Te, jotka ette ole jostain syystä imettäneet: oletteko kohdanneet kritiikkiä elävässä elämässä vai ainoastaan aaveellä?

Johtuu tosin siitä, että kaikki tiesivät, miten tärkeäksi imetyksen koin, joka sitten epäonnistui täydellisesti.



Minulle imetys oli niin iso ja tärkeä juttu, ettei moni sitä tajuakkaan ja sen epäonnistuminen oli minulle todella kova paikka.



Jos joku näistä av mammoista tulisi joskus päin naamaa sanomaan imetyksestäni vinoillen, takuulla mottaisin.

en kohdannut kritiikkiä, tai sitten en vain huomannut sitä, tai kukaan ei sitä minulle antanut->olen melko kova luonteeltani ja sanon takaisin, jos olen eri mieltä.. :)

terveydenhuollon ammattilaiset ovat olleet erittäin ymmärtäväisiä (kun syytkin ovat olleet lääketieteellisiä). Pahinta mulkoilua ja kommentointia on tullut ihan ulkopuolisilta, kun olen ruokkinut tuttipullolla vauvaa julkisella paikalla. Varsinkin esikoisen kohdalla, kun hän oli normaalin vauvan kokoinen. Kuopus on koko ajan ollut 2-3kk ikäistään isomman näköinen, joten se on vähän " hämännyt" :)

Kaikki, joiden kanssa asiasta on tullut puhetta, ovat ymmärtäneet ja suhtautuneet asiallisesti, järkevien ihmisten tavoin, kun ovat kuulleet syyt, miksi meillä päädyttiin lopulta kokonaan korvikeruokintaan.



Näinhän se on, että ihmiset, jotka imetyksestä jotain tietävät, ovat kokeneet itse ongelmia tai esim. toimivat tukihenkilöinä muille, tietävät kyllä, että on lukuisia syitä, joihin imetys saattaa kaatua, varsinkin ilman asianmukaista tukea. Jos joku tuomitsee ja syyttelee, hän osoittaa sillä vain tietämättömyytensä.

Tuttavapiiriini ja läheisiini ei kuulu fanaatikoita suuntaan tai toiseen. Heidän mielestään oli tärkeää, että lapsi saa ruokaa ja on tyytyväinen, ja että minä äitinäkin voin hyvin.

Neuvolassa suhtauduttiin samoin. Rohkaisevasti ja lohduttaen, kun ajoittain tuntui pahalta.



Siihen aikaan en lukenut lainkaan imetyskeskusteluja netissä kun tiesin vain pahoittavani mieleni. Nyt, kun asiasta on jo kauemmin aikaa, niin pystyn asiasta keskustelemaan netissäkin.

appiukko motkotti kun annoin omaa rintamaitoa tuttipullosta vauvalle. Muuten en ole kritiikkiä kohdannut.

ja lääkärin mukaan kyseisen lääkeen kanssa imettäminen ei ole sallittua. Se jatkui niin pitkään, että ei se sitten siitä enää lähtenyt käyntiin. Joten en imettänyt. En saanut kritiikkiä osakseni ihmisiltä, koska lähipiirini tiesi, mitä oli tapahtunut. Kerran kuitenkin luin tältä palstalta, että " näin tänään kauppakeskuksessa Helsingissä kun eräs äiti kaivoi Tutteli-tetran laukustaan ja laittoi pulloon ja antoi vauvalle... jne jne" ja pitkä paheksuva ketju perässä. Tunnistin itseni, minähän se olin ollut. Siinä ainoa saamani kritiikki, ja täytyy myöntää, että vedin herneet nenään aika pahasti ;-) joten ketjun aloittaja varmaan sai sen mitä halusikin, eli tutteli-mamman vetään herneet nenään ;-)

eivät varmaan tuollaista harrasta muutenkaan ja syykin oli heillä tiedossa (lapsi ei vamman vuoksi oppinut imemään ennen kuin 5vko:n iässä). Mutta jotkut vähän vieraammat tuntuivat olevan kovasti näreissään... Eräs työkaveri mäkätti pitkään rintamaidon tärkeydestä kun näki minun syöttävän pientä pullosta. Kun kerroin maidon olevan sitä itseään, jatkoi valittamista kuinka tärkeää läheisyys vauvalle on vaikkeivat nuoret äidit sitä ymmärrä.



Syyn kuultuaan suurin osa on kyllä ollut ihan ymmärtäväisiä, mutta paha mieli jäi kun tuntui että joka paikassa sai olla ensimmäisenä tuota selittämässä. Ihan kuin olisi lapsen vammasta/ruokailutavasta tilivelvollinen jokaiselle vastaantulijalle.



Jatkoa tarinalle sen verran että tuon viiden viikon jälkeen imetys alkoi sujua ja hyvin sujuu vielä tänä päivänäkin (lapsi 8kk). Noin kuukausi sitten tapasimme samaisen työkaverin ja nyt kun näki lapsen rinnalla, sain kuulla että kyllä noin ison pojan pitäisi jo olla rinnasta vieroittunut. Jää lapselle traumoja jos liian pitkään (=yli 6kk) imettää...

sekä ihan suoraa lähinnä anopilta ja miehen serkuilta (terveydenhoitaja piti saarnansa mutta totesi lopuksi että tottahan se lapsi kuitenkin ruokkia pitää, joten se ei ollut kovin paha) että epäsuoraa pitkään katselua ja sivulausekommentteja vaikkei suoraa kritiikkiä tullutkaan. Siihen aikaan kun imetysohjeissa kovasti korostettiin että kuka tahansa voi täysimettää jos vain tarpeeksi haluaa ja epäonnistuminen siis on aina kiinni halun puutteesta.

kyllästyin itkemään ja tappelemaan joka päivä asian kanssa, se otti jo niin voimille että parisuhdekin rakoili. tunsin, etten ollut hyvä äiti, hyljeksin jo lastakin enkä saanut häneen kontaktia. aloitin tupakoinninkin monen vuoden tauon jälkeen ja olin lähes joka ilta humalassa.

lopetus kannatti, nyt vauvallani (3kk) on raitis ja reipas äiti, olemme onnellisia ja saan lapseeni hyvin yhteyttä kun kaikki energia ei mene murehtimiseen ja pumppaamiseen.



emme ole kertoneet kellekään etten enää edes pumppaa..... yksi ystäväni tietää etten imetä ja hän selvästi paheksui asiaa, vaikka on lapseton. lähipiiri sis tiesi osittaisimetyksestä.

mutta niin kuin mieheni sanoi, me ei julisteta asiaa ja jos joku kysyy, niin sitten rehellinen vastaus että lapsi on pulloruokittu.



saitteko neuvolasta tukea imetykseen? meidän terkka käski antaa pullosta kun sanoin ettei imetys suju, muuta neuvoa en saanut? enkä synnäriltäkään opastusta! olisin halunnut imettää ainakin sen vuoden :(