Onko teillä miehesi kanssa samanlainen näkemys rahan käytöstä? ov
Meillä ei. Mies pistää kaiken ylimääräisen pankkiin ja minä taas käytän sen mikä tuleekin ( velkaa ei kuitenkaan ole kummallakaan ). Eilenkin ehdotin että mentäisiinkö sunnuntaina ravintolaan syömään niin mies tuumasi että se on niin kallista. Ja minä taas olen sitä mieltä että elämästä pitää saada nauttia.
Kyllähän miehenikin käyttää rahaa mutta yleinen asenne on ihan erilainen kuin minulla.
miten teillä muilla?
Kommentit (20)
...vuosien myötä minäkin olen oppinut vähän relaamaan. Miehelleni taas on käynyt päinvastoin: oli ennen kovinkin leväperäinen ja osteli kaikenlaista elektroniikkaa, nykyään ei ostele juuri mitään kun tietää, ettei meillä sitä rahaa kovin paljon aina ole! Mies tienaa joskus tosi hyvin ja joskus todella huonosti, eli ihan senkin takia on pitänyt oppia pistämään sitä rahaa säästöön, että sitä on sitten niinä aikoina kun hän tienaa vähemmän.
Itse olen juuri jäämässä äitiyslomalle ja siksikin vähän pihistelemme. Tosin ostimme juuri uudet vaunut ja vaihdoimme autoa ja on kiva olla miehen kanssa samalla aaltopituudella siitä mitä ostamme ja mitä emme.
Mutta ulos syömään kyllä lähdemme jos vain siltä tuntuu ja jos tiedämme ettei se talous nyt yhteen 20-30 ¿:n kaadu! Usein myös käymme kahvilla ollessamme kaupungilla, siitä emme pihistele. Ja voimme molemmat ostaa jotain pientä (20-50 ¿) viikoittain jos siltä tuntuu.
En mitenkään voisi kuvitella eläväni jonkun tuhlarin kanssa, en, vaikka muuten olisi kuinka ihana. Se olisi yhtä kärsimystä ja tuskaa.
Meillä on yhteinen tili, jonka saldo kasvaa kasvamistaan, ja sitten siirrellään rahoja paremmin tuottaviin kohteisiin.
Toisaalta kyllä myös nautitaan elämästä, esim. matkustellaan paljon perheen kanssa, ja jos jotain halutaan, se myös ostetaan. Mutta yleensä ei vain haluta mitään eikä yksinkertaisesti osata tuhlata.
ja mies elelee leveämmin. jos yksin päättäisi niin olisimme matkoilla monta kertaa vuodessa, ostaisimme kaiken uuden elektroniikan ja harrastusvälineitä(vaikkei niitä ehditä käyttämään) ja muutenkin tuhlaa höylimmin. niinpä asia on ratkaistu niin että mies maksaa juoksevia kuluja enemmän (koska haluaa ajaa kalliilla autolla, myös yksin maksaa sen, mutta myös vuokran). minä sitten säästän. meillä tuskin olisi mitään säästössä jos jakaisimme kaikki kulut puoliksi ja sitten säästäisimme miehen kanssa molemmat omista tuloistamme
..
Ex-avomieheni oli juuri tuollainen kun ap kuvaili. KOSKAAN ei voinut tehdä mitään mukavaa kun kaikki oli niin kallista.
Nykyinen mieheni on säästäväisempi kuin minä, mutta se ei estä pitämästä ajoittain hauskaa. Osaamme tehdä molempia miellyttäviä ratkaisuja :)
säästöön jää silti. Mies motkottaa kun " menee niin paljon rahaa" mökin puutarhaan, mutta hankkii sitten kuitenkin mulle äitienpäivälahjaksi aina jotain uusia taimia ja multaa tms ja kääntää kasvimaan. Ollaan silti hyvin säästäväisiä, esim. lehtiä ei tule, puhelinlaskut on kurissa, auto on vanha, luottokortteja ei ole, ei tilata mitään mistään (paitsi siemeniä ;) ), ei juoda kuin joskus olutta eikä polteta. Huonekalutkin hommaan käytettyinä, umpipuisia ja kunnostan (paitsi nahkasohvat ja toinen lastensänky on kaupasta). Ainoa luksus meidän perheessä on 5 v sakemanni ja sen kulut!
Mihinkään elektroniikkaan ei satsailla, jos ei ole ehdoton pakko. Miehen jotkut työkaverit (juo, polttaa, käy baareissa, törsää televisioihin ja hifilaitteisiin, maksaa kalliita autolainoja ja vakuutuksia ja asuu vuokralla) sitten ihmettelee, miten näin pienillä tuloilla on varaa 100 neliön osakkeeseen ja velattomaan mökkiin...ei ne isot tulot vaan ne nuukat menot!
Toisaalta olen tyytyväinen kun olen oppinut mieheltä säästäväisyyttä. Mutta ärsyttää kun vaikka talon katto vuotaa, öljysäiliö pitäisi vaihtaa ja jäteveden käsittelyjärjestelmä uusia + sitten auto vaihtaa ja tuhat muuta pienempää arkista asiaa... mies ei uskalla tehdä mitään kun sitten voi tulla joku vielä tärkeämpi pakollinen meno. Se siis säilöö rahaa pahanpäivän varalle ja paikat rapistuvat, ja ainahan remontti on kalliimpi mitä kauemmin sitä lykkää... Myöntää kyllä itsekin että jonkinlaista " sairautta" tää on ;) ja ärsyttää se sitä itseäänkin.
Autot, tietokoneet, puhelimet, kamerat, dvd:t, ym. tuollainen elektroninen sälä on järkevää, tarpeellista ja hyödyllistä. Vaattet ovat kalliita ja turhanpäiväisiä.
Meillä kumpikin käyttää rahaa (ei yli varojen), mutta käyttökohteet erilaiset, ja mieheni arvostelee minun ostoksiani ... ja kai minäkin hänen.
ä sinä teet, jos esim.sairastut tai tulee jotain suurempaa rahanmenoa? Vähän pitäisi olla aina pahan päivän varalle, vaikkei koko ajan pihistelisikään.
Mitä enemmän rahaa tulee, sitä enemmän tuhlaamme. Lainat ja laskut hoidamme aina ajallaan, eikä niiden hoitaminen tuota ongelmia, mutta säästöön emme saa mitään, vaikka pitäisi. Tykkäämme syödä hyvin, myös ulkona usein, sisustaa ja tuhlata rahaa itseemme ja omaan viihtyvyyteemme. Näihin em. asioihin meneekin rahaa sitten reilusti ja pahanpäivän varalle ei kerry mitään :(
Hyvä niin.On yksi asia vähemmän mistä sais riidan aikaiseksi.
onneksi ei riidaksi asti ole ongelmaa tullut.
Kaytannossa mies on valmiimpi maksamaan laitteista, mina esim. sisustukseen liittyvista jutuista. Ravintoloissa kaydaan ehka kerran kuussa (kahvilla useammin) ja silloin, kun kaydaan, ei pihistella. Mutta aika piheja kumpikin ollaan.
ollaan otettu velkaa ja maksellaan laskuja, yksissä tuumin.
Ei ongelmia suuria. :)
Meillä minä (nainen) olen sairaalloisen pihi (ehkä kun olen kasvanut siihen). Mies ei tuhlaa mitenkään hullusti, mutta esim. viime viikonloppuna vedin hirveät skitsot kun oli mennyt (omilla rahoillaan) ostamaan 200 euron arvoisen mp3-soittimen itselleen. Meillä (minulla) kun jo on sellainen jota mies saa käyttää myös. Täysin turhaa! Tästä ei taloutemme kaatunut, mutta ärsyttää kun silläkin rahalla olisimme voineet tehdä jotain muuta.
Itse en ostele mitään turhaa. Ruokakaupassakin mietin mitkä hedelmät halvimpia eikä mitä tekee mieli. Inhoan tuhlausta joka asiassa...
ja mitä mieheni laittaa tillilleni joka kuukausi. Sen rahan käytän ruoan ostamiseen ja omiin sekä lasten tarpeisiin, isommat jutut ostetaan yhdessä yhteiseltä tililtä jota kylläkin nyt on vain mieheni kartuttamassa ja hän ostaa omansa omalta tililtään. Tämä systeemi on toiminut meillä jo reilun vuoden ja vielä varmasti yhden vuoden kestää.
Rahasta ei onneksi tarvitse riidellä. Pakollisten perheen ylläpitämiseen menevien laskujen maksamisen ja säästöön pistämisen jälkeen molemmat käyttävät loppupalkkansa kuten parhaaksi näkevät. Hyvin toimii.
Rahaa kuluu tällä hetkellä lähinnä omakotitalon remonttiin. Siinä periaatteena on, että otamme sitä mikä silmää miellyttää/on hyvänlaatuista. Lisäksi kumpikin saa tehdä ihan mitä omia hankintoja haluaa. Onneksi olemme tervejärkisiä kumpikin. Ruokakaupassa emme katsele hintaa vaan lähinnä kiinnitämme huomiota ruoan terveellisyyteen ja maistuvuuteen. Ravintolassa käymme silloin kun siltä tuntuu. Vaatekauppoihin ei hirveästi uppoa rahaa, himoshoppaajia emme ole kumpikaan. Elämäntilanteen vuoksi ulkomaanmatkoja emme ole viime vuosina tehneet. Tili on yhteinen ja rahat täysin yhteisiä. Emme itsekään tiedä täsmälleen mitä tienaamme tai kulutamme, mutta rahat ovat aina riittäneet.
veikkaukseen yms. Aikoinaan oli tosi leväperäinen rahankäytön suhteen, nyt kuitenkin jo laskut hoitaa ajallaan :=) Toki minullakin on " heikkouteni" ; vanhat huonekalut ja lapselle ostelen kaikenlaista. Ja tietty " minun" eläimeni kuluttavat kuukausitasolla melkoisen summan, mutta tätähän ei lasketa :=)))
Hän hoitaa kotiin liittyvät laskut ja minä osan ruokaostoksista sekä miltei kaikki lapseen liittyvät arkipäiväiset menot kuten vaatteet, harrastukset jne. Kalleimmat menot jaetaan. Avopuolisoni mielestä ostan liikaa vaatteita (vaikka halvallakin), minusta selviäisimme vähemmällä ruokamäärällä ja mieheni saisi olla kiinnostuneempi muodista. Elektroniikkaan ja asuntoon on valmis satsaamaan enemmän kuin minä. Käymme mielellään ulkona silloin kun pääsemme ja jaksamme (harvoin). Ei se ole tuhlailua vaan hauskanpitoa.
Vaikka meilläkin on niin erilainen näkemys tuon rahan suhteen niin se on mukavaa ettei meidän koskaan ole tarvinnut riidellä siitä asiasta. Kumpikin hyväksyy toisen periaatteet.
Hyvää joulun odotusta kaikille!