Raaskisitko " laittaa" pienet lapsesi viikoksi mummolaan?

Ei järjesty päiviksi muuta hoitoa ja mummula on 300 km päässä. Mieluummin sinne kuin varahoitoon ventovieraaseen paikkaan vieraiden ihmisten hoidettavaksi.

Myös meillä toinen lapsista kotioloissa kovin äidistä riippuvainen, mutta mummolassa ei äitiä edes muisteta!

Minun lapseni oli 5v, kun matkusti mummolaan lentokoneella yksin ja oli siellä viikon ja tuli samalla pelillä takaisin.....Olihan tietty ikävä, mutt sanoisin ett se tekin vain hyvää....Nykyään tämä lapsi on 19v ja hyvin itsenäinen kaikin puolin....

Meillä isovanhemmat on olleet koko ajan tiiviisti elämässä mukana, joten muksuille hoito olisi erittäin tuttu paikka.



Toisaalta meitä yritettiin häätää reissuun jo ensi kesänä (muksut reilu 1 vee) ja vastaus oli ehdoton ei. Saa nähdä missä vaiheessa tuollainen ratkaisu alkaa tuntua itsestään hyvälle.

Viihtyvät mummolassa ja ovat isovanhempien kanssa läheisiä. Luulen jopa, että minä olisin se, jolla olisi isoin ikävä, vaikka tietäisin lasteni saavan tosi hyvää hoitoa. Mutta se on eri asia, viitsisinkö rasittaa isovanhempia niin pitkällä hoitorupeamalla. En varmaankaan.

vajaaksi viikoksi, koska meillä vanhemmilla ei ole vielä talvilomaa. Lapset ovat läheisiä isovanhempien kanssa ja mummolassa odotetaan jo kovasti lapsia sinne. Tämä on taas näitä juttuja, jos sinä et veisi omiasi, älä oleta että muiden pitäisi toimia samoin. Et sinä ole yhtään parempi ihminen sen takia, että nostat itsesi muiden yläpuolelle tällaisissa asiayhteyksissä.

ja on jo sovittu että menee mummolaan viikoksi ensi kesänä. Mummola 400 km päässä joten viedään ja haetaan hänet autolla.

Nyt jo kovasti sekä isovanhemmat että poika kyselee, milloin pääsee mummolaan. ikävähän sitä varmaan tulee mutta kai sen kestää.

Sanomattakin selvää, että välit ei ole oikein läheiset, MUTTA en viikoksi laittaisi noin pieniä lapsia mitä ap:n tuttavalla on hoitoon jos ei olisi pakottavaa tarvetta.



Muutenkin kuullostaa ap:n tekstistä, että lapsia halutaan karaista " isoiksi" ja pärjääväksi vähän väkisin. (samaa tuosta 5-vuotiaan lentsikkaan laittamisesta jne. ja nyt niin itsenäinen aikuinen).. viestistä paistaa. Itsenäiseksi ja pian, mutta millä hinnalla? Maailma on täynnä " itsenäisiä" ja pelokkaita ja turvattomia ja riippuuvuusongelmista kärsiviä lapsia ja aikuisia.

Tällä palstalla suurin osa äideistä on sitä mieltä, että kyllä kunnon hoito/mummola aina kotiolot voittaa..



Ja yleisen keskustelun tasosta päätellen varmasti voittaakin..



Ei ole siis normaalia noin pienten lasten hoitoon (vaikkakin mummolaan) laittaminen kovin hyvä ratkaisu. Minusta on sanomattakin selvää, että jos mummola on noin kaukana niin välit ei voi olla kovin läheiset ja 2-vuotiaan muisti on vielä kovin lyhyt.



Mutta kukin tekee omat ratkaisut.

Ite matkustin usein junalla tätini luo ollessani 6v. Maailma ei ehkä ollut vielä niin täynnä pedofiilejä mitä se on nyt ja muutenkin ehkä terveempi paikka elää, vaikka siitä ei olekkaan kuin 20v.

Muistan kuinka innolla odotin noita reissuja ja kaikki meni aina hyvin.

Ei tullut tästä tytöstä ainakaan mitään reppanaa joka tuntee kasvaneensa liian isoksi liian varhain. Päinvastoin, hyvät eväät elämään kotoani olen saanut ja hyvin olen aina pärjännyt!

Hyvin suloisia ja tasapainoisia lapsia ovat.

Itselläni ei tuollaiseen ole koskaan ollut tarvetta tai mahdollisuuttakaan, mutta enpä sitä vastustaisi, jos esimerkiksi töiden takia pitäisi erilainen hoitojärjestelmä keksiä.

On ajat muuttuneet kun mummot on jo niin vieraantuneet perheestä ettei lapset voi siellä enää olla.



Itse olin pienestä lähtien paljon mummin hoivissa ja silti olin pitkään " äidintyttö" ja muutenkin aika ujo.



Mummi oli ihana!

Vierailija:

On ajat muuttuneet kun mummot on jo niin vieraantuneet perheestä ettei lapset voi siellä enää olla.

Itse olin pienestä lähtien paljon mummin hoivissa ja silti olin pitkään " äidintyttö" ja muutenkin aika ujo.

Mummi oli ihana!

Asuimme ulkomailla ja minä vietin kesät mummolassa, koska hoitopaikkaa ei löytynyt, kuin pienemmille sisaruksille. Muistan, että joskus tuli äitiä ikävä, mutta silloin sai soittaa äidille ja ikävä meni ohi hetkessä. Meitä oli mummolassa aina iso serkkulauma ja aika kului kuin siivillä.

omat vanhempani asuvat helsingissä, joka on 400km päässä meiltä ja minusta on päivän selvä juttu ettei lapsemme ole heidän kanssaan ollenkaan niin läheisiä kun tässä lähellä (n. 15km) asuvien mieheni vanhempien kanssa. välillämme ei siis mitään kitkaa ole, mutta kun harvemmin nähdään niin ei ne välit mitkään ERITTÄIN läheiset ole...

ja miehen vanhemmat tosiaan asuvat niin lähellä ja heitä näämme viikottain, että tuntuisi jotenkin hölmöltä viedä lapset sinne viikoksi ja itse olisin sitten kotona (niinkun tuttavaperheessä juuri tehdään..).

tuon ikäisillä on vielä aikaa " itsenäistyä" , sen takia ei heitä tarvitse välttämättä viedä viikoksi hoitoon...



niin ja matkustin minäkin aikanani linja-autolla mummolaan...mutta se oli silloin kun melkein kaikki mummolat olivat maalla... nykysin on mummoillakin kiire ja ovat moderneja eivätkä varmasti jaksaisi lasten kanssa viikkoa..

Mää kuudun siihen kastiin joka voi jättää yöksi, korkeintaan kahdeksi lapsensa toisille. Käyn muutenkin paljon ilman lapsia kaikenlaisissa kissanristiäisissä, mutta mää en veisi viikoksi.. No isompi jaksaa varmasti ja muistaakin noista vielä aikuisenakin (ehkä) kivoja juttuja, mutta nuoremman vieminen kuulostaa vaan siltä ettei oo nurkissa tiellä.



Ulkomaille en osaisi lähteä ollenkaan ilman lapsia. Joko ne on mukana tai sitten koululaisia..

Harmittaa kun pienten lasten vanhemmat lähtee yksin matkalle. En tiiä mistä toi saa alkunsa. Mutta se on mun mielipide. :(

itse ajattelisin just päin vastoin; eli pienenä lapset ei välttämättä nauti niin ulkomaanmatkoista kuin koululaisena kun ymmärtävät paremmin mitä jäävät paitsi. Itse olen kyllä ottanut lapsen mukaan kahdelle ulkomaanreissulle ja kahdella lyhyellä lomalla (2-3 päivää) lapsi oli mummulassa (tyttö nyt 2,5 vuotta).