Voisikohan synn. jälkeinen masennus johtua sopeutumattomuudesta äitiyteen?

Masennus on sairaus siinä missä syöpäkin. Tulee kelle tulee.

Mutta ei tätä voi yleistää.

t. synnytyksen jälkeisestä masennuksesta vuosia kärsinyt

eli olin liiankin kiinni siinä äitiydessä, en esimerkiksi pystynyt nukkumaan, kun pelkäsin, että lapselle käy jotain kun en valvo ja vahdi. Olihan taustalla uuden pelkoa varmaan, mutta se vaihtui ylisitoutumiseksi, kun olin niin älyttömän huolissani, että maailman rakkaimmalle olennolle tapahtuu jotain kamalaa.

Sen että myös useamman lapsen saaneet sairastuvat siihen joka kerta tai joku vasta vaikkapa kolmannen lapsen synnyttyä?



Tai onko kukaan täysin 100% valmis äiti lapsen syntyessä? ei minusta.



Ja millä perustelet, että olisi vain yksi syy joka pätisi kaikilla?

Se on aika iso pala nieltäväksi se lapsi. Minä olen masentunut joka kerran kun lapsi on ollut yli puolivuotias. Ja se johtuu siitä että en jaksa sen ikäistä, ei mistään hormooneista. Sen ikäistä joutuu vahtaamaan koko ajan ja sitä en vaan kestä, en jaksa koko ajan olla tietoinen jostakusta. Minun onkin syytä aina hankkia lapselle osapäiväinen hoitaja kunnes se on noin 2,5 -vuotias ja voi olla suurimman osan päivää yksin tai sisarusten kanssa. Sen jälkeen ei taas masenna yhtään.



Neljän äiti

En kyllä itse saanut tuota synnytyksen jälkeistä masennusta, vaikka kovasti pelkäsinkin sen saavani. Olin ennen raskautta käynyt terapiassa 3 vuotta.

Ja mun kohdallani varmaan yksi laukaiseva tekijä oli unenpuute.

Mutta ensimmäisen lapsen syntymähän on aina pienoinen kriisi, kun kahdesta tulee kolme. Itselläni masennuksen puhkeamiseen vaikutti useampi tekijä yhdessä, näin ainakin psykologin mukaan. Niitä olivat mm.

- rankat lapsettomuushoidot, vuosien stressi ja pettymykset

- vaikea ja itselleni traumaattinen, pitkittynyt synnytys

- massiivinen univelka, joka alkoi jo sairaalassa. Saatoin valvoa useita vuorokausia putkeen

- itkuinen koliikkivauva, joka huusi lähes joka imetyskerran päätteeksi

- perfektionistinen luonteeni, otin joka asiasta kauhean huolen ja stressasin imetystä

- aikaisemmat käsittelemättömät elämänkokemukset, jotka nousivat pintaan synnytyksen yhteydessä



Että en usko tuohon yhteen selittävään tekijään. Mutta tuntuihan se äitiys todella isolta muutokselta.

Vierailija:

Se on aika iso pala nieltäväksi se lapsi. Minä olen masentunut joka kerran kun lapsi on ollut yli puolivuotias. Ja se johtuu siitä että en jaksa sen ikäistä, ei mistään hormooneista. Sen ikäistä joutuu vahtaamaan koko ajan ja sitä en vaan kestä, en jaksa koko ajan olla tietoinen jostakusta. Minun onkin syytä aina hankkia lapselle osapäiväinen hoitaja kunnes se on noin 2,5 -vuotias ja voi olla suurimman osan päivää yksin tai sisarusten kanssa. Sen jälkeen ei taas masenna yhtään.

Neljän äiti

Yleensä se johtuu univajeesta ja hormoneista.Aamuyön univaje aiheuttaa ihan tutkimusten mukaan masennusta ja alkuyön valvominen heikentää muistia ja kognitiivisia toimintoja.Lisäksi monilla olo helpottuu,kun imetys loppuu,oma hormonitoiminta palautuu ja kuukautiset alkavat.( Imettäminen saa naisen kehossa aikaan vaihdevuositilan jossa estrogeenin puute aiheuttaa serotoniinin puutteen joka taas laukaisee masennuksen.Pelkkä jatkuva univaje aiheuttaa monille masennusta.

äitiyteen. Pikemminkin siitä että vallalla on ajatus ja malli äitiydestä, jota kaikkien äitien tulisi noudattaa. Erilainen äiti on väistämättä huono äiti. Ehkä ahdistus syntyy enemmän siitä, ettei mahdu tähän "one size fits all" muottiin?

että kyse on enemmän siitä että se mitä äitiydeltä odotti ja mitä se sitten oikeasti oli, eroavat toisistaan niin rankasti (joskus, ei kaikkien kohdalla tietenkään). Itsellä esikoisen kanssa se oli ihan puhdasta pelkoa.. pelkäsin että lapselle sattuu jotain, että minä aiheutan jonkun vaaratilanteen tai muuten vaan sattuu jotain.