Lue keskustelun säännöt.
Onko teilla kenellakaan kaveria, jonka kasvatusperiaatteista ja -menetelmista teille tulee niin paha mieli ja lapsia saali, etta
18.02.2006 |
teillä on vaikeuksia tulla jo kaverinne kanssa toimeen (vaikkette siis edes puhuisi asiasta mitään)?
Miten olette ratkaisseet tilanteen?
Itselläni on yksi tosi hyvä kaveri, joka mielestäni on ja on aina ollut kohtuuttoman julma lapsiaan kohtaan. Lapset reagoivat jonkun verran, huomautuksia on tullut jo neuvolasta, nyt myös koulusta. Heillä on mitä " opetuskirjamaisimmat" tavat reagoida liian ankaraan kasvatukseen.
Yksi lapsista saa intensiivista terapiaa ja terapeutti on huolissaan, koska vanhemmat eivät pidä terapiaa tärkeänä - tai siis jotenkin ajattelevat, että kunhan se siellä käy, niin fiksatkoon ammatti-ihminen lapsen kuntoon.
Surettaa hirveästi, mutta tuskin voin mitään tehdä. Tilanne on minusta ahdistava ja ristin aina käteni, että lapset selviävät mahdollisimman vähin vaurioin.
Lapsia ei siis lyödä eikä tehdä mitään niin vakavia juttuja, että sijoituksista tms voisi puhua. Perhe on yhteistyössä sosiaaliviranomaisten kanssa jonkin verran, juuri ja varsinkin tämän yhden lapsen voimakkaamman reagoinnin takia. Äiti on kertonut minulle monia asioita, mitä tuskin koskaan on näille ns asiantuntijoille paljastanut (siis lasten hoidosta vauva-aikana jne).
Kommentit (30)
Tämän ei tarvitse aina olla äiti. Läheinen ystäväkin voi auttaa parempaan tulevaisuuteen. Pyydä lasta teille usein kylään, vaikkapa yökylään. Olisikohan siitä apua? Lapsi näkisi mallia toisenlaisesta elämästä edes hetkittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käytännön toteuttaminen on vaikeaa ellei liki mahdotonta. Yökylä tuskin onnistuisi (en usko, että äidin mielestä se olisi kovin hyvä asia), mutta jonkun muunlainen yhteydenpito sen sijaan on ollut usein mielessä (esim vaikka veisin yhden lapsista elokuviin tai ostoksille - siis lähinnä näyteikkunaostoksille).
Äiti ei ole hirviö, vaan haluaa huolehtia, mutta käytännön toteutus kylmii usein.
Molemmat ovat lastensa hiuksissa kiinni koko ajan. Olen tästä heidän kanssa keskustellutkin, mutta eipä tainnut auttaa. :(
En voi ummistaa silmiäni jos näkisin kaveripiirissäni tollasta. Enkä varsinkaan olisi kaveri. Mutta kaikki ei ole samanlaisia " suoraan puhujia" kun mä,ja ymmärrän että tilanne voi olla hankala. Ei kannata jättää kuitenkaan asiaa ja ummistaa silmiään
On kyllä kumma, jos tuollaiseen ei pystytä viranomaisten taholta jo jossakin järeämmässä muodossa puuttumaan! (enkä tarkoita nyt välttämättä huostaanottoa, kuin korkeintaan väliaikaista) Jos noin moni viranomainen on huolissaan perheen tilanteesta luulisi jo olevan joitakin mahdollisuuksia tilanteen perinpohjaiseen selvittämiseen ja lasten voinnin kartoittamiseen.
Mielenkiinnosta kysyn vain, onko ap:llä tietoa perheen äidin/isän omasta lapsuudesta ja kasvatuksesta? Ihmetyttää vain, mistä tuollainen kuvailemasi kylmä ja epäterve käytös lapsia kohtaan johtuu?
Lisään vielä, että koska olet tietoinen perheen tilanteesta, niin mielestäni sinulla on velvollisuus tehdä edes vähin lasten hyväksi. Eli viedä asia eteenpäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä kumma, jos tuollaiseen ei pystytä viranomaisten taholta jo jossakin järeämmässä muodossa puuttumaan! (enkä tarkoita nyt välttämättä huostaanottoa, kuin korkeintaan väliaikaista) Jos noin moni viranomainen on huolissaan perheen tilanteesta luulisi jo olevan joitakin mahdollisuuksia tilanteen perinpohjaiseen selvittämiseen ja lasten voinnin kartoittamiseen.
Mielenkiinnosta kysyn vain, onko ap:llä tietoa perheen äidin/isän omasta lapsuudesta ja kasvatuksesta? Ihmetyttää vain, mistä tuollainen kuvailemasi kylmä ja epäterve käytös lapsia kohtaan johtuu?
Lisään vielä, että koska olet tietoinen perheen tilanteesta, niin mielestäni sinulla on velvollisuus tehdä edes vähin lasten hyväksi. Eli viedä asia eteenpäin!
eikä siinä ole erityistä hurraamista. Yksikään isovanhemmista ei ole kovin arvostelukykyinen (alkoholismia, lääkeriippuvuutta, mielenterveysongelmia, turvattomuutta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin homma on " hanskassa" . Lapsilla on katto päänsä päällä ja vaatteita, mutta kukaanhan ei voi pakottaa kohtelemaan omaa lasta vielä sen lisäksi rakkaudellisesti.
...syytetään lähinnä äitiä. Lapsilla lienee isäkin.
Terveisin, varmastikin samanlainen huono äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Vanhemmat ovat saaneet myös yhteydenottoja lasten koulusta, jossa opettajat ovat mm. olleet huolissaan siitä, saavatko lapset riittävästi ruokaa. He ovat siis jossain määrin, jos ei nyt silmätikkuina, mutta saaneet " virallisilta tahoilta" palautetta. Ja niin, että nämä tahot eivät toisistaan tiedä.
meidän perhe on saanut virallisilta tahoilta kyselyjä, että saako lapset ruokaa. Ja kyllä saavat, ruoka-aikoina sen verran kun jaksavat syödä. Ja ruoka-ajat on ihan säännölliset, aamupala, lounas, välipala, päivällinen (ja iltapala, jos päivällinen ei veny myöhäiselle)
Minkäs minä lasteni aineenvaihdunnalle teen? Kun itsekin olen alipainoinen ja mieheni myös... ei vaan sovita käyrille.
Vierailija:
niin päätä huumaavaa, että joskus kyläilyt ovat hädin tuskin sietokyvyn rajoissa.
Jos siis olette meillä kylässä vielä kun lastennukkumaanmenoaika lähestyy
T:41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Joskus olen vähän ilkeämielisestikin ajatellut, että ovatko lapset siksi lyhyitä, koska eivät saa riittävästi rakkautta. Se nimittäin voi olla yksi syy - tosin vaikeasti todennettavissa.
.
Pitköhän tossa lukea että ovatko siksi lyhyitä koska eivät saa riittävästi RUOKAA, ei kai sitä rakkaudella kuitenkaan pituutta kasveta?
Ja sitten varsinaiseen aiheeseen: Meillä on myös yksi tuttavaperhe jonka toimintaa tekee pahaa katsoa. Lapsiin ei oikein jakseta paneutua. Hiuksia ei leikata, vaatteita ei osteta vaikka varaa olisi vaikka kuinka, 1,5 v. syö vieläkin ainoastaan 5-6 kk ikäisille tarkoitettuja purkkiruokia ja juo korviketta ja on ihan mielettömän laiha jne. Vanhemmat ovat luultavasti myös toisiinsa ihan kyllästyneitä, eivät koskaan edes hymyile toisilleen kun heitä tapaamme. Lapsia käy sääliksi, mutta minkäs teet?
Vierailija:
meidän perhe on saanut virallisilta tahoilta kyselyjä, että saako lapset ruokaa. Ja kyllä saavat, ruoka-aikoina sen verran kun jaksavat syödä.
On eri asia olla hoikka luonnostaan, kuin että vanhemmat rajoittavat jo alipainoisten lasten syömistä. Tiedän kyllä, että joissakin kouluissa mielellään kerrotaan valtavia lööpin kokoisia uutisia siitä, miten vanhemmat järjestään nälkiinnyttävät lapsensa viikonloppuina, kun maanantaisin menee aina eniten ruokaa. En usko juttuun ollenkaan. Ehkä maanantaisin kouluruokakin on taas vaihtelua. Taidan minäkin syödä maanantaisin töissä enemmän kuin vaikka perjantaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja säälin heitä hiljaa itsekseni hyvin paljon. Joskus tuntuu siltä, että kaverina oleminen on vaikeaa, koska tunteet ovat niin pinnassa lasten puolesta.
Vierailija:
...syytetään lähinnä äitiä. Lapsilla lienee isäkin.Terveisin, varmastikin samanlainen huono äiti
jos et anna heille riittävästi ruokaa (vaikka sen itse tajuat) ja jos vaadit heiltä lähinnä nuhteetonta tottelemista, niin et siinä tapauksessa ole kovin hyvä äiti. Jos sinusta tuntuu, että niin asiat ovat (kuten tässä minun kaveriperheessä), niin voisit ehkä saada jotain tukea äitiyteesi? Yleensähän kaikki vanhemmat haluavat olla hyviä vanhempia, mutta eivät syystä tai toisesta pysty.
en ajattele, että siinäpä onnistuneen kasvastustyön tulos, vaan että milläköhän keinoilla tuo on saatu aikaan... :( Lähes poikkeuksetta älyttömällä lapsen nujertamisella, " siksi, kun minä sanon" -mentaliteetilla ja turhilla rajoituksilla. Onko se sitten saavutus...?
Minusta lapsi on luonnollinen, jos joskus riehutaankin. Toki käytöstapoja opetetaan ja myös paikallaanoloa, mutta täysin pokkuroivat lapset lähinnä säälittää.
Ja ap:n alkuperäiseen kysymykseen vastaus: minun siskoni on kasvatusasioissa täysin eri linjoilla kuin minä. Minusta hän on kohtuuttoman ankara, jos ei kuitenkaan tuossa määrin kuin tuttavasi.
Mä en ole ollenkaan samassa tilanteessa, mutta ymmärrän kyllä miten vaikeaa tuollaiseen tilanteeseen olisi puuttua. Vaikka tiedät varmaan itsekin, että siihen todella olisi syytä puuttua.
Itse asiassa kun ajattelen, niin lähipiirissämme on tapaus, jossa on sama meininki, siellä isommat lapset joutuvat kohtuutomissa määri hoitamaan ja ottamaan vastuuta pienemmistään. Näille vanhemmille ovat kyllä ystäväni sanoneet ihan suoraan mielipiteensä lasten kasvatuksesta. Eihän se suurta muutosta ole saanut aikaan, mutta jotain kuitenkin.
Tuota tuota...sinänsä sun asiasi ei ole (ainakaan nykyisen " jokainen hoitakoon omat asiansa" -menttaliteetin mukaan) puuttua siihen, mutta karhunpalveluksen sinänsä teet koko perheelle jos et edes yritä. Nyt äiti kohtelee lapsiaan pahasti, ja laset kärsivät, mutta kun lapset kasvavat, he tulevat muistamaan äitinsä teot, ja todennäköisesti tämän hylkäämään. Siis jos sulla on yhtään kanttia, niin sano mahdollisimman kauniisti oma mielipiteesi, vetoa vaikka johonkin kirjaan jonka olet lukenut tms.
Meidän aikuisten on ihan turha ihmetellä miksi lapset koulussa sallivat kiusaamisen, jos itse emme pysty edes ystäviemme toimia kommentoimaan.
niin päätä huumaavaa, että joskus kyläilyt ovat hädin tuskin sietokyvyn rajoissa.
Se lisää turvattomuutta ja tunnetta, ettei heitä rakasteta.
Vanhemmat ovat saaneet myös yhteydenottoja lasten koulusta, jossa opettajat ovat mm. olleet huolissaan siitä, saavatko lapset riittävästi ruokaa. He ovat siis jossain määrin, jos ei nyt silmätikkuina, mutta saaneet " virallisilta tahoilta" palautetta. Ja niin, että nämä tahot eivät toisistaan tiedä.
Joskus olen vähän ilkeämielisestikin ajatellut, että ovatko lapset siksi lyhyitä, koska eivät saa riittävästi rakkautta. Se nimittäin voi olla yksi syy - tosin vaikeasti todennettavissa.
Tietysti voin yrittää aina vaivihkaa jotain sanoa, mutta äiti ei ole niin tyhmä ettei huomaisi. Silloin kun lapset olivat pienempiä, olin itse lapseton enkä osannut suhteuttaa sitä, mikä kulloinkin on normaalia ja mikä ei (tarkoitan nyt vaatimuksia lasten kehitystasoon nähden).