Lue keskustelun säännöt.
Omat vanhemmat kritisoivat kasvatustapojamme!
30.11.2005 |
Kyse on omista vanhemmistani, jotka ovat molemmat sitä mieltä, että pidämme liian tiukkaa kuria lapsillemme.
Tyttömme ovat 9kk ja 1v11kk, ja vanhempi uhman kynnyksellä. Olemme alusta asti sopineet yhdessä mieheni kanssa selvät rajat kasvatuksellemme ja noudatamme yhdessä niitä joka paikassa. Kyseiset kasvatustavat eivät ole mielestäni mitenkään erityiset ankarat vaan pikemminkin johdonmukaiset ja selkeät. Näin lapset oppivat, että samat jutut pätevät joka paikassa, esim. kylässä, kaupassa ym. Esimerkkinä voisin mainita vaikka, että kylässä ei saa koskea joka paikkaan (kukkiin, telkkariin yms.), kaupassa sama homma, kotona syödään ruokapöydässä, herkkuja ei syödä vasta kun ruuan jälkeen(jos ruoka on syöty) ym. Siis ihan tavallisista perhe-elämän säännöistä on kyse.
Omat vanhempani, varsinkin äitini, sivuuttavat jatkuvasti kieltojani ja sääntöjäni, joita yritän pitää yllä. En saa minkäänlaista tukea omiin kasvatuspäätöksiimme. Tätä tapahtuu myös meillä kotona. Uhmaikäisemme onkin nyt huomannut tuon ja heittäytyy aivan mahdottomaksi aina kun mumma ja paappa tulevat kylään tai kun menemme heidän luokseen. Ongelma on raivostuttava ja pahenee koko ajan. Miten voin viedä lapsia hoitoonkaan mummolaan, kun vanhempi tyttäreni ei tottele isovanhempiaan?
Olen yrittänyt hokea äidilleni, että hänen on noudatettava samoja sääntöjä, jos hän meinaa pärjätä voimakastahtoisen tytön kanssa. Ja toisen jääräpään kanssa, joka myös kohta kokeilee rajojaan koko ajan. Ei vaan tunnu menevän perille.
Onko kellään muulla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (6)
kukaan ei kuuntele, ketään ei kiinnosta, koska kyllähän nyt anoppi tietää kaiken (koskaan ei lue mitään, ei kykene ottamaan vastaan uutta tietoa eli oppimaan jne.). En käy juuri anoppilassa, jossa minua ei ole olemassa, muuta kuin haittana, vääränä, erilaisena, suvunjatkajana, miniänä (todella vanhakantaisessa ja negatiivisessa merkityksessä) jne.
omat vanhempani taasen... olen sitä mieltä, että mummulassa voi olla eri säännöt (myös anoppilassa), vanhempia pitää silti kunnioittaa isovanhempienkin.. Jos en ole mummulassa minulle on oikeastaan ihan sama mitä siellä tehdään (siellä ei kuitenkaan tehdä hirveyksiä).. Kaksi päivää ei maata kaada herkuttelun ja rytmin muuttumisen suhteen, mutta useimmiten olen itse läsnä, enkä vain jaksa seurata vieressä ja toiseksi kärsiä itse mukana seurauksia.. esim. levottomuutta, myöhemmät nukkuumaanmenoajat jne.
ap:lla on mielestäni vielä sellainen erityistilanne, että sinulla on kaksi todella pientä lasta, joten kuria tarvitaan eri tavoin kuin yhden kanssa tai kahden isomman. Tämä jo pelkästään äidin jaksamisen takia (sitä ei voi kuitenkaan moni ymmärtää). Tämä olennainen ero pitäisi nyt isovanhempienkin tajuta, lässytykset erikseen, mutta rajat on oltava
jos on kovin vaikeaa näe isovanhempia vähemmän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni lapsen vanhemmat päättävät säännöistä ja rajoista ja muut noudattavat niitä. Jos ei pysty noudattamaan tai vielä pahemmin, uhmaa niitä tahallaan, niin pesäero. Teet itsellesi vaan enemmän hallaa jos et tee tätä nyt, kohta tilanne vaan pahenee jos mummo antaa koko ajan periksi ja kyseenalaistaa myös teitä lapsen edessä...
Lapset kaipaavat rajoja ja sääntöjä, ja kokeilemalla " kepillä jäätä" miten pitkälle ne saavat mennä ennen kun äiti tai isi sanoo että riittää kuuluu lapsen kasvuun. Mutta ne tarvitsevat myös sen henkilön sanomaan milloin mennään liian pitkälle, tämä luo lapselle turvallisuudentunteen, että joku muu kuitenkin päättää asioista eikä pienen tarvitse.
Johdonmukaisuutta, selkeät säännöt ja rajat ovat tärkeät lapsenkasvatuksessa.
Rajat on rakkautta!
Olen itsekin miettinyt tuota harventamista kyläilyille. Nykyään nähdään pari-kolme kertaa viikossa. Ymmärrän hyvin tuon lellimishalun. Mutta joku raja siinäkin tulisi olla. Ongelmaa kärjistää sekin, että lapsemme eivät ole muualla olleet hoidossa koskaan, ja harvoin muutenkin. Joskus kuitenkin on äidin ja isänkin saatava kahden keskistä aikaa. Hoitopaikan muutosta täytyy varmaan harkita jos tilanne pahenee vaan. :-(
millainen olit pienenä itse. Jos rasitat vanhempiasi 2-3 kertaa viikossa tuonikäisillä lapsilla, kun et itse jaksa kasvatustapojesi kanssa, on syytä katsoa peiliin. Lapset ovat ihmisiä, ja oman kasvatuksesi tulosta! Ja oppivat matkimalla 7 ikävuoteen asti, eli tekevät aivan kuten sinä. Ja tuon ikäiset eivät tarvitse mitään makeita välipaloja ym. Eli älä osta kotiinkaan kaikkea. Kuulostat lähinnä siltä mies ja minä olemme sopineet, että panet miehelle sanat suuhun, eihän se ole kotona niitä hoitamassa.
Siskoni on lastentarhanopettaja ja on aina pitänyt tosi, tosi tiukan kurin lapsillensa. Meidän suvussa oli tuollon samaa ongelmaa, eli kaikki vanhemmat kritisoivat heitä. Hyvä ettei tullut välirikko.
Sisko todellakin piti kuria. Vaati jo yksivuotiaalta sitä, että ruokapöytään ei saa tulla takaisin, jos siitä kerran poistuu. Siksi minulle tuli mieleen, että pidät liian tiukkaa kuria lapsillesi. Ja vanhemmilla ihmisillä on (yleensä) enemmän perspektiiviä asioihin, niin siksi he eivät ymmärrä.
Siten luin, mitkä teidän säännöt ovat. No, ihan kohtuulliset ovat. Mutta vaaditko noin pieniltä syy-seuraussuhteen ymmärtämistä? Sitähän ei noin pieni vielä hahmota. Eli olisikohan ongelmanne siinä, MITEN sinä heitä kasvatat, eikä siinä, MITÄ heiltä vaadit.
Ehkä tämä meni vähän asian vierestä, mutta näin pohdittavaksi...
Isovanhemmat vähän tahtoo lelliä lapsenlapsiaan, vaikka se ei ole lapsen edun mukaista. Jos isovanhmmat ovat päivittäin tekemissä lasten kanssa on se vähän huono juttu. Mutta jos näkevät satunnaisesti, yritä vaan kestää. Pieni pesäero omiin vanhempiin ei aina ole pahaksi, jos menee vaikeaksi.