ex-narkomaani vastaa hetken, jos tahdot kysyä jotain

Minkä ikäisenä aloit narkkaamaan ?

läheisteni ansiosta.

Oliko sinulla onneton lapsuus ?

Millainen lapsuuden perheesi oli ilmapiiriltään? Mitä vanhempasi tekivät ammatikseen? Onko sisaruksia?

Fiksu en ollut, mutta kuka 13-vuotias on, sillä tavlla että ymmärtää esim. käytön vaikutuksen myöhempään elämään? Olin alkoholistien lapsi joten pään sekoittaminen tuli kotonakin tutuksi.



Ja minä en inhoa enkä halveksi itseäni, en pidä pohjamutana, en ole mielestäni edes huono tai paha ihminen menneisyyteni perusteella.

Olen ihan työssäkäyvä ja toimeenteleva ihminen. Jopa hieman kouluttautunut.

sulla lapsia? puoliso? vai vaikuttaako käyttö lapsen saantiin, sori jos hankala kysymys. Hienoa KUN olet poissa noista kuvioista . Jokainen tekee virheitä ,toisilla ne on vaan kauas kantoisepia kuin toisilla ; ) TSEMPPIÄ!!!

alkoholistiperheessä ainoana lapsena. Se oli melkein pahinta, että oli ainoa lapsi, olin niin yksin kun vanhemmat lähtivät juomisreissuilleen. Minusta tuli niin hirvittävän ujo ja arka, että ensimmäisen kerran minulla oli ns. kavereita huumeporukoissa. Ja siitä se luisu sitten lähti...

Mistäköhän johtuu, että lapset reagoivat niin eri tavoin perheen malliin ? Olen itse alkoholisti-/narkkiperheestä enkä ole koskaan kajonnut itse kamaan, vaikka sitä oli kädenulottuvilla. Jotenkin pelkäsin sitä huumemaailmaa aivan kamalasti enkä olisi voinut kuvitellakaan lähteväni sille tielle.

Vierailija:

Mistäköhän johtuu, että lapset reagoivat niin eri tavoin perheen malliin ? Olen itse alkoholisti-/narkkiperheestä enkä ole koskaan kajonnut itse kamaan, vaikka sitä oli kädenulottuvilla. Jotenkin pelkäsin sitä huumemaailmaa aivan kamalasti enkä olisi voinut kuvitellakaan lähteväni sille tielle.

aina on tuettu ja rakastettu jne. mutta sorruin huumeisiin. siitä aikaa nyt jo tosin 9vuotta. mutta niinkin voi käydä.

Mutta minua mietityttää, onko minulla tavallaan oikeutta vauvaan tällaisena. En usko sortuvani, mutta en halua lapseni kysyvän mitä äiti teki nuorena...no veti suoneen kaikkea saastaa mitä sattui löytämään. Aviomieheni haluaisi lasta, ei koe tätä mennyttä ongelmana...minulla on ehkä vielä jotain käsittelemistä. Onneksi säästyin hepatittiC:ltä ja hiviltä. Pari sukupuolitautia sairastin, joten en tiedä onko niillä ollut vaikutusta hedelmällisyyteeni.



Halu aineisiin on samanlaista, kuin tupakanpolttamisen lopettaneen halu tupakoida. Se on siellä jossain, mutta se on hallittavissa.



En tunne olevani tyhmä, mutta kirjoituksessa minulla tulee esim. virheitä hieman, joita en huomaa. Epäilen, että tämä johtuu aineista. Ja hoksottimeni eivät pelaa hirveän hyvin. Mutta olen keskitasoa. Olin ehkä joskus fiksumpikin.

Silloin ei maailma tuntunut niin pahalta, kun olin aineissa...oli kavereita. Muka rakkautta.



Mummo minut sai tästä irti. Mummoni avulla pääsin pois.

Mielestä myös sinulla on oikeus toivoa lasta. Sitten kun lapsi on isompi ja ymmärtää voit kertoa nuoruuden vaikeista ajoista. Plussa onnea teille :)

osaat noin hyvin ajatella asioitasi, niin uskon että sinusta on lapsia tekemään. Kyllä elämässä on ihmisiä jotka ei tosiaan mieti lapsen turvaa ja omia voimavaroja vaan tekevät kännipäissään lapsia ja kun niitä ovat saaneet niin vielä pieksävät ..... elämä on kovaa ja vaihtoehdot vähissä ,,, onnea ja menestystä!!!

Uskoisin ainakin olevani hyvä äiti, vaikka tuskin sitä tietää kuin sitten kun lapsi on. Ainakin olisin ylihuolhtiva, sillä minulla ei ole elämästä mitään kovin ruusuista kuvaa...toivottavasti en välittäisi tätä lapselle, sillä onhan elämästä osattava nauttia ja luottaa siihen että omat siivet kantaa. Ehkä pitää vielä käsitellä näitä asioita.

Olet oikeasti kelpo äiti, tiedät itsekkin : )

Minusta tämän voisi sanoa jokaiselle äidiksi aikovalle. Mutta jos haikailet jo nyt mennyttä elämääsi, ei kannata.



Lapset ovat lahja ja tämän maailman " pelastus" niin kauan kuin vanhemmat siihen uskovat. Kun vanhemmat sen unohtavat, he tekevät kaltoin lapsilleen.



Pateettisesta tekstistäni huolimatta en ole uskovainen. Tai siiis en usko kristilliseen jumalaan enkä ennen kaikkea jeesukseen. Nimim. ei jumalalla voi olla poikaa.

hyvä vastaus!!!!!!!!!

On selvää, että laittaa lapsen edun omansa edelle. Mutta aloin miettiä taas sitä, että alkaako se jo siitä, ennenkuin lapset ovat tehtykään. Miksi joku haluaisi olla minun lapseni? Olenhan edelleen tuskallisen ujo, sosiaalisia tilanteita kammoava, huonolla menneisyydellä varustettu äitipotentiaali...joskin jokaisessa on huonot puolensa, mutta kasvatanko lapsestani elämmä pelkäävan ihmisen, ja jos niin onko minulla oikeutta tehdä kenellekään niin sen nimessä että haluan lapsen. Höh, taitaa olla tyhmiä ajatuksia.