Onko kenenkään lapsi syntynyt niin nopeasti...

että pariskunta kerkesi sairaalan parkkipaikalle, missä lapsi syntyi autossa.

yöllä pimpotettiin raivokkaasti ovikelloa sairaalassa. Viimein kätilö tuli vähän vihaisena ovelle, että ei kai sitä noin kiire ole. Kyllä sitä vaan oli kiire. muutaman minuutin päästä vauva oli ulkona...

Anoppi jätettiin jonottamaan siihen aulaan ja hän otti kiinni ensimmäistä hoitajaa, että se syntyy jo. Hoitaja kurkkasi ja totesi, että niinpä syntyy. Vuosi oli 1965.

Kätilö sitten kehoitti ensi kerralla tulemaan vähän aikaisemmin, että noin ei tapahtuisi :)



La tammikuussa, saa nähdä miten käy :)

ja jo syntyi.

Numero kakkosta synnyttäessä se oli tasan 28 minuuttia siitä kun ajoimme sairaalan pihaan, niin lapsi syntyi. Siihen 28 minuuttiin mahtui siis kirjautuminen sisään, virtsanäytteen anto (heh, pitää olla hirmu sissi että minäpä kyllä kykenen pissimään purkkiin ihan varmana kykenen vaikka sattuukin näin...), vaatteiden vaihto, valmistelevan kätilön tekemä tutkimus mistä suora passitus synnytyssaliin. Sinne ehtiessäni aloin heti ponnistamaan. Tuokin tahti vähän hirvitti, ja en kyllä tosiaan toivo että vielä nopeampaa toimintaa koskaan tulee.

Synnytyssalia en sillä kertaa nähnyt vaan vastaanottohuoneeseen synnytin.

Ihan hyyvä oli, en olisi jaksanut varmaan sitä tuskailua. Ainakin tuli luomu, kun ei ehditty mitään antaa :)

Näin ainakin sanoi. Kaahanneet niin paljon kuin pääsi sairaalaan..

Oltiin soitettu, ja olivat ovella vastassa. Olin jo repinyt housut autossa pois, minut kärrättiin siihen synnyttäjien vastaanoton käytävään, ja siihen tyttö syntyi. Luulen, että kaikki odotustilassa olleet ensisynnyttäjät tulivat aika hyvissä ajoin.. : )

ja olin valmiiksi sairaalassa, sillä olisin varmaan synnyttänyt kotiin. Supistukset sellaisia, etten olisi minnekään tajunnut niiden takia lähteä ja vesien mentyä alkoi heti ponnistuttaa.

...syntyi isänsä käsiin kun kätilöt täyttivät ambulanssimiesten kanssa vielä jotain papereita eivätkä reagoineet vaikka sanoin että jo tulee. Ambulanssilla mentiin ja ehdittiin just saliin kun olivat vastassa. Koko matkan olin nelinkontin pää käsien välissä ja yritin olla ponnistamatta. Onneksi oli yö, aula oli tyhjä eikä karjumistani kuullut kukaan. Tiesin kyllä siinä vaiheessa että jos yhtään ponnistan niin ulos tulee, hirveän metelin kanssa siitä jotenkin selvisi vaikka puolimatkassa tuntui etten ikinä selviä perille asti. Lapsivesikin meni vasta ambulanssissa.

Tyylipisteet isälle, taitava ja helläkätinen kätilö :) Vauvakaan ei synnyttyään itkenyt, katseli vain syvillä silmillään mihin on tullut. Ilmeisen pehmeä ja iisi kokemus siis molemmille kaikesta huolimatta, tosin vastaavaa autokyytiä en ottaisi toista kertaa.

Vahinkoa ei minulle tapahtunut lainkaan vaikka vauhti oli kova, ekan jälkeen parsimista riitti vaikkei vauva silloin minuutissa tullutkaan. Tämä armas itseoppinut kätilöni otti hyllystä vaippoja ja kasteli kuumassa vedessä, se lievensi sitten sen ponnistuksen kipua ja ilmeisesti pehmensi paikkoja. Köyhän miehen vesisynnytys.

Näin tuon lapsen,kun synnytyksestä oli kulunut aikaa n.5min. minulla ei silloin vielä ollut omia lapsia ja tilanne oli kieltämättä..hmm..jännittävä!

Seuraavalla kerralla sitten ehdittiinkin olla jo lähes tunti.

5 min., ja poika oli syntynyt. Kieltämättä paniikki iski automatkalla.