Lue keskustelun säännöt.
Paino putosi!
15.08.2008 |
Wau.kesän aikana lähti kiloja 10.2,ja suunta vielä vähän alaspäin.Ihana ostaa uusia vaatteita jotka eivät kiristä ja vielä näyttävätkin hyviltä päällä.Isot rintani eivät juuri pienentyneet.Päinvastoin,tulevat vain paremmin esiin kun rintavarustus ja pötsinseutu eivät olekaan enää yhtä suurta kumparetta.
Mikä syynä? Niinpä,mitäpä ei nainen miehen takia tekisi.
Tapasin ihastukseni viimeksi kesän alussa,jolloin päätin että nyt tai ei koskaan.
Tomaattia.kurkkua,salaattia,ruisleipää jne.Makkarat,einekset pois.Mutta suurin asia:kuulostelin todellakin onko varmasti nälkä,vai syönkö vain syömisen ilosta.Jos oli aivan PAKKO syödä,otin raejuustoa ja tonnikalaa.
Testi edessä kohta puoliin.Huomaako hän ja ennenkaikkea:kiinnostuuko vihdoin ja viimein.Jos ei, taisi se luonne sittenkin olla se tärkein.
Kommentit (6)
ja sitten kun alkuhuuma on latistunut, ihastus on rengastettu ja isäksi saatettu niin voikin taas lihoa palloksi. Näinhän se menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kuin tutustuin mieheeni laihdutin 15 kg. Nyt 7 vuotta myöhemmin painan pari kiloa enemmän kuin tutustuessamme, mutta se johtuu siitä, että olen hurahtanut lihaskuntoharjoitteluun... Jotkut naiset lihovat vakiintuessaan, mutta eivät kaikki. Itse pidän itseni kunnossa siksi, että mulla olisi hyvä olla omassa kropassani, en pelkästään miehen vuoksi.
i]ja sitten kun alkuhuuma on latistunut, ihastus on rengastettu ja isäksi saatettu niin voikin taas lihoa palloksi. Näinhän se menee.
[/quote]
mä painan kilon vähemmän kuin tavatessani mieheni ekaa kertaa 4 vuotta sitten. Välillä tosin painoni nousi yli 30 kg kun teimme muutaman lapsen.
Sitten lihoin kahden raskauden aikana 35 kg, eli painoa oli aika tarkkaan 100 kg. Nyt olen saanut painoni 55 kg tuntumaan. Minun pituudellani (160 cm) on ihan hyvä paino. Vatsakaan ei roiku eivätkä tissit, kiinteät 75B. Eikä ole raskausarpiakaan, Olen tosi tyytyväinen, että olen saanut painoni hallintaan ja kuntoillut kroppani kuntoon.
Turha on siis miesten yleistää naisen ulkonäön vaikutusta.Tai ainakaan yksistään hoikkuutta ja hyvää ulkonäköä.Ja hyvä näin!
Haaveitteni kohde katsoi tavatessamme pitkään muttei sanonut muuttuneesta ulkonäöstäni sanaakaan.Oli,jos mahdollista,vieläkin enemmän seipään niellyt kuin aiemmin.
Loukkaannnuin,mutta myös suomut tipahtivat silmiltäni: olin ihastunut pelkästään miehen ulkoiseen olemukseen,vaikka kellot olivat kilkattaneet jo pienistä yksityiskohdista.En mahtanut olla "se oikea" hänelle,muttei myöskään hän missään nimessä minulle!
Onneksi,ONNEKSI, suhteeseen tuli jonkinlainen väliaika kesän merkeissä.Mitä kaikkea olisikaan muuten ehtinyt tapahtua?
Eikö se kuitenkin olisi suotavampaa, että sinut halutaan ihan itsesi vuoksi eikä pelkän kropan?