Jos lapseton sanoo: Lapset meluavat sotkevat ja ovat ikävystyttäviä.

Itsellä kolme lasta. Tykkään heistä kuin hullupuurosta ja useimmista

muistakin lapsista tykkään tosi paljon. Lapset on kivoja, jos heidät

tuntee tai tehdään jotain lapsille sopivaa juttua jne. Mutta totta on

myös, että lapset sotkee ja häseltää ja ääntä lähtee jne.



Ymmärrän ihan hyvin, että jonkun mielestä pienissä ihmisissä on

enemmän huonoja puolia kuin hyviä, vaikka itestäni asia onkin

päinvastoin. Hyväkäytöksinen aikuinen ei kuitenkaan ala lapsia

mollaamaan -olipa itse lapseton tai lapsellinen - on mun mielipide.

Tottahan se on. Eri asia jos se sanottaisiin henkilökohtaisesti minun lapsistani niin se olisi epäkohteliasta, mutta yleisesti sanottuna ei tuossa ole mitään pahaa. Itsekin ajattelin noin ennenkuin sain lapsia ja monesti sen jälkeenkin.

verrattuna siihen että jostain muualta tulee vieras arvostelemaan.



tai että kaksi opettajaa tms. yhdessä tuskailevat työnsä vaikeutta verrattuna siihen että joku putkimies tulee huutelemaan miten paskaa hommaa on olla opettaja.



toisen äidin tietää tietävän mitä sydäntäriipaisevan ihania hetkiä lasten kanssa on niiden hermojaraastavien rinnalla. sen sijaan jos lapseton sanoo inhoavansa lapsia kun ne haisee paskalle ja huutaa, niin se tuntuu kurjalle. ainakin minä silloin koen ettei hän ymmärtäisi minunkaan lasteni olevan oikeasti ihan omia ihmisiään, valloittavine hymyineen ja kakkavaippoineen kaikkineen, vaan jotenkin typistäisi sen lapsen koko olemisen yksinomaan negatiivisiin asioihin.

Ehkä hän oikeasti haluaisi lapsia, mutta ei jostain syystä niitä saa. Ja sen vuoksi on helpompi mollata koko lapsitouhu.

nykymaailmassa suurin osa lapsettomista on sitä ihan omasta halustaan.

kun ei odottelun pituudesta ole varmuutta. Saattaa siinä hieman kiristää hermoja ja aiheuttaa kateellista käytöstä.



t. ex-lapseton, nyt onnellinen ivf-lapsosen äiti



ps. asia tietty erikseen, jos jotkut ei oikeasti lapsia haluakaan. näitäkin on, se on selvä.

joko oma lapsettomuus tai oma lapsuus. Yleensä kommenttiin sisältyy ennen kaikkea ennakkoluuloja, vähän pelkoakin.



Niin huvittavaa on ollut, kuinka moni " lapsenvihaajaksi" itseään mainostanut kaveri on lapsen saatuaan kääntänyt kelkan.



Yleensä omaan lapseen side syntyy varhain. Jos lapsen kanssa vain on riittävästi (ja on itse " normaali" - ja lapsi myös), lapsi yleensä pitää huolen siitä, että aikuinen rakastuu häneen. Tämä tunne auttaa kestämään sitä tylsyyttä ja kaaosta, mikä lasten kanssa olemiseen myös liittyy.



Itse " vihasin" ennen lapsia ja vähän pelkäsinkin. Pidin niitä outoina kaljuina pallopäinä, joiden ympärillä pyörii ällöttävä happamen maidon ja kuolan lemu. Vähän isommat lapset aina paskaisia, kovaäänisiä ja ärsyttäviä. Olisin voinut vaikka iskeä kaikki uuniin. Tai tappaa. Lapset olivat ärsyttäviä hidastelijoita, ärsyttävän meluisia, eivät tee mitään järkevää. Tuijottavat kuin imbesillit suu auki. Paras kun olisi vain huitaissut päin naamaa, niin olisivat edes tajunneet olla turpa kiinni.



Myöhemmin tajusin, että ne vihantunteet olivat samoja, joita olin itse lapsena kokenut. Olin se tyhmä, kuolanhajuinen pallopää. Se, joka ei osaa olla siisti. Aina liian kovaääninen. Aikuisten mieliksi olo tuntui mahdottomalta. Olin pelottava ja ikävystyttävä.



Kun kasvoin, tulin paremmin huomatuksi ja hyväksytyksi. Katsoin, että kaikki lapsuuteen liittyvä on negatiivista. Melkein oksensin kun avasin piltti-purkin (vaikka se olisi ollut hedelmäsose). Äidinmaidonvastike oli yrjöttävää.



Raskaaksi tullessa kävin nämä kaikki edelliset asiat mielessäni. Niiden käsittely aiemmin ei olisi ollut mahdollista, eikä seikka liittynyt niinkään ikään kuin tähän kokemukseen. Kaverini, joka oli tullut minua 10v aiemmin raskaaksi, sanoi käsitelleensä mielessään silloin ne jutut, mitkä minua vastaan tulivat vasta kun olin 30v. Me olemme molemmat sellaisia omien tunteiden analysoijia. Soitamme usein toisillemme mielipidettä kysyäksemme (" miksi minusta nyt tuntuu tältä" ).



Vasta kun lapseni oli jotain 1-2v, tunsin etten suhtaudu enää niin ahdistuneesti lapsiin. En näe lapsia enää vain ällöttävänä massana, vaan he ovat yksilöitä siinä missä sinä ja minä olemme.

nimim. jos se mies olisi, niin...

mene nyt sinne blogiisi itkemään lisää, kuinka vaikeaa ihmiselo on.

Enkä mä vieläkään muitten lapsista erityisen paljon tykkää, omista vaan. Jos mä lähden ilman lapsia vaikka ostoksille, en tykkää silloin kuunnella muitten lasten huutamista - hampurilaispaikassa tai junassa mahdollisimman kauas puuhapaikasta.



Ja on lapset vieläkin mun mielestä metelöiviä ja aika ärsyttäviä; ainakin välillä. Suurimman osan aikaa tietysti ihania ja rakkaita!

Itte oon lapsihminen enkä pidä lapsia ikävystyttävinä, lapsillahan on paljon tekemistä ja puhuttavaa.



Aikuiset osaa olla tylsiä ja kamalia. Loukata ja järkyttää, olla huonotapasia jne.



Lapset on luonnostaan innokkaita oppiin uutta. Lapsen työ on leikkiä, ei olla pikkuaikuinen, toki pitää osata käyttäytyä niin miten ikäseltä voidaan vaatia!



JOS en osaa lapsiani kasvattaa niin ettei ne tottele, niin on vaan oikein että joku sitä kommentoi halutessaan. Enempi mua ärsyttää paskan puhuminen selän takana. Ei totuudesta voi loukkaantua.. Jos lapset ei osaa totella niin se on siinä sitten!



Lapsen aikana jos sanoo totuuksia niin saa multa kuitenkin henkilökohtasesti selkäänsä! Mulle voi sanoa, mutta lapsen kuullen ei tartte sitä tehdä. Kasvatan lapseni itse, en pidä siitä että lasta arvostellaan hänen kuullensa. Se on törkeää.



Minusta totuuden voi sanoa, oli sitten lapseton tai lapsellinen. Mutta tapaa jolla asioita tiputtelee voi jokainen miettiä hiljaa ittekseen.

Alkuperäiseltä kysyisin, että " miten niin sillä on eroa, päivitteleekö kaverinsa kanssa, että ovat ne äidit sitten pirun rasittavia..." Kun taas joku tulisi sanomaan sinulle, että äitisipä on ihan sairaan paska tyyppi.



Entä jos lasten tilalle vaihdetaan " naisjohtajat" . " No ne naisjohtajat ovat ihan paskoja" . Mutta sanoisitko jollekin tietylle naisjohtajalle hänen olevan paska?



Tai että sisarukset ovat vaikeita. Pitäisikö olla oikeus sanoa, että " sisaresi on kusipää?"



" Kaikki mummot ovat alleen kusevia, kiukkuisia ja epätuottavia luusereita" .



" Kaikki keski-ikäiset naiset ovat rumia" .



" Kaikki teinit ovat tyhmiä ja naiveja" .



" Kaikki opettajat ovat lapsellisia ja kaavoihinsa kangistuneita" .