Onko tämä enää normaalia ja onko tälle mitään tehtävissä?? :(
Minulla on kolmevuotias poika, joka ei ole nähnyt isäänsä vuoteen, eikä ollut muutenkaan yhteydessä. Nyt poika on sitten alkanut puhumaan miten hän oli isillä ja teki sen kanssa sitä ja tätä ja sitten isi sanoi niin ja niin.. ihan selkeetä mielikuvitusjuttua siis.
Olen yrittänyt sanoa että et sinä ole isillä ollu pitkään aikaan, mutta toinen väittää ihan tosissaan siellä olleensa. En enää tiedä mitä tämän asian kanssa pitäisi tehdä. Hoidossakin puhuu näitä.
Ymmärrän että lapsi ikävöi ja kaipaa, mutta mahtaako oikeastikaan enää edes muistaa millainen oikea isänsä on, kuinka vaarallista on uppoutua noin syvälle mielikuvitusmaailmaan? Mitä mun pitäisi tehdä? Mennä mukaan lapsen satuihin vai yrittää vain sanoa ettei ne pidä paikkaansa..? Onko tuo ihan normaalia käytöstä? Vasta viime aikoina alkanut.
Kommentit (4)
En ainakaan meidän juuri 3 vuotta täyttänyt poika. Meillä puhutaan enosta, jota tosi harvoin näkee. Aina pojalle tulee eno mieleen, kun sanon erään sanan jota eno tykkää käyttää :) Sit enosta höpötetään niin kuin ois sen äskettäin nähnyt vaikka yli puoli vuotta viime kerrasta aikaa.
meilläkin tyttö saattaa kertoa tarkasti 1,5v takaisia asioita, jopa kauempaakin. nyt ikää 4v. sellaisiakin asioita joista ei sen koommin olla puhuttu. esim. kerran kertoi kun ajettiin erään kaupan ohi, että: äiti tuolta kaupastahan mulle ostettiin se muumipalapeli.. jösses, piti ihan miettiä että, joo.. niinpä ostettiin, toissa kesänä!!
mutta annan siis toisen jutella, enkä kommentoi niihin sen kummemmin.. sydäntä vain särkee niin kovaa lapsen puolesta :( eikä tilannetta helpota yhtään se, että kaksi muuta lastani (joilla eri isä) ovat todella hyvissä väleissä isänsä kanssa ja tapaavat lähes viikottain..
MEidän 3-v kertoo myös mitä ihmeellisimpiä juttuja. Mitä on pojan kanssa tehnyt. Kyllä poikasi itse tietää, ettei ole oikeasti isäänsä nähnyt. Ei sinun tarvi sitä alkaa hänelle painottamaan.