3 v päänsärystä??

Kun lapsen päätä särkee



Jo pikkulapsen päätä voi joskus särkeä. Lievä päänsärky on yleensä harmiton ja paranee kotikonstein. Ongelmallinen ja toistuva särky vaatii tutkimuksia ja lääkärinhoitoa.



Satunnaisia päänsärkyjä on jo pikkulapsilla, ja ikää lisää päänsäryn yleisyyttä: joka viides viisivuotias kärsii siitä joskus, ja kouluikään mennessä yhä useampi lapsi tietää, miltä vähintään kerran kuussa vaivaava päänsärky tuntuu. Migreeniäkin on tässä iässä jo 3¿6 prosentilla.



Tyttöjen päätä särkee murrosiästä lähtien enemmän kuin poikien. Suurin osa niistä toistuvista päänsäryistä, jotka eivät ole migreeniä, on ilmeisesti jännityspäänsärkyä.



Jännityspäänsärky on 12-vuotiailla yhtä yleistä kuin migreeni. Samalla lapsella voi olla monentyyppistä päänsärkyä. Migreenitaipumus on vahvasti perinnöllinen. Taipumus päänsärkyyn säilyy usein läpi koko elämän.



Monta syytä särkyyn

Päänsärky on yleisoire, jonka takana voi olla monta syytä. Elimellinen pääsärky saattaa johtua pään alueen infektiosta, kuten poskiontelotulehduksesta tai allergisesta nuhasta, liian vähäisestä unesta, vääristä ruokailutottumuksista, joskus jopa päihteiden käytöstä.



Kovassa kuumeessakin lapsen päätä usein särkee. Ryhtivika, purentavirhe tai niskaan kohdistunut vammakin saattavat aiheuttaa päänsärkyä.



Elimelliset syyt voivat laukaista myös migreenikohtauksen tai jännityspäänsäryn. Saman voi aiheuttaa stressi tai sen laukeaminen. Toistuvan säryn taustalla saattaa olla myös masennus. Harvinaisia mutta vakavia säryn syitä ovat kallon sisäisen paineen nousu ja aivoverenkierron häiriö.



Migreeniä vai muuta?

Migreeniä ja jännityspäänsärkyä voi olla vaikea erottaa toisistaan, etenkin jos särkyä on usein. Migreenin tyyppioire on kova, melko nopeasti alkava päänsärky, jonka aikana lapsi on selvästi sairas ja hakeutuu lepäämään. Silmätkin ovat usein valonarat, ja lapsi saattaa oksentaa.



Noin puolella migreeniä potevista lapista esiintyy ainakin joskus päänsärkykohtauksen yhteydessä esioireita. Esioire, aura, voi olla näkökenttäpuutos, kuvioita näkökentässä tai puutumisen tai pistelyn tunne kasvoilla ja raajoissa.



Lasten migreeni diagnosoidaan sulkemalla pois muut mahdolliset päänsäryn aiheuttajat. Niinpä diagnoosin varmistaminen vaatii riittävän pitkän seuranta-ajan, yleensä noin puoli vuotta.



Ensimmäisellä vastaanottokäynnillä lääkäri sulkee pois infektiot ja yleissairaudet ja muun muassa tarkistaa ryhdin ja purennan. Kasvutiedot ovat tärkeitä, samoin esimerkiksi arvio karkea- ja hienomotoriikasta, tasapainosta, aistien toiminnasta ja lapsen kokonaiskehityksestä.



Yli tunnin kestävät auraoireet tai motorinen heikkous, puhehäiriöt tai vaikeus ymmärtää puhetta, huimaus, haparoiva kävely tai sekavuus vaativat aina lisätutkimuksia, koska niiden taustalla voi olla jotakin muuta kuin migreeni.



Jännityspäänsärky on lievää tai kohtalaista, usein puristavaa, eikä siihen liity pahoinvointia tai valo- ja ääniherkkyyttä kuten migreeniin. Jännityspäänsäryn syntyä ei tunneta tarkasti. Osa siitä liittyy pään alueen poikkeavaan lihasjännitykseen, psyykkisiin tekijöihin tai purentaelimen toimintahäiriöön.



Psyykkisten tekijöiden laukaisema päänsärky jatkuu useimmiten päivästä toiseen samanlaisena ja on luonteeltaan epämääräistä. Lapsen valittaman säryn ja säryn aiheuttaman haitan epäsuhta on ilmeinen: särky ei häiritse tavallista toimintaa yhtä paljon kuin migreeni tai jännityspäänsärky, mutta lapsella voi olla vaikeita psyykkisiä, hoitoa vaativia ongelmia, kuten masennusta, koulupelkoa ja univaikeuksia.



Lasten depressio esiintyy usein yhdessä ahdistuneisuuden, koulupelon ja käytöshäiriöiden kanssa. Kun häiriön aiheuttanut psyykkinen tekijä poistuu, loppuu päänsärkykin. On hyvä muistaa, että päänsärkyä voivat pahentaa esimerkiksi vaikeudet koulussa ja toverisuhteissa tai hankalat kotiolot.



Kirjaa oireet

Päänsärystä kärsivän lapsen perustutkimukset tehdään avoterveydenhuollossa, ja suurin osa lapsista voidaan hoitaakin terveyskeskuksessa.



Ennen ensimmäistä käyntiä lääkärissä vanhempien on viisasta kirjata muistiin päänsärkyyn liittyvä oireilu. Se voi auttaa lääkäriä ratkaisemaan päänsäryn luonteen ja erottamaan esimerkiksi migreenin tarkempia tutkimuksia edellyttävästä päänsärystä.



Krooninen ja toistuva päänsärky edellyttää jatkotutkimuksia. Poikkeava neurologinen tila, hidastunut tai poikkeava kasvu ja kehitys, aamullinen tai yöllinen päänsärky tai pahoinvointi, päänsärky uutena pahenevana tai tihentyvänä oireena, päänsäryn paheneminen yskiessä ja asentoa muutettaessa ja päänsäryn luonteen muuttuminen ovat aina syy lähettää lapsi jatkotutkimuksiin erikoissairaanhoitoon.



Joskus nopeasti etenevä oireisto vaatii jopa päivystystutkimuksia. Päähän kohdistuneen vamman jälkeinen päänsärky on myös tarpeen selvittää nopeasti.



Käytettävät tutkimusmenetelmät ja tutkimuspaikka riippuvat päänsäryn luonteesta. Joskus tarvitaan tietokonetomografiaa, joskus magneettikuvausta. Toisinaan syy selviää hammaslääkärin tutkimuksista.



Lääkitse kipua

Lapsen migreeniä hoidetaan samoin periaattein kuin aikuistenkin migreenisärkyä: lepoa ja lääkettä tarpeen mukaan.



Tärkeintä on antaa heti kohtauksen alussa riittävän suuri annos parasetamolia tai ibuprofeenia. Ellei yksi annos auta, kahden tunnin kuluttua voidaan antaa toinen. Suurinta sallittua päiväannosta ei kuitenkaan saa ylittää. Särkylääkkeille allergisille ibuprofeeni ei sovi.



Poretabletit ja liuokset imeytyvät paremmin kuin tavalliset tabletit. Peräpuikot vaikuttavat hitaimmin. Niitä voi kuitenkin kokeilla, jos migreeniin liittyy pahoinvointia ja oksentelua ja jos lapsi suostuu käyttämään peräpuikkoja.



Parasetamolin vaikutus alkaa nopeammin kuin ibuprofeenin, mutta ibuprofeeni on tehokkaampi: se lopettaa kohtauksen useammin kuin parasetamoli.



Kohtauksen aikana lepo viileässä ja pimeässä, mahdollisimman rauhallisessa huoneessa helpottaa kipua. Usein lapsi nukahtaa. Herätessä päänsärky on poissa.



Joskus tiheästi toistuvat hankalat migreenikohtaukset antavat aihetta miettiä estolääkehoitoa. Lääkäri suunnittelee sen kullekin lapselle yksilöllisesti.



Taulukko. Säännöllisyyttä ja rauhaa Lasten migreenin ja muun päänsäryn hoidossa on varmistuttava siitä, että lapsen elämäntavat tukevat terveyttä: hän syö etenkin aamulla kunnollisesti, hän nukkuu säännöllisesti ja kyllin pitkään ja hän liikkuu riittävästi.

Vilkkuvat tai kirkkaat valot, hajut, paasto ja valvominen voivat laukaista lapsen migreenikohtauksen.

Rentoutuksesta voi olla hyötyä etenkin lukioikäisten päänsäryn estämisessä.



Taulukko. Seuraa lapsen oireita Alle viisivuotiaan päänsärky antaa aina syyn lääkärissäkäyntiin. Joskus syy selviää nopeasti, toisinaan tarvitaan pitkää seurantaa ja ehkä oirepäiväkirjankin pitoa.

Tilapäistä särkyä voi turvallisesti hoitaa apteekista saatavilla lapsille tarkoitetuilla lääkkeillä. On tärkeää muistaa, että parasetamolin ja ibuprofeenin suositetut milligrammamäärät ovat erisuuruiset. Lääkepakkauksessa olevia annostusohjeita ja aikuisten annosta ei saa ylittää.

Pienille lapsille ei pidä koskaan antaa aikuisille tarkoitettuja kipu- ja kuumelääkkeitä. Asetyylisalisyylihappoa, " aspiriinia" , ei saa koskaan antaa alle 16-vuotiaalle.

Jos päänsäryn luonne muuttuu, on viisasta tilata aika samalta lääkäriltä, joka on aikaisemminkin hoitanut lapsen päänsärkyä.

Aivokalvontulehduksen oireita kuumetaudin yhteydessä ovat kova päänsärky, niskajäykkyys ja oksentelu. Oireita ei saa jäädä miettimään: lapsi on välittömän sairaalahoidon tarpeessa.

Lapsi on viipymättä vietävä päivystyspoliklinikkaan myös silloin, jos päänsärky on niin ankaraa, että se heikentää lapsen yleistilaa: hän ei jaksa leikkiä, syödä eikä seurustella, tai jos normaali särkylääke ei poista kipua, jos särky on toistunut usein eikä helpotu tavanomaisin hoitotoimenpitein tai jos särky haittaa lapsen normaalia elämää.





Tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksesta muokannut toimittaja Tellervo Aho, ja sen ovat tarkistaneet LT, lastenneurologian erikoislääkäri Mirja Hämäläinen HYKSin lasten ja nuorten sairaalasta ja dosentti, lastenneurologian erikoislääkäri Liisa Metsähonkala TYKSin lastenklinikasta.