaikki maistuisivat pahalta! Kyllä siinä on jotain muuta taustalla. Tarjoa aina välillä tietoisesti sellaisia ruokia joita hän tykkää syödä. Ja ehkä hammaslääkärissäkin kannattaisi käydä?

eilen makaroonilaatikko, tänään perunakeitto... ja hampaat on kunnossa ja syö koulussa kyllä, mut mun kanssa kinaa aina ruuasta ja nykyään kaikesta. eikä kyllä laihdutakaan, ei ole siitä kiinni... ehkä mä vaan olen tyhmä äiti enkä osaa laittaa ruokaa eikä mitään muutakaan :(

eikä herkkuja välissä

Tiukka linja vaan, että tulee loppu nirsoilulle.



Jos ei kyseinen ruoka mene alas, niin pöydästä pois ja seuraavalla ruualla samaa ruokaa taas eteen. Ja mitään välipaloja ei anneta.



Ei lapsi nälkään kuole, jos ruokaa sille monta kertaa päivässä tarjotaan. On oma häpee jos ei syö.

Musta olis kyllä parempi pitää pöydässä, jos ei kelpaa niin istukoon hiljaa ja syömättä sitten. Kaikkea pitää syödä ainakin vähän, pääruokaa, lisukkeita tms. Ei kannata antaa syödä vaan esim. lisukkeita. Ja ehkä kannattais jättää vaikka iltapalakin väliin jos pääruoka ei kelpaa. Kyllähän lapset voikkua tykkää syödä vaikka kuinka paljon.



Älä kehtaa edes täällä sanoa, että olet tyhmä ja huono.

keskustelimme lapsen kanssa taas kerran vakavasti kiukuttelusta ja otin tarrakirjat itselleni kunnes osaa vastata kauniimmin, ei tiuski eikä sano ilkeästi... ja ylläri.

keitto meni ja lisää halusi ja päälle vielä hapankorppua ja appelsiini...

hmm. ja anteeksipyyntö tuli vielä, jolloin annoin tarrakirjat takaisin.

tilanne ohi tältä päivältä. iltapalalla ei ikinä ongelmia, vain lämmin ruoka tökkii...



ap