Laitetaanko mielestäsi ADHD:n piikkiin liikaa asioita?

mulla on hoitolapsena, omien lisäksi lapsi jolla on tää diagnoosi, ja äiti mainitsee tästä aina kaikille, mullekin puhelimessa heti esittelyn jälkeen. Olen lapsen kanssa paljon, keskustellaan kaikesta mahdollisesta, ja tekee mielellään mun kanssa koti töitä. Kun mainitsen äidille että oli kiva päivä, ja kerron jostakin mitä ollaan lasten kanssa pohdiskeltu, ni se tykkää et lapsi on vaivaloinen kun kysyy niin paljon, tai et ei se oikee jaksa sen lapsen kanssa kun on muutakin jaksamista, ni kelle tästä diagnoosista on mitään hyötyä? On ikävää katsoa kun äidillä on aina kiire, ja se vaan hoputtaa ja hoputtaa sitä lasta. En tiedä miten nää oireet pitäis näkyä, itse en pidä lasta sen erilaisempana kuin muitakaan tuntemiani lapsia. Onko niin että tämän lapsen sielunelämä on aivan vierasta äidille, voiko olla että äiti ei todella tunne lastaan?, vai onko se se iänikuinen kiire?

t. erityislapsen äiti.



Ts ei mietitä, johtuvatko ne kaikki ongelmat nyt siitä adhdsta, vai voiko joissakin asioissa syinä olla pettymykset jne. Yleensähän vanhemmat ovat tosi epäjohdonmukaisia kasvatuksessa, mutta addien kanssa pitäisi olla superjohdonmukainen.

vastuusta omien sanomistensa ja tekojensa suhteen.



Toisaalta kyllä adhd-ihmisen kanssa elävälle moni adhd:stä selvästi johtuva käyttäytymisongelma ym. on todella raskasta, joten on erittäin hyvä, jos on varma tieto diagnoosista, jolla lähipiiri voi perustella adhd-ihmisen käytöksen kiemuroita. On paljon helpompaa saada ajatella, että " hoh hoijaa miten tuo voi olla rasittava tyyppi, mutta kun tiedän, että tuo on ominaista käytöstä adhd:lle, niin en ahdistu siitä niin hirveästi kuin ahdistuisin, jos tyyppi olisi ns. normaali ja käyttäytyisi tuolla samalla lailla" .

Eli kaikki vilkkaat ja energiset lapset ovat saaneet ko. diagnoosin (siis muilta äideiltä) :(