Oletko hunajainen hereillä vielä?

kerro eka kirjain nimestä?



vaihteeksi epäluuloinen M

Täällä vaan monet lähtevät leikkiin ja kiusaavat.Laitan sinulle postia, kun kerkeän kauemmin olemaan koneella.Vähän sähköjäniksenä parasta aikaa.Leikkuriin kutsu käy kohta.Kaipaan " keskusteluja" kanssasi.Postisi oli liikuttavaa luettavaa.



M

Eipä sinunkaan kokemus ole niitä helpoimpia asioita ymmärtää.Ja elää se ymmärrys elämänsä loppuun asti.Kovia olet sinäkin kokenut ja kantanut sisälläsi.Aikaisemmin tuosta mitä simulle kirjoitin, en ole kenellekkään voinut sanoa.Tuntui äärettömän helpottavalta se kertoa.Omalle V:lle ei ymmärrettävästi voisi puhua asiasta." Kiltti" kun olen hänen silmillään.

Aika vahva kokemus tuo, yritys muuttua kiltiksi.Takaraivossa jyskytti lause " jumala rankaisee isien pahoista teoista" .Kunnes ymmärsin ja elämän oli jatkuttava.

Aivan, V:lle ei voi ehkä aina kaikkea purkaa.

Niistä isien synneistä ei ehkä muut kärsi, jos ne on tehty sopusoinnussa itsensä kanssa ja tietenkin muita kunnioittaen (vähän hullu lause, voiko sellaista syntiä, mikä minulla on mielessä, tehdä muita kunnioittaen...:-))

Kyllä, oli aika kova juttu se pupunkin vastoinkäyminen...

Niin, hullunkuriselta se tuntui muutenkin.En pidä itseäni muutenkaan jumalan miehenä.Tuollaisena hetkenä sitä varmasti sekoaa ja hakee sitä ymmärtämystä ylempää.Oma ymmärrys kun ei tuota osaa eikä voi selittää. Lause tuli jostain erittäin voimakkaana, tai siis se tunne mikä aiheutti sen kiltiksi tulemisen/yrityksen.V:lle asia on sinut(jos nyt koskaan noin voi sanoa) vasta nyt.Liki 4 v jälkeen.Uudesta yrittämisestä on ollut puhetta ja sekin vaikuttanee asiaan, että V:llä on 3kympin kriisi =) Hunajainen on tytön-hupakko eikä tiedä moisesta mitään, eikö niin..



Pupun koettelemus on varmasti yksi kauheimmista mitä eteen voi tulla.Aina jää kysymys miksi.Rankka hinta , jos sillä oli pupusen elämälle joku viesti.Ja sitä kun emme tiedä vielä ehkä..



Huvittavaa, kun lueskelin meidän vanhoja viestejä niin sanoin sinun olevan sinut itsesi kanssa..Kuinka paikkansa se pitikään.Olet kyllä ihana aikuinen nainen!

Se on ihan normaalia pyrkiä " parannukseen" moisen jälkeen. Ajattelinkin ja meinasin sanoa viestissä joku kerta, että ehkä V:lle olisi ihan hyvä yrittää tietenkin uudelleen sitten kun vaan tuntuu siltä.

Mitä tulee naiseen ja mieheen, ihmissuhteet itsessään ovat tietenkin hiukan vaikea asia, mutta kyllä M:n kaltaiselle miehelle sopii ehkä pikkuperhe ja sitten pikkuvälipaloja...

Sitä elämänsuolaa janoan...Vaikka en idyllistä kuvaa perhe elämästä rikkoisi.Sitten kun sen aika tulee.Sinut minä kyllä vielä metsästän, pupuseni...=) tai paremminkin seivästän... saapasjalkapupu :)



Hassu kysymys..sinun ex:sästä ja ehdotuksesta.Onko se poissuljettu mahdollisuus yhteenpalaamisesta ja perheenperustamisesta? josko se toimii miehillä se " välipalat" vain vai antautuisitko äitiydelle ja " vaimoudelle" intohimoisesti ja jättäisit omat välipalasi syömättä? vaikka olisit ehkä huonolla ruokinnalla...tiedät kyllä mistä puhun..

olin aika pitkään avioliitossa hiukan huonolla annostelulla ja " ruokinnalla" ...Mies palaamista haluaisi kovasti ja kaikki olisi ok periaatteessa.

Totta puhuen ilman muuta heti antautuisin intohimolla vaimoksi ja äidiksi, minulla on oikein kovakin kutsu sitä varten, mutta se ruokkija täytyisi kyllä olla se super-ruokkija, joka käy vain silloin tällöin annostelemassa kanille....

Niinpä-arvelin juuri tuota.Voi pupusta, satunnaista kyytiä nyttenkin ...Esitetään taas hypoteesejä.. jos kollega sattuisi olemaan vapaalla jalalla..olisiko hän SE joka saisi herkut kaikilla lisukkeilla? eli toimiiko kemiat muutenkin kuin keittiönpöydällä ja jalat olalla=) (kade olen, myönnetään)

juuri niin, kyllä " kollegasi" kävisi :-) kovasti. Hänen kanssaan toimii myös muuten kuin siellä keittiössä...Odottelen ehkä vähän vielä, mutta pidän silmiä auki kokoajan, koska asetelma on aika mahdoton (minun itseni mielestä ei, mutta hänen mielestä kyllä) ja siis minun asema on aika huono, kuten joskus sinäkin mainitsit viestissäsi. Totta puhuen minun täytyisi löytää kani, koska minulla on se kutsumus vauva-asiaan...

vaikka kollegan kanssa toimisi " miten päin" , niin yleensäkin miehet ovat aika varovaisia siinä perimmäisessä kysymyksessä ja päätöksissä...Ihan ymmärrettävää, mutta me puputkin haluaisimme tulla naisiksi ja saada pupun pentuja...