Löin lastani - mitä nyt?

Hakkaa päätäsi seinään kunnes veri lentää. Sovita syntisi 

No ehkä ei kannata ottaa sitä esikoista enää luoksesi, jos kerran et pärjää hänen kanssaan eikä hänkään halua olla sinun kanssasi tekemisissä.

Seuraavaksi teet yhteistyötä viranomaisten kanssa ja mietit, miten pystyt parantamaan kasvattajuuttasi.

Muista..kosto elää ja kasvaa korkoa,kunhan varttuvat..lapsen mieleen jää kaikki..on omaa kokemusta.

Viikko-viikko perheet on just tuommoisia. Kakarat ovat sekaisin, kun säännöt vaihtuu joka viikko ja aikuiset ei kestä mitään, kun ovat vaan satunnaisesti lastensa kanssa.

Sanot että ei pidä paikkaansa, ei tuollaisen takia kannata ottaa lastensuojelua, lapsi ei mene rikki niin helposti ja saattoi jopa oppia jotain.

Kaipaisin järkevää, kiihkotonta keskustelua aiheesta. Pelästyin itsekin tätä välikohtausta, mitään ratkaisua tai kehitystä ei tuo kommentti pään seinään hakkaamisesta.

Ei mitään. Jatkat elämää. 

Järkevästi ja kiihkottomasti: Jos lapsi ei olisi kertonut pahoinpitelystäsi koulussa, niin olisitko tehnyt itsestäsi lasun? Miksi et?

Mene perheneuvolaan ongelmiesi kanssa.

Lasta ei saa MISSÄÄN TILANTEESSA LYÖDÄ TAI VAHINGOITTAA !!!!!! Eikö se ole jo selvää ?????? Muistelen et oma äitini aikoinaan monta kymmentä vuotta sitten tukisti syyttä. Ei ollut kivaa !!! Ja se huuto o vieläkin olemassa ! Se suuttuu ihan pienistäkin asioista mulle. Mä annan sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Siinäpä hän raivoaa, en piittaa enää. Ja isosiskoni alle 20 v sitten, kun sillä oli kaikki 3 poikaa jo syntyneet, niin nuorimman pojan ristiäisissä tapahtui jotakin ja heidän isänsä suuttui siitä esikoiselle en niin, et se otti lujasti sen toisesta jalasta kiinni ja pakotti siivoamaan pienen sotkun. Että hävetti. Et ihan pienestä asiasta suutaan turhaan. Mä lakkasin tekemästä läksyjä kauan sitten. Ja jos niitä pitää tehdä, niin ne voi tehdä koulussa välitunnilla. Sitten kotona jää aikaa muuhun, eikä kellään mene hermot turhaan. Yksinkertaista. 

Vierailija kirjoitti:

Viikko-viikko perheet on just tuommoisia. Kakarat ovat sekaisin, kun säännöt vaihtuu joka viikko ja aikuiset ei kestä mitään, kun ovat vaan satunnaisesti lastensa kanssa.

Niinhän te vieraannuttajat yritätte itselle uskotella, vaikka faktat kertovat toista.

No lapsi lyö sit joskus kitisevää äitiään takaisin, odota vaan.

Olet huono äiti, aja seinään niin teet kaikille palveluksen.

Täällä ilmoittautuu huono äiti, joka lapsen ollessa taapero tukisti kerran lasta, kerran nipistin ja muutaman muun kerran otin esim. käsivarresta tosi kovakouraisesti kiinni ja vein vauhdilla jäähypenkille. 

Meillä on ihan tavallinen keskiluokkainen koti, ei mitään alkoholi- tai mielenterveysongelmia. Se on hirveä tilanne itsellekin, kun se suuttumus ja väsymys (huonosti nukutun yön jälkeen esim.) vaan ryöpsähtävät hallitsemattomasti. Käsi toimii ennen kuin pää ehtii mukaan. Olen tuntenut näistä syyllisyyttä vuosikausia tapahtumien jälkeen ja miettinyt, minkälaisia jälkiä lapseen on jäänyt. Muistan kyllä pyytäneeni anteeksi jälkikäteen. Lapsi on ihan tasapainoinen ja hyvin pärjäävää lukiolainen, ei vaikuta hirvittävän traumatisoituneelta. Itse syytän ja ihmettelen itseäni vieläkin. 

Itselläni oli kyse väsyn ja pikkulapsiarjen lisäksi jonkinlaisesta tunteiden käsittelyn taidosta. Minulla oli tapana pitää asioita sisälläni ja sietää ja sinnitellä, kunnes ryöpsähti yliäyräiden. Vihastumisen tunnetta oli vaikea hyväksyä ja sitten se yhtäkkiä ryöpsähti yli. Kun vähän googlaa aiheesta, niin oppii lisää, ja itse kävin pari kurssiakin juuri tunteiden tunnistamisesta ja tunteiden ohjaamisesta, naisen vihasta jne. Olivat hyviä.