Raskaana ja työnteko ei maistu!
Onko täällä muita raskaana olevia, joille työssä käyminen tuntuu päivä päivältä vastenmielisemmälle? Itsellä on vielä yli kuukausi äippäloman alkuun, enkä enää millään jaksaisi keskittyä töissä. Väsyttää koko ajan, eikä työasiat yksinkertaisesti kiinnosta. Pohdin vain vauvaa ja synnytystä kaiket päivät :( .
Tuntuu, että olena antanut itseni jo puoliksi aloittaa lomailun, kun en vain enää pysty löytämään minkäänlaista motivaatiota. Päivät pitkät laiskottelen minkä voin ja yritän luistaa kaikista annetuista työtehtävistä. Yleensä olen ollut aika tunnollinen ja ahkera, joten tunnen tästä huonoa omaa tuntoa. Onko kohtalotovereita?
Kommentit (15)
Olen kyllä vasta alkuraskaudessa mutta jotenkin ei jaksa stressata näillä työasioiden pohtimisilla... Hommani kyllä teen mutta en kysele hirveästi lisätöiden perään, jos on hiljaista niin surffailen. Kamalaa. :/
Juuri tuon haluaisin tehdä. Mutta kärsisin siitä varmaan IKUISESTI huonoa omaatuntoa. Olen fyysisesti tosi hyväss kunnossa: Ei supistuksia, ei kipuja ja vetreä kuin mikä. Joten mitään varsinaista syytä saikkuun ei ole. Ainoastaan se, että ei huvita ja ei jaksa.
Mutta ai että olisi ihanaa jäädä nyt vain kotiin esikoisen kanssa telmimään ja nukkumaan pitkään aamuisin...
ap
Joidenkin ratkaisu kaikkeen on sairausloma. Syynä vaikka se ettei huvita. Älä lähde sille linjalle, vaan säilytä hyvä työmoraalisi.
Jokainen töistä lintsaava raskaana oleva mustaa työikäisten naisten mainetta. Sitten ihmetellään kun naisia ei palkata eikä arvosteta työpaikalla.
...valitin jopa miehelle, että olen kade niille, joilla on ennenaikaisia supistuksia ja saavat saikkua sen takia. Itse salaa toivon, että minullekin tulisi edes jotain vaivoja :( . Olisi joku oikea syy otta vihdoin vähän rennommin.
Ja olen paheksunut helposti sairauslomalle jääviä juuri tuosta syystä, eli he mustaavat kaikkien synnytysikäisten naisten mainetta työmarkkinoilla. Mutta nyt alkaa vain vähitellen tuntua, että haluan hyvätä kelkasta :( !
Ap
Ja jos säästäisi talviloman sinne asti niin jopa 5 viikkoa... Eihän tässä ole juuri mitään aikaa siihen kun työt loppuu!
t. 3
kerran nauttia raskaudesta eikä pinnistellä töissä ilman motivaatiota. Minä kyllä yritin valittaa lääkärille väsymystä ja supistuksiakin oli samoin kuin kipeet alapään suonikohjut ja pukamat ja mutta työkin osittan fyysistä (lastensuojelulaitoksessa). Lisäksi pelkäsin vikassa raskaudessa väkivaltatilanteita ja näistä kaikista mainitsin lääkärille mutta ei ehdotellut saikkua vaan sanoi että koita nyt vaan olla töissä niin aika menee nopeemmin jne. Tylsää mutta aika oikeesti meni nopeemmin kun meinaan sitten jäätyäni ä-lomalle tuntui kestävän ikuisuuden ennen kuin vauva syntyi vaikka tuli ennen laskettua aikaa. Tsemppiä loppurutistukseen. Odottavan aika on pitkä =)
Varmasti saisit. Saisit myös levättyä (oikeasti) hieman ja sitten mensisit virkeämpänä takaisin töihin ä-loman alkuun asti.
Niinkuin joku sanoi, sitten ä-loma tuntuu vielä ihanemmalsta aloittaa kun on tehnyt työnsä niin hyvin kuin tuossa tilassa jaksaa, eikä ole huono omatunto!
Onnea loppumetreille!
Enpä tiedä onko parin päivän saikusta apua tähän kaikennielevään väsymykseen ja kyllästymiseen. Kai sitä täytyy vain sinnitellä ja jaksaa. Helpottaa kuitenkin, kun saa edes jossain valittaa, kun täällä töissä pitää koko ajan esittää motivoitunutta ja innokasta :P . Kai nämä päivät kuluvat näinkin, nettaillessa...
Olen kanssa " normaalisti" tunnollinen, ahkera ja reipas työntekijä, mutta nyt kyllä mättää pahasti. Työmotivaatio on todellakin miinuksen puolella. Vaikka joka aamu töihin tullessa päätän, että tänään teen töitä ahkerasti kasista neljään, niin enkös pian löydä itseni surffailemassa esim. just täältä!
Ja mulla äitiysloman alkuun vielä neljä kuukautta!!! Mitä tästä vielä tuleekaan? Käy vielä niin, että ei kohta ole työpaikkaa mihin äitiysloman jälkeen palata...
Itse olin koko raskausajan tosi huonossa jamassa, supisteli niin että paikat pehmeni, verenpaine nousi, turvotteli jne. KÄrsin tosi paljon, mutta silti " sinnittelin" töissä. Sit kun viimein sain saikkua, niin viikon kuluttua lapsi syntyi ennenaikaisena. Että näinkin voi käydä..
Vierailija:
...valitin jopa miehelle, että olen kade niille, joilla on ennenaikaisia supistuksia ja saavat saikkua sen takia. Itse salaa toivon, että minullekin tulisi edes jotain vaivoja :( . Olisi joku oikea syy otta vihdoin vähän rennommin.
Tiedetään, tiedetään. On tyhmää olla kade raskausvaivoista kärsiville. Siksi tunnenkin itseni tosi hölmöksi, kun salaa toivon supistuksia tms. En tietenkään toivo enneaikaista synnytystä tai mitään muutakaan, mstä voisi olla haittaa vauvalle. Mutta kun ei tämäkään ole kovin hauskaa, että fyysisesti on elämänsä kunnossa, mutta henkinen puoli takkuaa. Tuntuu, että kukaan ei ymmärrä, että voi silti olla rankkaa, vaikka ei olekaan mitään vaivoja.
ap
koitat haalia vähän niitä lisähommiakin vapaehtoisesti, niin aika menee nopsaan.
Olen itse ollut kolmen raskauden ajan aina ns " huippukunnossa" eli olisin voinut oloni perusteella olla töissä ihan loppuun asti. Tiedän, että ajatukset alkaa vähitellen siirtyä yhä enemmän ja enemmän siihen tulevaan kotona lasten kanssa olemiseen. Niinpä olen aina haalinut rutkasti töitä, jottei aikaa turhiin pohdintoihin ole. Äitiyslomahan alkaa jo kuukausi ennen laskettua aikaa ja sinäkin aikana ehdin kyllä jo pitkästyä odotteluun (vaikkakin olen kyllä nauttinut lasten kanssa puuhailusta).
Yritä sinnitellä.
ja nauttia.