Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin jättää mieheni...
14.12.2005 |
Tuntuu että meillä ei ole enää mitään muuta yhteistä kuin osoite ja lapset. Mies opiskelee ja koulu vie aika paljon aikaa, varsinkin kun lukeminen ei onnistu kun lapset valvoo, mutta onnistuu kuitenkin yöllä kun musiikki soi... Mitään huomionosoituksia en tissien puristelua enempää saa, tai melko harvoin jotain muuta saattaa ilmaantua mikä kyllä voi johtua omasta torjuvasta olemuksestakin kun ei vaan jaksa kiinnostaa.
seksi on saman toistoa kun ei jaksa innostua...
Kotiin kun mies tulee niin on niin kärttynen valvomisista ja tiuskii vain lapsille. Lasten kanssa ei viikolla tee mitään korkeintaan syöttää iltapalan.
Joku asia jos on päätettävä niin saan tentata viikon ennen kuin saan vastauksen ja sekin tulee vaikeasti.
Mies ei halua olla minun ystävien kanssa tekemisissä, hävetti viime viikollakin syömässä kun kaikkien muiden miehet oli mukana mutta oma ei suostunut lähtemään koska olisi ollut tylsää...
Asioita mietittyäni olen päättänyt että katson vuoden vielä ja sitten otan eron jos asiat ei koulun loputtua muutu, mitä epäilen koska kumpikaan ei ole kovin innostuneita.
Mies ei halua erota, mutta ei ymmärrä että minulle ei riitä kaveri-parisuhde jossa ainoa avioliiton merkki on seksi kerran kuukaudessa. Puhua olen kokeillut, mutta idiootti mieheni ei osa keskustella vaan vaikenee kun yritän asian ottaa puheeksi. enää en jaksa edes kokeilla kun sama olisi jos puhuisi seinille...
Kiitos että sain avauduttua ja kirjoitettua asiat. Vähän selvensi omiakin ajatuksia...
Kommentit (11)
Meillä on mukava muodollisen korrekti suhde. Emme riitele, mutta kommunikoinnin taso on lähinnä " hyvää päivää kirvesvartta" . Seksinkin määrä vähenee ja vähenee....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis en uskalla erota koska pelkään mitä sukulaiset ajattelee. Tyhmää, mutta totta. Olen aina ollut se ihminen jota on arvosteltu ja poljettu maahan joten sen takia mietin paljon mitä muuta ajattelee, mutta olen sen päättänyt että en halua elämäni olevan tällaista.
Ehkä rohkeus voittaa ja uskallan pakata tavarat ja lähteä joskus jos asiat ei muutu...
-ap-
siis täytyis laittaa koti myyntiin, tai lunastaa toinen ulos. Lasten koulu ei saisi muuttua, ja vuokra-asuntoja ei ole lähimailla. Sitten mietin, että kummassa lapset on onnellisempia, tasaisessa (näennäisesti kaikki hyvin) suhteessa, vai erotettuina isästään. Lisäksi olen vuorotyössä.. Jos näitä juttuja ei olisi, niin ero olisi jo tullut. Seksi on kyllä hyvää, silloin kun sitä on ;) kerran 2 kuussa.
Ihan kuin meillä. Olen yrittänyt taistella tämän liiton puolesta mutta kun silti tulee miehelle aikoja että ei voi edes halata minua. Mies on myös pettänyt minua.
...mutta meillä on ollut ainakin yksi kriisi silloin kun toi kuopus oli vauva ja mä valvoin sen kans yö yön perään allergian takia. Olin todella väsynyt ja mies ei auttanut yhtään. Kun tuli töistä,lähti saman tien toisiin hommiin eikä koskaan kysynyt kuinka mä jaksan. Jäin aina itku kurkussa kotiin murjottamaan ja olin niin surullinen kun ei osattu puhua asioista. Sitten yks päivä otin kynän ja paperia ja kirjoitin miehelleni kirjeen johon vuodatin kaikki,että kuinka paha olo mulla on jne. Odotin sopivaa hetkeä kirjeen antamiselle ja lopulta mies luki sen. Oli aika järkyttynyt,kun ei ollut oikeesti tajunnut miltä musta tuntuu. Eihän se voinut tietää kun ei koskaan asiasta puhuttu! Sitten me puhuttiin monista asioista ja mulla oli paaaaaljon parempi olo=) Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuotakin harkinnut ja kirjoittanutkin monta kirjettä suutuspäissäni, mutta en ole niitä sitten kuitenkaan koskaan antanut koska niissä kielenkäyttö on ollut aika karkeaa niinkuin varmaan kuvitella osaatte kun sen kirjoittaa täydellisessä vitutuksessa...
-ap-
kun oltiin vaan tässä kotosalla ja taisi juuri olla puhettakin meidän tilanteesta. Sitte kerroin,että mulla olis kirje. Mä olin kirjottanut sen aiva asiallisesti,mutta totuuden mukasesti ja just niinku musta tuntui. Se kirje on muuten edelleen tallella,satuin löytään sen kun siivosin kaappeja. Tosta on nyt aikaa n.1v4kk ja yhdessä edelleen=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan puhuttu tästä asiasta kyllä lähiaikoina, ja sanoin, että ohuen langan varassa ollaan. Jotenkin tuntuu, ettei mies ajattele edes mitään syvällisiä, se vaan on ja möllöttää. Mutta noi käytännön asiat tosiaan tökkii.
3 ja 6
Itse suosittelen ehdottomasti eteenpäin siirtymistä, jos pahalta tuntuu nykyisessä. Tärkeää on olla onnellinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen siinä mielessä mukavuuden haluinen, etten jaksaisi lähteä helpolla, kun lapset sen verran vanhoja, jos he päättävät haluta jäädä isälle. Sitten ikäänkuin menetän lapsenikin. Toisaalta isälle käy niin, jos haluavat jäädä minulle. Tuntuu, että parisuhde tasaisen tappavaa, mutta voimia ei ole lähteäkään. Täytyy kai ottaa asia puheeksi joulun jälkeen niin kuin tuossa tämänpäiväisessä ketjussa. Eli riittääkö miehelle " kulissiliitto" , parantamaan tätä ei enää pysty täysin, sillä en enää taida rakastaa miestäni.
Mä samassa tilanteessa, tosin en jaksa ehkä vuotta odottaa. Oon odottanut kai jo tarpeeksi. Mies ei puhu mistään, makoilee vaan sohvalla, ja kuuntelee musaa, tai katsoo tv:tä. Käyttää aavistuksen liikaa alkoholia myös. Ei käy missään. Olen sosiaalinen ja urheilullinen itse, olemme täysin vastakohdat.