Rytmivanhemmista mieleen.... Piinaavat viipyjät:

Meillä on muutama ystäväpariskunta, jotka eivät tajua koskaan oma-aloitteisesti lähteä ajoissa kotiinsa. Myös heillä on lapsia, ja meno menee iltaisin todella raastavaksi. Omani ja vieraat lapset käyvät ylikierroksilla ja saan rauhoitella omiani yöunille ties kuinka kauan vieraiden lähdön jälkeen. Oma ongelmani on se että olen liian kiltti: pelkään menettäväni ystäväni, jos sanon heille liian suoraan asioita. ...joten yritän kestää, oman jaksamiseni uhalla :( En siis kehtaa heittää ihmisiä meiltä ulos, kun eivät itse vapaaehtoisesti ala tehdä lähtöä. Vihjaan kyllä - alan siistiä pöytiä , puhelen lapsille, että olisi aika rauhoittua jo nukkumaanmenoon... ja silti säännönmukaisesti nämä ihmiset eivät tee elettäkään lähteäkseen. Usein viipyvät puoleenkin yöhön, lapsemme alkavat nukahdella sohvalle tai riehuvat silmät ristissä, itse miehen kanssa haukottelemme. Meillä on tästä vanhasta ystäväporukasta suurin perhe, ja tuntuu, etteivät he ymmärrä, että olemme VÄSYNEITÄ, eivät, vaikka se rautalangasta väännettäisiin. Itse en vieraile lapsiperheessä yli 2-3 tuntia. varaudun myös ruokkimaan omat lapseni ja vahdin heidän tekemisiään. Onko muiden ystävissä tällaisia?